Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Viuhka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1413
Viuhka—Vives
1414
burg und London in den Jahren 1852-64" (1886),
„London, Gastein und Sadovva 1864-66" (1889),
y. m.
Viuhka, siipimiiinen väline (luonnonkansoilla,
kuten esiin, ostjaakeilla, todellinen siipi), jolla
lövhyttäen aikaansaadaan keinotekoinen
ilmavirta esim. tulen palovoimau korottamiseksi,
kasvojen viilentämiseksi v. m. U. T. S.
Englantilainen viuhkaholvi.
Viuhkaholvi, suppiloholvi, ruoteita
lähtökohtiin viuhkantapaisesti lisäämällä ristiholvista
kehittynyt,
etenkin Englannissa
tavallinen
holvi-muoto. Kauniita
esimerkkejä
tarjoaa m. m.
Glou-cesterin katedraalin ristikäytävä,
Kin^s College
Cambridge’issä ja
Henrik VII:n
kappeli
Westminster Abbey ssä
(ks.
Rakennustaide, IV,
3). V-o N.
Viuhkapalmu
ks. Palmut.
Viulu,
jousi-soittimista tärkein ja
ilmehik-käin (,,soitinten kuningatar"), vähitellen (n.
1480-1530) kehittynyt keskiaikaisesta viola- (ks. t.)
soittimesta. Viulun rakenne kehittyi huippuunsa
Pohjois-Italiassa 17:nnellä ja 18:nnella vuosis.
(Amati, Guarneri, Stradivari). V:ssa on 4 kieltä
(g, d1, a1, a2). Käyränkäyttötapoja on
viulunsoittajilla erittäin monenlaisia, josta johtuu
soittoon mitä runsainta vaihtelua. Orkesterissa v:t
jakautuvat tav. kahteen ryhmään (I ja II v:t).
V.-kirjallisuus on, lähinnä pianomusiikkia,
rikkain kaikesta, mitä on soolosoittimille sävelletty.
Viuhkaholvinpohja.
Useimmat v.-säveltäjät ovat samalla olleet
kuuluisia taitureita (Corelli, Vivaldi, Locatelli, Nar
diili, Tartini, Veracini, Viotti, de Böriot, Ole Bull.
David, Ernst, Kreutzer, Molique, Paganini, Spohr.
Vieuxtemps, Vieniawski, Dancla, Joachim, Sara
sate, Sauret, Wilhelmj, Ysaye y. m.). I. K.
Viurila, maatila Halikossa, n. 5 km
eteläkaakkoon kirkolta, sangen vanha kartano, joka
mainitaan jo 1300- ja 1400-lukujen taitteessa.
1400-luvulla sen omisti jonkun aikaa
Fleming-suku, senjälkoon m. m. Böckler- ja
Wellingk-suvut. Viimeksi se on kuulunut Armfelteille. —
Tilalla harjoitetaan huomattavaa karjanhoitoa;
on m. m. oma meijeri. E. C-g.
Vivace [-ä’tse], mus., (it.), eloisasti, vilkkaasti;
v i v a c i s s i m o f-tsi’-], erittäin vilkkaasti.
Vivaldi /-o’-/, Antonio (n. 1680-1743K
it. säveltäjä. Sävelsi 38 oopperaa, yli 100 viulu-,
huilu- ja jousiorkesterikonserttoa, 18
viulusonaattia, 12 jousitrioa y. m. V:n ansioksi
lasketaan silloisen rondontapaisen konserttomuodon
kehittyminen runsaampaan taiteelliseen
vaihteluun, joka johtuu siitä, että kertaussikermänä
tavantakaa uudistuva tutti- (ks. t.) osa esiintyy
siirrettynä milloin mihinkin sävelalaan. Bach
mukaili nuoruudessaan V:n konserttoja piano- ja
urkusävellyksiksi, siten kehittäen omaakin
melodista tyyliaistiansa. I. K.
Wivailius [-a’-], Lars (1605-69), ruots.
runoilija, opiskeli Upsalassa ja oleskeli sitten
5 v. ulkomailla eri yliopistoissa, viettäen
seik-kailurikasta elämää. Palatessaan 1629
kotimaahansa hän esiintyi Tanskassa vapaaherra Erik
Gyllenstiernan nimellä ja onnistui saamaan Tans
kan kuninkaalta passin. Tämän avulla hän
sittemmin pääsi tilanomistaja Wulff Grijpin suosioon
Skänessa ja nai salaa hänen .tyttärensä. Petos
tuli kuitenkin pian ilmi, ja W. sai pitkällä
vankeudella, ensin Nyköpingissä, sitten v:sta 1634
Kajaanin linnassa, sovittaa tekonsa. V. 1641 hän
pääsi vapaaksi, toimi asianajajana ja pääsi
de la Gardien perheen suosiosta aiulitööriksi
kaartiin. W. on sepittänyt latinalaisia
runoelmia ja joukon ruotsinkielisiä lauluja, jotka
niissä esiintyvän raikkaan luonnon käsittelyn
vuoksi ovat muistettavia. — W:n romanttista
elämän juoksua ovat kirjallisuudessa käsitelleet
A. U. Bftätli (kertomuksessa ,,Kärlekssagan fr&n
Björkeberga") ja II. Molander (,,En
lyckorid-dare", 1896). [Sehiick, „L. W. lians liv och
dikter" (2 os. 1893-95) ; Lövgren, „W. som
pat-riotisk siare" („Samlaren" 1912).] E. W-s.
Vivat [vi-] (lat-). eläköön!
Vive [vivJ (ransk.), eläköön!
Viverra ks. Sivettikissat.
Vives, Juan Luis (J o a n n e s
Luilovi-cus) (1492-1542), esp. kasvatustieteilijä, synt.
Valenciassa, opiskeli kotikaupunkinsa
korkeakoulussa ja Pariisissa. Erasmuksen vaikutuksesta
hän luopui skolastiikasta ja muuttui innokkaaksi
humanistiksi. Hän vietti suuren osan elämäänsä
protestanttisissa Alankomaissa, mutta pysyi
hartaana katolilaisena. V:n kasvatusopillinen
pääteos on „De disciplinis" (15311. Huomiota
herättävä on hänen kirjoituksensa „Köyhien
auttamisesta", jossa hän vaatii, eitä tämä huolenpito on
valtion asia; myös lasten opetus oli tapahtuva
valtion kustannuksella. Tutkielmassansa „Naisen
kasvatuksesta" hän on täysin tietoinen naissivis-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
