Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vogulien mytologia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1427
Vogulien
mytologia
1428
venematkoilla naisten kierrettävä maisin ja
miestenkin varoen kuljettava; jos sauvointa
käytetään, on sen alapäähän sidottava kattila.
Kalastus on paikoin kielletty; paikoin se on
luvallinen, mutta saalis on puhdistettava puuveitsellä
j. n. e. Pyhässä maassa on tavallisesti yksi tai
useampia uhripuita, joihin uhriteuras
sidotaan ja uhriliinaset y. m. s. ripustetaan, sekä
jonkun erityisen henkilön hoidossa oleva
uhri-aitta, jossa paitsi uhriantimia säilytetään myös
haltiankuvia, milloin sellaisia on.
Useimmilta haltioilta voidaan pyytää mitä maallista
hyvää tahansa, toisilla taas on erikoistunut
tehtävänsä. Tunnetuimpia ovat Maailmaa
katsova mies 1. Ruhtinas 1. Eukonpoika
(Troitsan kirkonkylässä Obilla), jonka vogulit
selittävät vastaavan Kristusta, P e 1 y m i n
jumala 1. Tapa 1-u kko, pyyntionnen antaja,
vogulien selityksen mukaan = Nikolai
Ihmeidentekijä, Kallas’-e ukko (Kaltysjanan kylässä
Ohilla), synnytysavun ja lapsionnen antaja,
vogulien mukaan sama kuin Neitsyt Maaria,
Vedenkaani (Obin suussa), kalaonnen antaja,
Puukkoukko (Tapsuin suussa Sosvan
alueella), joka etsii hävinneen poron, tukkii
vuotavan veneen ja väkevöittää nuuskatupakan,
Pyhänlinnan ukko 1. Kynsikäs ukko
(Obilla), joka kulkee karhun hahmossa ja
parantaa tauteja ja unettomuutta, veljekset
Iso-lakki ukko ja Pikku ruhtinas
(Nahrat-sin kirkonkylässä Kondalla) y. m.
Sankarilaulut tietävät kertoa monien lialtiain alkuaan olleen
maallisia ruhtinaita, jotka taivaan
jumala on palkinnoksi heidän maineteoistaan
asettanut huolehtimaan ihmisten hyvinvoinnista
ja vastaanottamaan heidän kunnioitustansa.
Hal-tiainpalvonta näyttää olevankin
vainajainpalvon-nasta johtunutta.
Voguleilla on myös samanlaisia
yksilöllispersoo-nallisuutta vailla olevia lajihaltioita kuin
ostjaakeilla. Sellaisia ovat maa n-v eden mies
Tavdalla ja m a a n h a 11 i a ja v e d e n h a 11 i a
Kondalla. Näille tehdään ruoka- ja juomauhreja
pyyntionnen saamiseksi, mutta niillä ei ole samaa
merkitystä kuin paikallisilla haltioilla.
Tavallaan yleisiin haltioihin kuuluvat myös hiidet.
Toisilla heistä kuitenkin on tietyt asuinpaikat,
joita sangen tarkasti varotaan. Eräät näistä ovat
joutuneet palvonnankin esineiksi eivätkä tällöin
arvoon ja vaikutuspiiriin nähden mitenkään eroa
muista paikallisista haltioista. Kuuluisin näistä
on Joenkeskustan ukko Lozjvalla
Vesi-pyhä nimisessä paikassa.
Taivaalliset ja manalaiset
haltiat kuuluvat oleellisesti siihen eri seuduilla
erilaiseen ja samallakin seudulla osittain
ristiriitaiseen kuvaan, mikä voguleilla on
maailmankaikkeudesta sekä kuolemanjälkeisestä elämästä.
Ylimpänä maailman valtiaana vogulit
yksimielisesti pitävät taivaan jumalaa.
Pelymka-laisen tiedon mukaan kaikkeudessa on kolme
kerrosta (vogulin kielen mukaan: taivasta) :
ylinen, meikäläinen ja alinen.
Yli-ja alikerros ovat suunnilleen samanlaisia kuin
tämä meikäläinen metsineen, vesineen, kylineen,
kaupunkeineen, kansoineen ja elinkeinoineen.
Kun ylisessä ihminen kuolee, syntyy keskisessä
lapsi; kun keskisessä ilimifaen kuolee, syntyy
alisessa lapsi. Ylisessä asuu taivaan jumala,
josta sangen vähän tiedetään ja välitetään,
alisessa kuVnoajar, joka m. m. tuomitsee kuolleet ja
piinaa heitä tervakattilassa.
Sosvalla taivaan jumalan nimi on numitöram
(ylijumala), sörnikoras (kulta-fcoras) 1. sörnir)
töram (kultainen jumala) ; erään kaiketi
myöhemmän käsityksen mukaan on kuitenkin sörnikoras
numiiöramin isä ja sörnir) töram hänen isoisänsä.
Hänen asuinsijansa on pääasiallisesti
samanlainen kuin tämäkin maailma. Hänellä on erilaisia
tehtäviä varten palvelijoita, kirjureita j. n. e.
Kaltas’-e u k k o on hänen vaimonsa; seitsemän
muuta mahtavinta alueellista haltiaa käsitetään
hänen pojikseen, vaikka tämä kunnia eri
seuduilla tunnustetaan osittain eri haltioille;
yleisimmän käsityksen mukaan kuuluvat näihin
ainakin Pelymin jumala ja Maailmaa
katsova mies. Keväällä kokoontuvat kaikki
haltiat ylijumalan luo ja valitsevat keskuudestaan
starsinan ja desjatnikit, jotka m. m. pitävät
huolta ilmoista, tarpeen mukaan pyytäen sadetta,
tuulta j. n. e. Kahdesti vuodessa ylijumala antaa
Pelymin jumalalle paperit, jotka hänen
lausuntonsa mukaan Maailmaa katsova mies on
kirjoittanut ja joissa on määrätty kunkin vogulin
osalle tuleva veden ja metsän riista. Pelymin
jumalalla on kuitenkin vapaus vaihtaakin
papereita, ja sen hän suosionsa mukaan usein tekee.
Mutta vielä alemmatkin haltiat voivat saaliin
jakoa muutella, ja senvuoksi on myös näitä
lepy-teltävä, samoinkuin yhteiskunnassa ,,on kuultava
myös starsinaa eikä vain stauovoita ja
ispravnik-kaa". Ylijumalalle toimitetaan uhreja
(uhri-eläimen tulee olla valkoinen), mutta tämä
näyttää tapahtuvan enemmän hänen arvonsa kuin
ansionsa tähden, sillä paikallisten haltioittensa
apua voguli epäilemättä pitää paljon
tehokkaampana.
Manalan haltia on mahtava XuVötar.
Sairauden, varsinkin tappavien kulkutautien
sattuessa kunnioitetaan häntä uhreilla; niinpä
ison-rokon liikkuessa, jolloin monista kylistä
kokoonnutaan sairaan huoneeseen ruokauhria
toimittamaan. Hänen väkeään ovat ternXul’ nimiset
taudintuottajat. Manala (vogulin kielen
mukaan: alataivas), jonne päästään Obin suussa
olevasta reiästä, on pimeämpi kuin tämä
maailma, siellä kun vain kuu paistaa, mutta
muuten samanlainen. Niinpä siellä on samat
vedetkin, mutta ne juoksevat latvaan päin, josta
uudelleen nousevat maan päälle jatkaakseen
ikuista kiertokulkuansa. Kukin vainaja elää
siellä samanlaista elämää kuin maan päällä ja
samanlaisissa oloissa kuin oli kuollessaan.
Luonnonesineitä vogulit eivät enempää kuin
ostjaakitkaan varsinaisesti palvo.
Aurinko-eukolta voguli kyllä toisinaan voi kiristää
kaunista ilmaa, mutta se tapahtuu puoliksi
häväisevällä taikaluvulla. Kuu vaarille taas
tiettävästi ainoan uhrinnimisen toimittavat talvella
täysikuun aikana lapset: keräävät kylältä
ruoka-antimia toivottaen antajille hyvää ja kieltäjille
pahaa, ja viskaavat sitten lapiolla seitsemän
kertaa lunta ja ruokapalan kuuta kohden huutaen:
,,lämmintä kesää!" Tuli emolle toimitetaan
synnytyksen jälkeen ruokauhri, samalla kuin
A’altas’-eukolle, pyytäen ettei hän lasta
vahingoittaisi. Tulen kautta voidaan myös vannoa; niinpä
voguli tekee raittiusvalausa leikellen veitsellä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
