Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Wittelsbach ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1409
VVittelsbach—Wittenberg
1410
oikeuksien palauttamista ja kehittämistä hän
edisti ollessaan avullisena 1905 annetun
marraskuun manifestin aikaansaamisessa, mutta
myöhemmin hän esitti mielipiteitä, jotka poikkesivat
mainitun manifestin periaatteista. W. oli
reaali-politikko, joka noudatti olosuhteiden
vaatimuksia tavoittelematta aatteellisia pyrintöperiä.
Mutta kykyjensä ja saavutustensa puolesta hän
oli epäilemättä Venäjän kaikkein suurimpia
valtiomiehiä. K. R.
Wittelsbach, saks. ruhtinassuku, jonka
kantaisä oli Baierin rajakreivi Luitpold (k. 907). Hänen
poikansa Arnulf Paha tuli Baierin herttuaksi;
tämä arvo joutui sittemmin joksikin ajaksi pois
VV:n suvulta, mutta pfalzkreivi Otto VI, joka
kunnostautui Fredrik Barbarossan sotaretkillä,
sai jälleen 1180 Baierin herttuakunuakseen
(herttuana Otto I). Hänen poikansa Ludvik I sai
Pfalzin valtakunnaulääninä 1214. Eräs W.-suvun
jäsen, pfalzkreivi Otto VIII, murhasi keisari
Filip Svaabilaisen 1208. V. 1294 suku jakaantui
vanhempaan, Pfalzin, sekä nuorempaan, Baierin,
haaraan. Viimemainitusta kohosivat
keisarin-arvoon Ludvik Baierilainen (1314-47) sekä
myöhemmin Kaarle VII (1742-45); se sai
vaaliruhtinaan arvon 1623 ja sammui 1777 Maksiinilian
Josefiin. Pfalzin sukuhaara sai vaaliruhtinaan
arvon 1356; siitä kohosi keisariksi Ruprecht
Pfalzilainen (1400-10) ja se jakaantui useaan
sivuhaaraan, joista mainittakoon
vaaliruhtinaal-linen 1. Heidelbergin sekä
Zweibriicken-Simmernin. Edellisen sammuttua 1559 peri
vaali-ruhtinaanarvon reformeerattua oppia tunnustava
Simmernin haara, josta 1459 Zweibruckenin suku
oli haaraantunut. Simmernin haara
(Fredrik V) menetti 1623 vaaliruhtinaanarvon, mutta
sen hyväksi perustettiin 1648 uusi (kahdeksas)
vaaliruhtinaanarvo; se sammui 1685. Sitä
seurasi Pfalz-Neuburgin suku (Zweibrucken-suvun
syrjähaara) ; tätä taas Pfalz-Sulzbachin suku,
joka 1777 peri myös Baierin, mutta sammui
1799. Ainoa jäljelle jäänyt, nim.
Pfalz-Zvvei-briickenin sukuhaara, oli 1654-1720 ollut Ruotsin
valtaistuimella; se peri 1799 Pfalzin ja Baierin,
otti 1806 Baierin kuningasarvon ja hallitsi
viimemainitussa maassa vallankumoukseen 1918 saakka.
[Heigel, „Die Wittelsbacher".] G. R.
Wittenberg, uskonpuhdistuksen ajoilta
kuuluisa kaupunki Preussissa, Merseburgin
hallintoalueessa, Berliinistä lounaaseen, Elben oik.
rannalla, ratojen risteyksessä; 22,419 as. (1910). —
Kaupungin länsipäässä olevassa linnankirkossa
irak. 1493-99, korjattu 1885-92; torni 88 m
korkea) Lutherin, Melanchtonin, Fredrik Viisaan
ja Juhana Horjumattoman haudat. Kirkon
puinen ovi, jolle ensinmainittu 31 p. lokak. 1517
kuuluisat teesinsä naulasi, paloi 1760. Sen tilalle
valmistettiin 1858 3 m korkea pronssiovi, johon
nuo väitöslauseet kaiverrettiin. Kaksitorniuen
kaupunginkirkko, jossa Luther usein saarnasi ja
jonka alttaritaulu (,,Pyhä ehtoollinen, kaste ja
rippi") on Lukas Cranach vanhemman maalaama,
on torin itäpuolella. Muista rakennuksista
mainittakoon : n. s. Luther-talo (ent.
augustinolais-luostarissa), johon Luther syksyllä 1508, tultuaan
kutsutuksi W:n yliopistoon filosofian
professoriksi, asettui asumaan ja jonka alakerrassa,
,.Luther-hallissa", säilytetään muistomerkkejä
uskonpuhdistuksen alkuajoilta; Melanchtonin
45. X. Painettu */5 19.
talo; kaupungintalo, jonka edustalla Lutherin ja
Melanchtonin muistopatsaat (edellinen Schadowin
1821, jälkimäinen Draken 1865 muovailema), ja
Cranachin asunto (nyk. apteekkina). —
Pappisseminaari, kymnaasi; piirioikeus.
Kasvitarhan-hoitoa, kukkaisten (eritoten kielojen) viljelystä.
Eautavalimoja, konetehtaita, nahkateollisuutta;
höyrymyllyjä. Tärkeä jokisatama, jossa 1913
lastattiin 5,317 ton. ja purettiin 17,435 ton.
tavaroita. — Kaupungin ulkoreunalla rautaristikon
ympäröimä ,,Luther-tammi", jonka kohdalla
uskonpuhdistaja 10 p. jouluk. 1520 poltti
paavillisen pannakirjan. — W., joka 13:nnen vuosis.
puolivälistä v:een 1422 oli Saksin herttuain ja
vaaliruhtinaiden pääkaupunkina, sai 1302
Fredrik Viisaan toimesta yliopiston, joka pitkiä
aikoja Lutherin kuoleman jälkeen oli
uskonpuli-distusliikkeen keskuksena. Se siirrettiin 1815
Hiileen. Miihlbergin taistelussa (24 p. huhtik.
1547) tappiolle jouduttuaan Juhana Fredrik
Jalomielinen luovutti W: n keisari Kaarle V:lle.
Seitsenvuotisen sodan aikana preussilaiset
valloittivat W:n, mutta menettivät sen pian
(lokakuussa 1760) itävaltalaisille. V. 1806 kaupunki
joutui ranskalaisille, jotka korjasivat sen
varustukset ajanmukaiseen kuntoon ja pitivät siinä
puoliaan liittoutuneita vastaan, kunnes 13 p. tammik.
1814 antautuivat saksalaisille. J. G. G-ö.
Wittenberg [-bärj], Arvid (n. 1602-57),
suom. sotapäällikkö, syntyisin Porvoon pitäjästä,
astui 1622
sotapalvelukseen, ottaen osaa ensin
Puolan ja sitten
30-vuoti-seen sotaan. Everstiksi
kohonneena hän
Nörd-lingenin taistelussa joutui
vangiksi, mutta
vaihdettiin pian vapaaksi ja oli
mukana Banerin
sotaret-killä; tämän kuoltua hän
määrättiin yhdeksi niistä
kolmesta kenraalista,
jotka väliaikaisesti
johtivat armeiaa. Leipzigin
taistelussa 1642 hän
taisteli „sillä raivolla", että
suuresti vaikutti
onnelliseen tulokseen. Sodan
loppuaikoina W. oli päällikkönä Böömissä,
Slee-siassa ja Itävallassa, valloitti Taborin ja sai
Budvveisin luona mainehikkaan voiton. Sodan
jälkeen W:iä, niinkuin muitakin voitokkaita
kenraaleja, palkittiin loistavalla tavalla: hänet
tehtiin 1651 Loimaan vapaaherraksi ja seur. v.
Nyborgin kreiviksi, jona sai Parikkalan ja
Uukuniemen kreivikunnakseen. Tultuansa 1655
sotamarsalkaksi ja Pommerin käskynhaltiaksi
hän oli sam. v. syttyneessä Puolan sodassa
Kaarle X Kustaan etevimpänä apumiehenä,
hajoitti suurpuolalaisen armeian ja taivutti maan
tunnustamaan Ruotsin kuninkaan, pakotti
Krakovan antaumukseen ja määrättiin päälliköksi
Varsovaan. Riittämättömillä sotavoimilla sinne
jätettynä puolustihe hän erinomaisella
urhoollisuudella puolalaisia vastaan, mutta pakotettiin
lopulta kesäk. 1656 antaumaan. W. vietiin
ankaraan vankeuteen Zamoisciin, jossa seur. v. kuoli.
Hänen ruumiinsa tuotiin myöhemmin Ruotsiin
ja haudattiin Riddarholman kirkkoon, vaikka
Arvi Wittenberg.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
