Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Voitto ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1467
Vokaali vartalo—Volaterrae
1468
(ks. tj. Ensimäisenä on tätä teoriaa sovittanut
vokaalioppiin matemaatikko ja muinaisint. kielen
tutkija H. Grassmann, joka saavutti tuloksensa
pelkästään erinomaisen musikaalisen korvansa
avulla. Hänen tutkimuksensa ilmestyivät painosta
1854 nimellä „Leitfaden der Akustik". Loistavalla
tavalla kehitti Ohmin ajatuksia edelleen kuuluisa
f3rysikko ja fysiologi Hermann v. Helmholtz
perustellen hänen hypoteesiaan tärkeillä fysikaalisilla
kokeilla ja yhdistäen sen nerokkaaseen teoriaan
korvan funktsioneista. Fysikaalisten sointien
ylä-sävelistä tekemänsä havainnot johtivat
Helmholt-zia tutkimaan myöskin vokaalien akustisia
ominaisuuksia. Tuloksena oli teoria, jonka mukaan
jokaisella vokaalilla on määrätyt,
konstantit yläsävelensä, jotka
karakterisoivat sitä. Täysin kehitettynä
Helmholtz julkaisi tämän v:nsa eräässä luvussa
1862 ilmestynyttä teostaan ,,Die Lehre .von den
Tonempfindungen". Tarkemmin ilmaisten se
käsittää seuraavaa: 1. Vokaaleja lausuttaessa on
kajahtelutorven elinten tehtävänä vahvistaa
erinäisiä osasäveliä kurkunpäässä synnytetyissä
soinneissa. Mitkä osasävelet kussakin vokaalissa
vahvenevat, ei riipu niiden järjestysnumerosta, vaan
niiden asemasta sävelasteikolla. *2.
Kajahtelutilo-jen (melutilan ja suutilan) valivennuskyky ci
rajoitu yksinomaan vokaalin osasäveliin, vaan
kullekin vokaaliasennolle on ominaista se, että sillä
on määrätyt vahvennus a 1 u e e n s a, joilla on
vakinaiueu korkeus ja laajuus sävelasteikolla.
Vokaalisoinnin osasävelten vahvuus 1. intensiteetti
on sitä suurempi kuta tarkemmin sävel pitää yhtä
sellaisen vahvennusalueen huippukohdan kanssa.
3. Vahvennusalueidän laajuus on eri vokaaleissa
erilainen, riippuen käjahtelutilojen suuremmasta
tai pienemmästä aukeamasta ja niiden enemmän
tai vähemmän kiinteistä seinämistä.
Helmholt-zin vokaaliteoriaa ovat edelleen kehittäneet
saksalainen fysiologi V. Ilensen (ks. t.) ja suomalainen
kielentutkija Hugo Pipping (ks. t.). Fr. Ä.
Vokaalivartalo ks. Vartalo. -
Vokabeli (lat. vocä’bulum), kielen yksityinen
sana. — Vokabu laari (nilat. vocabulä’rium),
sanasto, sanakirja.
Vokaliisi, mus., lauluetydi. Nimensä v. on
saanut siitä, että sanojen asemesta käytetään
pelkkiä vokaaleja tahi äänenmuodostusta
kehittäviä äänneyhtymiä (myös säveltapailunimistöä:
do, re, mi, fa, soi, la, si). I. K.
Vokalisatsioni, mus., eri vokaalien selvän
lausumisen vaatima äänielimien käyttö. I. K.
Vokatiivi (mlat. vocati’vus < vocäfre =
huutaa), eräissä kielissä tavattava nominien
sijamuoto, jota käytetään puhuttelussa interjektsionin
tapaan, esim. lat. ineus filius = poikani: audi, mi
[iii! - kuule, poikani! kreik. neäni’äs =
nuorukainen: ö neäni’ä! = oi nuorukainen! A. K.
Vokatsioni (lat. vocä’tio < voo&re = kutsua),
kutsuminen johonkin virkaan (eritoten
papinvirkaan).
Vokka (ruots. fock), keulamaston alin
raaka-tai kahvelipurje.
Vokkola, kartano Leppävirran pitäjässä, 1 km
kirkolta, 25 km Varkauden asemalta,
Kuopion-Savonlinnan ladvareitin varrella. V:n kolmesta
tilasta yhteensulautunut verotila on suuruudeltaan
I1/? manttaalia ja pinta-alaltaan 2,800 ha. — Viime
vuosis. alkuvuosina joutui V. laamanni Envaldille
ja pysyi se suvun hallussa aina v :een 1910, jolloin
sen osti O.-y. Tornator, nykyinen omistaja. —
V:n kauniilla paikalla sijaitseva päärakennus
on kaksinkertainen, vanhaa herraskartanotyyliä
ja rakennettu 1810-20 vaiheilla. E. C-g.
Voksenkollen, parantola Norjassa, n. 10 km
Kristiaaniasta, luonnonihanalla paikalla
metsäisellä Voksen-liarjulla, 500 m yi. merenp. Perust.
1900. Ilmasto erittäin tasainen, leuto ja
terveellinen, lämpötila talvisin keskimäärin — 4°,
kesäisin -)- 15° C. Avoinna vuodet läpeensä.
Mahdollisuuksia vaihtelevaan urheiluun (talvisin hiihtoon
ja mäenlaskuun, kesäisin kävelymatkoihin
luonnonkauniissa ympäristössä). Harjulta viehättävä
näköala yli Kristiaanian-vuonon ja jylhien
tunturien. — V :sta johtaa hyvä tie hiukan
etelämpänä sijaitsevaan Holmenkolleniin (ks. t.), joka
on raitiotieyhteydessä Kristiaanian kanssa. -—
V. 1919 tulipalo hävitti parantolarakennuksen.
Voi., lyh. lat. volumen, ks. V o 1 y m i.
Volapiik {- ..maailmankieli", sanoista voi
[< engl. world = maailma] ja piik [<engl. speak =
puhua], saks. pastorin J. M. Schleyerin (s. 1831)
muodostama keinotekoinen kansainvälinen kieli.
V:ssa on 8 vokaalia ja 19 (oik. vain 17)
konsonanttia. Sen lauserakenne ja sanajärjestys
nojautuu ranskan kieleen, mutta kieliopillisesti se
lähemmin liittyy saksan kieleen.
Nominitaivutuksessa on 4 sijaa (esim. men = ihminen, gen.
menu, dat. mene, akk. meni; mon. mens, menas,
menes, menis). Verbien taivutus on kehitetty niin
monipuoliseksi kuin vain 011 ajateltavissa (esim.
löf = rakkaus, löfön = rakastaa, löfob = rakastan,
löfol = rakastat, löfom = hän rakastaa, löfobs =
rakastamme, j. n. e.; älöfob =rakastin, elöfob =
olen rakastanut, ilöfob = olin rakastanut, olöfob =
olen rakastava, ulöfob - olin oleva rakastanut;
älöfoböv ^rakastaisin, älöfobsöv - rakastaisimme,
j. n. e.). Samoin adverbeissa on suuri runsaus
päätteitä ja etuliitteitä (esim. del = päivä, adelo =
tänään, ädelo = eilen, edelo =toissa päivänä, odelo =
huomenna, udelo - ylihuomenna, vädelo = kaiket
päivät, gödclo - aamupäivällä, agödelo - tänä
aamuna, j. n. e.). Tämä taivutuksen runsaus yhdessä
perussanan (joka säännöllisesti on yksitavuinen)
suhteellisen lyhyyden kanssa tekee kielen käytön
sekä käyttäjille itselleen että kuulijalle
vaikeatajuiseksi. Sanasto (n. 1,400 „juurta") on
typistämällä ja muuntelemalla saatu euglannin kielestä
(n- 1ls) i romaanilaisista kielistä (11. */«) tahi
saksasta (n. 1/5), mutta on vaikea, jopa
mahdotonkin, ilman selityksiä arvailla, mistä milloinkin
jokin v :n sana on lähtöisin. Kun vielä
lasku-sanat, tavallisimmat maitten, kansojen,
metallien, y. m. yleisesti tunnetut nimitykset ovat
aivan uudestaan tekaistut, ei v. kaikesta
teoreettisesta säännöllisyydestään huolimatta ole
opiskelijalle helppo pitää muistissaan; ja kun esim.
prepositsionien käytöstä Sclileyer ei määrättyjä
sääntöjä esittänyt, kehittyi v. eri maissa niin
erilaiseksi, että se ei kauan voinut pitää vireillä,
herättämäänsä innostusta kansainvälisen
apukielen aikaansaamisesta. Volapiikin käyttäminen
lakkasikin senvuoksi vähitellen ennen pitkää, ja
innokkaimmat v.-yhdistyksien jäsenet siirtyivät
myöhemmin kannattamaan Zamenhofin luomaa
helpompaa kieltä esperantoa (ks. t.). ks.
Kansainvälinen kieli. G. J. R.
Volaterrae ks. V o 11 e r r a.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
