Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vostokov ... - Votjaakin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1481
Vostokov—Votjaakin
kieli ja kirjallisuus
1506
puheisuuden ja historian professorina
Leidenissä, v:sta 1631 historian professorina
Amsterdamissa. V:n osaksi uranuurtavista teoksista
mainittakoon: ,,Aristarehus sive de arte
gramma-tiea" (1635; viimeinen painos 1833-34), „De vitiis
sermonis et glossematis latinobarbaris" (1640),
..Etymologicum latina; lingua;" (1662), „Ars
rhetorica" (1623), ,,De historicis grascis libri IV"
(1624), „De historicis latinis libri III" (1627),
.Historia; Pelagiana; libri IV" (1618), „De
theologia gentili" (1642). V:n kootut teokset
ilmestyivät 6 niteessä 1695-1701. [Toll, ,.De
Vos->io perfecto grammatico" (1778).] E. R-n.
Vostokov l-tö’-], Aleksandr K r i s t o f
o-rov itä (1781-1864), ven. kielentutkija, syntyi
Kurensaaressa saks. vanhemmista. Alkuperäisen
sukunimensä Osteneck hän muutti
myöhemmin. perehdyttyään täydellisesti venäjän kieleen,
venäläiseksi. Palveli m. m. kirjastonhoitajana
Pietarin julkisessa kirjastossa ja kreivi
Rum-jantseviu kirjastossa Moskovassa. Valittiin
akateemikoksi 1841. Tutki menestyksellä slaav.
kielitiedettä ja muinaisven. kirjallisuutta
sekä julkaisi sanakirjoja ja historiallisia
asiakirjoja. Uraa uurtava oli hänen
tutkimuksensa kirkkoslaavin kielestä. Hänen 1842
ilmestynyt oppaansa Rumjantsevin käsikirjoituksien
käyttäjille on ven. kirjallisuushistorian
arvokkaimpia teoksia. Suuriarvoinen on myöskin
hänen julkaisemansa slaavilaisen kirkkokielen
sanakirja. Nämä ja muut V:n teokset tekivät hänen
nimensä tunnetuksi Länsi-Euroopassakin. V. on
esiintynyt myös runoilijana. V. J. M-kka.
Voteerata (lat. vötum = lupaus, ääni), äänestää.
Votiivi (lat. vötum = lupaus < vovere = luvata),
lupauksen mukainen, luvattu. —
Votiivi-lahja, lupauksen mukainen uhrilahja (jumalille
tai vainajille). — Votiivitaulu, lupauksen
nojalla jollekin jumalalle pyhitetty kirjoituksella
varustettu taulu; kirkkoon asetettu muistotaulu.
Votiivilöydöt, votiivilahjalöydöt (ks. V
o-tiivi). Sellaisia ovat m. m. eri ruumiinosia
(silmiä, käsiä y. m.) kuvaavat pienoisesineet,
joita uhrattiin tautien poistamiseksi tai
kiitokseksi niistä parannuttua. Myöskin suuria v:öjä
011 runsaasti esihistoriallisilta ajoilta;
nimenomaan tunnetaan niitä turvesoista; niiden
joukosta on ennen muita mainittava Tanskan
kan-sainvaellusajan valtavat suolöydöt. (vrt.
Esihistorialliset ajanjaksot, palsta 820.)
A. M. T.
Votjaakin kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
V. k., votjaakkien (ks. t.) puhuma kieli,
muodostaa yhdessä läheisen sukulaisensa, syrjäänin
kielen (ks. t.) kanssa suomalais-ugrilaisen
kielikunnan permiläisen kieliheimon (vrt. Suoni a
1 a i s-u grilaiset kielet). Sitä alku- 1.
kantakieltä, josta nämä permiläiset kielet ovat
kehittyneet, sanotaan alkupermin kieleksi.
Votjaakin ja syrjäänin kielten erikoiskehitys
voidaan laskea alkavaksi n. 9:nnellä t. 10:iinellä
vuosis. j. Kr., s. o. niihin aikoihin, jolloin
syrjäänien alueellinen erkaneminen votjaakeista
todennäköisesti alkoi. V. k:n murteet
voidaan jakaa kolmeen ryhmään, pohjoiseen,
eteläiseen ja itäiseen. 1) Pohjoisen ryhmän murteita
puhutaan Vjatkan kuvernementin Slobodskojn,
Glazovin, Malmyzin ja Sarapulin piireissä,
joissa kussakin puhutaan eri alimurteita:
sitä-48. X. Painettu B/u 19.
paitsi on huomattava Glazovin piirissä asuvien
bessermanien (ks. t.) murre, joka lähinnä liit
tyy Glazovin murteeseen. 2) Eteläisen ryhmän
murteita puhutaan Vjatkan kuvernementin
Urzumin, Malmyzin ja Jelabugan piireissä sekä
Kasaanin kuvernementin Mamadysin ja Kasaauin
piireissä. 3) Itäisen ryhmän muodostavat ne
murteet, joita puhutaan pääasiallisesti Ufan, mutta
myös Permin ja Samaran kuvernementeissa.
Murteiden väliset eroavaisuudet eivät yleensä ole
suuria; huomattavimmin ne ilmenevät
sanavarastossa, koska pohjoiset murteet ovat olleet
vahvan venäläisen, eteläiset ja itäiset murteet
taas tuntuvan tataarilaisen vaikutuksen alaisina.
Eri murteiden edustajat ymmärtävät helposti
toisiaan. Syrjäänien kieltä votjaakit sitävastoin
eivät ymmärrä, jollemme ota lukuun yksityisiä
sanoja.
Eräistä votjaakissa ja votjaakki-syrjäänissä
säilyneistä, erinäisiin muihin
suomalais-ugrilai-siin kieliin verratessa silmiinpistävistä vanhoista
piirteistä on jo, syrjäänin kielestä puhuttaessa,
tehty selkoa (ks. Syrjäänin kieli ja
kirjallisuus, palsta 779). — Rakenteeltaan
v. k. pääpiirteiltään on samalla kannalla kuin
syrjääni. Korko 011 nykyään enimmäkseen viime
tavulla. Nominitaivutuksessa on runsas
sijamuo-dostus (useita paikallissijoja; useimmilla sijoilla
011 vastineensa syrjäänissä) ; omistusliitteisessä
taivutuksessa käy omistusliite toisissa sijoissa
sijapäätteen edellä, toisissa taas sen jäljessä:
2:sen ja 3:nnen persoonan omistusliitteellä on
hyvin usein vain yleinen determineeraava
merkitys. Paitsi tavallista monikon päätettä f-jos)
tavataan toinenkin (-ei), joka esiintyy
predikaatin täytteessä (esim. sojos uzyrei - he [ovat)
rikkaita). Adjektiivinen vertailu suoritetaan
pääasiallisesti syntaktisin keinoin. Verbitaivutus
on varsin yksinkertainen: tapamuotoja 011 kolme:
indikatiivi, konditsionaali ja imperatiivi;
aikamuotoja kolme: preesens, futuuri ja preteriti
(viimemainitun tunnus 011 i = suom. imperfektin i).
Paitsi yksinkertaisia on myös erinäisiä (pää- ja
apuverbistä) yhdistettyjä verbimuotoja.
Kieltosana taipuu. Sanaujolitopäätteitä, varsinkin
yhdysperäisiä verbin johtopäätteitä, on paljon.
Varsin tavallisia ovat sellaiset
nimisanayhdistel-mät, joissa yleiskäsite ilmaistaan kahden sen
osan mainitsemisella, esim. ym-nyr - kasvot (oik.
,,suu-nenä"), nyl-pi = lapset (oik. „tyttö-poika").
Lauseopillisia seikkoja: substantiivin edessä
käyvä adjektiiviattribuutti on aina taipumaton
(esim. bur murt - hyvä ihminen, ali. bur
murtly-hyvälle ihmiselle) ; predikaatintäytteen ohessa ei
panna ilmi verbimuotoa van = on, ovat, esim.
gnrez’ baddzym = vuori [on] iso, vumurt jos uzyrci
= vetehiset [ovat] rikkaita; objektinsijoina
käytetään sekä päätteetöntä (uominatiivin kaltaista)
että päätteellistä akkusatiivia; lukuisain
nominaalimuotojen käyttö on sangen monipuolinen.
V. k:n vierasperäisistä sanoista on
historiallisesti mieltäkiinnittävin osa esivotjaakkilaiselta ja
esipermiläiseltä ajalta peräisin, nimittäin
indo-eurooppalais-, arjalais- ja iraanilaisperäiset sanat
kuin myös osa muinaistsuvassilaisista
(volgan-bol-gaarilaisista, vrt. B o 1 g a a r i t) lainasanoista.
Osa iraanilaisperäisiä lainoja samoinkuin myös
mainittu osa muinaistsuvassilaisia lainasanoja 011
alkupermiläiseltä ajalta. V. k :ssä 011 muiuaistsu-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
