Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vänersborgs län ... - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1655
Väriaberratsioni—Väriaineet
1656
taan Ii a r m a a k s i, heikkovaloista punakeltaista
ruskeaksi. Mustaksi sanotaan
valovaiku-t uksen olemattomuuden aiheuttamaa
näköaistimusta. Tietyn v:n käsittäminen ei aiheudu vain
yhden ainoan määrätyn v.-sekoituksen
havaitsemisesta, vaan sama aistimus voidaan synnyttää
havaitsemalla äärettömän monella tavalla
sekoitettuja v:ejä. Komplementti-v :ejä on siten paljon
muitakin kuin edellämainitut homogeeniset v:t.
Aistimiemme terävyys eritellä v:ejä ei
niinmuodoin ole sopusoinnussa kiihottimien
vaihtelevaisuuden kanssa. Jos valonvoimakkuus on aivan
pieni, ei silmä enää voi spektrissä erottaa eri
v:ejä, vaan näkee ainoastaan yhtenäistä
harmaata. Hyvin voimakkaan valon spektri näyttää
taas miltei valkealta. Muuten on spektrissä v:ien
kirkkauden sijoittelu riippuvainen
valonvoimakkuudesta tämän ollessa keskinkertaista vahvuutta
sillä tavoin, että voimakkuuden vähetessä
kirkkauden huippukohta siirtyy spektrin
lyhyempi-aaltoista päätä kohti (Purkinjen ilmiö). Ilmiö ei
enää ole huomattavissa, kuten Brodhuu on
todistanut, jos valonvoimakkuus melkoisesti lisääntyy.
— Spektraali-v :ien sekoitus antaa, kuten
Helm-holtz ensin 011 osoittanut, aivan toisenlaisia v:ejä
kuin väriainesten sekoitukset. Niinpä spektrin
keltaisen ja sinisen sekoitus tuottaa valkoisen
v:n, mutta vastaavat väriaineet antavat
sekoitettuina viheriää. Tämä tosiasia johtuu siitä, että
aineen v. ei riipu ainoastaan sen pinnalta
heijastuneesta valosta, vaan siitäkin valosta, joka,
tunkeutuen aineen sisään, heijastuu sen
sisäkerroksissa ja palajaa takaisin läväistyään nämä
kerrokset, jolloin toisväriset säteet ovat
imeytyneet aineeseen. Sama seikka on yleensä syynä
kappaleiden pinnan V:iin, joka olennaisesti myös
riippuu valaisevan valon laadusta. Esim.
kappale, joka päivänvalossa näyttää punaiselta, on
sinisessä tai viheriässä valossa miltei musta ja
viimemainittuja v:ejä on keltaisessa
lampun-valossa vaikeata erottaa toisistaan. Kappale, joka
heijastaa kaikenlaisia valosäteitä samassa
suhteessa ja jotenkin voimakkaasti, näyttää
valkealta. Läpikulkevassa valossa aine yleensä
näyttää samanväriseltä kuin heijastuneessa valossa.
Poikkeuksen tekevät sellaiset aineet, joilla 011
erikoinen 1. metallinen heijastuskyky sekä
epäsäännöllinen värinhajaantuminen. Ohut
kulta-lehti esim., joka heijastuneessa auringonvalossa
on keltainen, läpäisee viheriätä valoa; hieno
vaskijauho läpäisee sinistä valoa; lasilevylle
kuivattu pisara aniliinipunaista 011 heleän viheriä
heijastuneessa valossa, punainen läpikulkevassa.
— Omituinen vastakohtailmiö syntyy,
kun katsellaan joko valkoisella tai mustalla
pohjalla olevaa harmaata pilkkua. Edellisessä
tapauksessa näet pilkku näyttää tummemmalta,
jälkimäisessä tapauksessa vaaleammalta kuin
samanvärisellä harmaalla taustalla. Vielä
huomattavammat vastakohtailmiöt ovat värillisiä esineitä
tarkasteltaessa, jolloin usein näkee objektiivisesti
olemassa olevia aaltoliikkeitä vastaamattomia
v:ejä 11. s. vastavärejä (saks.
Kontrastfar-ben). Siten esim. kapea harmaja paperikaistale
asetettuna vaaleanviheriälle paperille näyttää
punertavalta, mutta siniselle paperille pantuna
keltaiselta s. o. kaistale esiintyy aina pohjar.
komplementtivärisenä. Samoin huomaa
vastavärejä (komplementti-v :ejä), jos ensin tiukkaan
katselee kirkasta värillistä (esim. punaista tai
viheriää) esinettä ja sitten sulkee silmänsä.
[Helmholtz, „Ilandbucli der physiologischen
Optik"; 3 :s pain. 1909-11.] * v. s:n.
Väriaberratsioni 1.kromaat ti n en
aber-ratsioni (kreik. chröma = väri ja abcrratio
= eksyminen, hairahdus) ks. Linssi.
Väriaineet, aineita, jotka heijastavat tai
päästävät lävitsensä vain määrätyn osan valkean
valon säteitä, mutta imevät muut osat, ja jotka
senvuoksi ovat värillisiä. Sen lisäksi täytyy
varsinaisilla v:lla olla tavallista suurempi
peittämis-kyky ja kestäväisyys ja, jos niitä käytetään
erilaisten kuituaineiden värjäämiseen, kyky
läheisesti kiinnittyä kuituihin ja siten antaa niillekin
määrätty väri. Monet v. heijastavat suurempina
kiteinä tai kappaleina toista väriä kuin jauheena
tai liuoksena; fuksiinin n. s. pintaväri on
vihreä. metallinhohtoinen, vaikkakin se jauheena ja
liuoksena on punaista. Useat v. fluoressoivat.
antaen saman ominaisuuden niillä värjätyille
kankaillekin, etenkin silkille (eosiinit).
V. voidaan ryhmittää monella eri tavalla,
niinpä esim. silmälläpitäen niiden käyttöä eri
tarkoituksiin. Kem. kokoomuksensa mukaan ne
jaetaan kivennäis- 1. epäorgaanisiin v:iin ia
orgaanisiin v:iin.
K i v e n n ä i s-v. (vrt. Mineraalivärit).
Näitä käytetään etenkin maali- ja
sivellys-väreinä. Ne ovat yleensä liukenemattomia. Jos
niitä käytetään pellavaöljyyn sekoitettuina,
sanotaan niitä öljyväreiksi, jos taas veteen tai
liimaliuokseen, vesi- tai liimaväreiksi. Lasi- ja
posliiniväreiksi käytetään eräitä metalleja,
niitten oksideja, sulfideja ja silikaatteja. Monet
epäorgaaniset v. ovat myrkyllisiä, esim. kaikki
lyijyjä vaski- mutta etenkin arsenikkivärit. —
Valkeat kivennäi s-v. Tärkein näistä 011
yksinomaan öljyvärinä käytetty
lyijyval-koinen (ks. t.), jonka valmistamiseksi
käytetään Vs koko maailman lyijytuotannosta.
S i n k k i v a I k o i n e n (ks. t.) ei peitä aivan
niin hyvin kuin lyijyvalkoinen, vaatii enemmän
öljyä ja on kalliimpaa. Sitä käytetään
kuitenkin enemmän sisämaalauksiin, koska ilmassa
oleva rikkivety ei sitä tummenna. Sitä
käytetään myös paperi-, tapetti- ja kautsu värinä.
L i t o p o 11 e, eräs uusimman ajan valmisteita,
on sinkkisulfidin ja bariumsulfaatin seos ja on
hyvin halpaa; käytetään usein alusväriksi
huone-maalauksessa. Sen arvo riippuu sinkkisulfidin
runsaudesta; parhaissa lajeissa sitä on n. 30%.
Litoponen toista aineosaa, barium
sulfaatti a (ks. t.) käytetään sellaisenaan vesivärinä,
etenkin paperin värjäykseen. Vesivärinä
käytetään myös liitua (ks. t.). — Punavärit.
Punamulta ja okra (ks. n.) ovat luonnossa
esiintyviä, vahvasti värillisiä aineita, joiden väri
johtuu raudan oksideista ja vaihtelee punaisesta
ruskeaan ja keltaiseen. Näitä v :ta valmistetaan
myös keinotekoisesti. Muista nimistä ja lajeista
ks. Okra sekä Rau takeita, Rautiokra,
R a u t a p u n a, L i m o n i i 11 i, Hematiitti.
Bolus, Terra di Siena ja Terrakotta
Yhteisellä nimellä sanotaan näitä aineita
väri-mullaksi. Muista punaväreistä ks. S i n o p e r i.
Mönjä, Kultarikki (jota käytetään
kautsun värjäykseen ja samalla vulkaniseeraukseen)
ja Kromi. — Keltaisista kivennäis-v :sta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
