Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Volsungit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1488
1481 Vostokov—Votjaakin kieli ja kirjallisuus 1506
1506
(1736). Onpa V. kirjoittanut myöskin
ooppera-tekstejä ynnä keveitä laulu- ja tanssinäytelmiä.
Suuri osa hänen runotuotteistaan on puhtaita
tendenssikirjoituksia. Osittain runomuotoisessa,
osittain suorasanaisessa kirjasessaan ..Le temple
du gotit" (1733) hän esitti arvostelu jaan
lukuisista kuuluisista ja ihailluista kirjailijoista,
herättäen sillä monella taholla pahaa verta.
Pahamaineisessa kertomarunossaan ,.La pucelle
d’Orleans, poeme heroi-comique" (kirjoitettu
suurimmaksi osaksi v:n 1730 paik., julkaistu
1755) hän käsittelee pilkallisesti Orl6ans’in
neitsyen tarinaa, ivaten säälimättä ja säädyttömästi
katolista ihmeuskoa ja haavemieltä; sitä
tehdessään hän vetää jaloa aihettaan lokaan niin
julkeasti ja kevytmielisesti, että sukkeluudet eivät
tehoa, runoelma herättää ehdottomasti useimmissa
lukijoissa paheksumista ja inhoa. V :n
suorasanaisista kertomuksista „Candide" (1759) ivailee
Leibnizin oppia, että maailma on ,,paras
mahdollinen". „L’ing6nu" (1767) esittää huvittavasti
erään intiaanin naiivisia kriitillisiä huomautuksia
ranskalaisten yhteiskunnallisista tavoista,
katolilaisten mutkallisesta uskonnosta y. m:sta. Pieni
kertoelma „Micromegas" osoittaa havainnollisesti
ihmistiedon rajoituksia ja kaikkien inhimillisten
käsityksien suhteellisuutta ynnä yksipuolisuutta
esittämällä, millaisilta ihmisten toimet ja
harrastukset, heidän sodankäyntinsä y. m., sekä heidän
ajatuksensa maailmasta tuntuvat erään
Saturnuksen jättiläismäisen asukkaan ynnä erään
Siriuksen kiertotähden vielä jättimäisemmän ja noin
1,000:11a eri aistilla varustetun asukkaan
tarkastamina.
Filosofisissa teoksissaan, — joita on m. m.
„Lettres philosopliiques" (1. „Lettres sur les
Ang-lcis", 1734), „Elöments de la philosophie de
Ne\v-tou" (1738^, Popea jäljittelevä oppirunoelma
„Discours sur Fhomme" (1738 ja seurr.), „Trait£
de m^taphysique" (kirjoitettu Chätelefn
markiisitarta varten, painettu vasta V:n kuoltua),
..Dictionnaire philosophique", joka sisältää V:n
„Suureen ensyklopediaan" antamat kirjoitukset
ynnä muita kirjoitelmia (1764), „Le philosophe
iguorant" (1767), — V. kehittää valistushengen
ja selvän ymmärryksen mukaista
maailmankatsomusta, nojautuen Locken sielutieteeseen ynnä
Ne\vtonin luonnonoppiin. Hän käy leppymätöntä
sotaa katolista kirkkoa ja yleensäkin perinnäistä,
dogmaattista kristinuskoa vastaan, jotka hänen
mielestään ovat pohjattoman taikauskon ja
siveellisenkin turmion alkulähteinä. Myrkyllisellä
ivalla ja loistavalla sukkeluudella, runon ja
proosan muodossa, liän yhä uudelleen pilkkailee niitä
järjettömyyksiä ja ristiriitoja, joita valistunut
ymmärrys saattaa huomata historiallisen
kristinuskon opinkappaleissa. V. ei ole kumminkaan
ateisti, vaan järkeisuskoinen deisti: hän vastustaa
usein innokkaasti myöskin ateistien vaarallisia
oppeja. „Jos Jumalaa ei olisi, niin olisi pakko
keksiä hänet" — sillä usko Jumalaan on perin
tarpeellinen moraalin tueksi ja vahvistukseksi. Mutta
myöskin järkiperusteet, nim. maailman
ihmeteltävän ja tarkoituksenmukaisen rakenteen
tarkastaminen, todistavat hänestä ratkaisevasti Jumalan
olemassaoloa. Kuitenkin toiselta puolen pahan
ja kärsimyksien suuri valta maailmassa jäävät
hänen mielestään selittämättömäksi arvoitukseksi,
jota ihmisen ajattelu ei voi tyydyttävästi sovittaa
yhteen jumala-uskonsa kanssa. Uskonnollisen ja
ihanteellisen maailmankatsomuksen muihin
perinnäisiin pääkohtiin nähden V. on vielä enemmän
epäilevällä ja horjuvalla kannalla. Sielun
kuolemattomuudesta hän usein esittää painavia
epäilyksiä, mutta on kuitenkin taipuvainen
kannattamaan sitäkin vakaumusta tarpeellisena moraalin
tukena, huolimatta teoreettisista vaikeuksista.
Ihmisen tahdonvapautta V. varhaisemmissa
kirjoituksissaan puolusteli, mutta sittemmin hän muutti
mielipiteensä ja yhtyi determinismiin.
Historioitsijana V. saavutti suurta kirjallista
menestystä vilkkaasti kirjoitetulla kuvauksellaan
Kaarle XII:sta, „Histoire de Charles XII" (1731).
Hänen suuri teoksensa „Essai sur les mceurs et
l’esprit des nations" (1756), johon hän sittemmin
sovitti johdannoksi ensin erikseen julkaisemansa
kirjoituksen „La philosophie de 1’histoire" (vrt.
Historianfilosofia), on huolimatta
suurista heikkouksistaan, tendenssinomaisesta ja
monessa katsannossa pintapuolisesta käsitys- ja
arvostelutavastaan, kumminkin merkillinen
yritys uudistaa historiatiede ja historiankirjoitus
asettamalla niissä pääasiaksi sivistyshistoria
sekä tutkimus niistä lainmukaisesti vaikuttavista,
luonnollisista syistä, joista kansojen yhteisolojen
kehitys ja niiden vaiheet johtuvat. Osaksi
samanlaisessa hengessä V. on käsitellyt erityisiä
historian osia m. m. teoksessaan „Siöcle de Louis
XIV", jonka hän muutamissa painoksissa
yhdis-tikin ,,Essai sur les mceurs" teokseen.
Valtiollisissa kysymyksissä V. piti Englannin
yhteiskuntalaitosta ihanteena, jota piti koettaa
siirtää muihin maihin. Hän oli ensimäisiä, jotka
julistivat johtotäkdiksi tunnussanat, vapaudesta
ja tasa-arvosta; mutta hän käsitti niitä
maltillisesti, selittäen vapauden merkitsevän
riippuvaisuutta vain laista, tasa-a.rvon kaikkien
vhdenar-voisuutta valtiollisiin oikeuksiin nähden. —
Varsinkin vanhoilla päivillään, asuessaan Ferneyssä.
hän tuli kuuluisaksi siitä, että useissa tapauksissa
ihailtavalla innolla ja pontevuudella otti
ajaakseen suvaitsevaisuuden asiaa. M. m. hän
monivuotisilla ankarilla ponnistuksilla, julkaisemalla
teoksia ja lentokirjasia, kirjoittamalla
valituskirjelmiä virastoihin ja lukemattomia yksityisiä
kirjeitä eri henkilöille v. m., sai aikaan, että
pari väärää tuomiota, joita oli langetettu
kiihko-katolisen mielenkiihotuksen vaikutuksesta,
oikais-tiin ja kumottiin (Calas’n perheen ja Sirvenin
asiat).
V. ei ollut mikään itsenäinen tieteellinen
ajattelija eikä syvällinen tutkija, vaan taitava
filosofisten aatteiden kansantajuisiksi muovailija.
tavattoman sukkela kiistakirjailija, tuottelias
runoilija ja etevä historioitsija. Valistusaatteiden
levittäjänä hän vaikutti mahtavasti Euroopan
sivistyskehitykseen 18:nnella vuosis. Hänen
luonteessaan asui suuria virheitä ja ansioita
rinnakkain. Hänen vaikutusvaltansa johtui suureksi
osaksi siitä tulisesta kiivaudesta, millä hän aina
teki hyökkäyksiään ja ajoi vakaumuksiaan. Hä
nessä asui melkeinpä kammottava halu pilkkaa
maan ja ivaamaan, repimään alas ihanteita ja
perinnäisiä arvovaltoja. Kumminkaan hänessä ei
ollut vähintäkään taipumusta antautua mart
tyyriksi aatteittensa puolesta, vaan hän pysyi,
kiihkeydestään huolimatta, enimmäkseen
turvallisessa syrjäasemassa. Tavan takaa hän julkisesti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
