Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Värikalvo ... - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1671
voidaan menestyksellä käyttää vihreää väriä
neljäntenä. Neljäs painolaatta tulee myös
käytäntöön, kun kuva sisältää runsaasti harmaita
väri-siintoja. Neliväripaino syntyy siten, että
edellisten kolmen värin päälle painetaan vielä
yhdellä levyllä, joka on valmistettu kuten
tavallinen autotypia mutta jota syövytettäessä on
otettu huomioon tarpeelliset vahvemmat
varjoja valopaikat, tavallisesti musta väri. Tällä
menettelytavalla päästään mahdollisimman lähelle
alkuperäiskuvan värivivahduksia. Useimmat
Tietosanakirjan väriliitteistä ovat neliväripainoksia
(ks. esim. Perhoset, VII, palsta 396,
liitekuva Suomen perhosia I ja II).
Nykyään käytetään kolmi- ja neliväripainoa
myöskin syvennyspainossa ja saadaan syntymään
karhealle paperille suuriakin vaatimuksia
vastaavia taiteellisia jäljennöksiä (kolmi- ja
moni-väriheliogravyyrejä).
Yksinkertaisempaa v:oa käytetään suuressa
määrässä n. s. aksidenssitöissä, vieläpä
sanoma-lehti-ilmoituksissakin, koristeellisen vaikutuksen
aikaansaamiseksi tahi lukijan huomion
kiinnittämiseksi johonkin eri värillä painettuun seikkaan.
— vrt. myös Kivipaino ja Valopaino.
[Hendell, „Kirja ja kirjapainotaito" (1912).]
Li Ln.
Väripuu, yhteisnimitys puulajeille
(enimmäkseen troopillisia), joiden puuta (tavallisesti
ydiu-puuta) käytetään väriaineiden valmistukseen.
V:iden puu tulee tav. kauppaan suurina
kappaleina t. eri määrässä pienennettynä; jauhoksi
hienonnettu v. on tav. suuremmassa t. pienemmässä
määrässä väärennettyä. Tärkeimmät v :t ovat
puna-, sini-, santeli-, kelta- ja rautapuu (ks. n.).
Paitsi väriaineiksi v:ta käytetään musteen ja
lääkkeiden valmistukseen, hienoihin
puusepäntöihin y. m. K. L.
Värirenkaat ks. New tönin v ä r i r e
n-k a a t.
Väriseminen (tremor), nopeiden lyhyiden
lihasnykimisien synnyttämä tutina ruumiissa tai
jossain sen osassa. V. on tavallisesti
tahdostamme riippumaton, joko kylmän, pelon, jonkun
hermotaudin tai tilapäisen hermoärsytyksen
aiheuttama. Muutamissa hermotaudeissa,
verisuonten kalkkiutumisessa, kroonillisissa
myrkytyksissä j. n. e. se on yleinen oire. (Y. K.)
Värisointu ks. Väriestetiikka.
Värisokeus (dyslcromatopsia) esiintyy joko
täydellisenä (akromatopsia) tai osittaisena,
jolloin henkilö ei tunne punaista väriä
(puna-sokeus 1. protanopia) tai häneltä puuttuu kyky
käsittää vihreätä (vihersokeus 1.
deuteru-nopia). Näiden lisäksi voi värinaistimuskyky olla
yleensä alentunut niin, että heikompi väriärsytys
voi jäädä havaitsematta samalla kuin kuitenkin
vahvempi voidaan tajuta. V. on usein
synnynnäinen ja perheittäin esiintyvä vika. Sen selitys
on vielä teoriojen varassa. (Y. K.)
Värispektri 1. lyhyesti spektri ks.
Väri-hajaantuminen ja Spektraalian
a-1 y y s i.
Väristimet, kaksisiipisten hyönteisten (Diptera)
takimaiset, pieniksi, rumpupalikan muotoisiksi,
varrellisiksi, nuijapäisiksi surkastuneet siivet,
jotka ovat kiinnittyneet keskiruumiin takaosaan,
kummallekin puolelle, joko vapaina taikka
suomun peittäminä. Ne ovat hyvin herkkäliikkeisiä.
1672
täynnä hermoja ja aistimia, ja niiden tehtävänä
on tasapainon vlläpitäminen hyönteisen lentäessä.
U. S-s.
Värityshuuhde ks. Valokuvau s, palsta
562.
Värivalokuvaus, luonnollisenvärillisten
valokuvien valmistus. Vasta vähän aikaa on
tehtävä ollut käytännöllisestikin ratkaistuna
(Lumiere, ks. t.) eikä vieläkään ole keksitty
sopivaa keinoa värillisten valokuvien
monistamiseksi. Värillisen valokuvan aikaansaamiseksi on
olemassa useita eri menettelytapoja.
1. Hopeakloruurin (AgsCl) avulla ovat
kokeita tehneet Seebeck (1810), Bequerel, Niepce
y. m. Hopeakloruurilla päällystettyä hopealevyä
tai paperia valoitettaessa värillisen kuvan läpi
syntyy siitä samanvärinen jäljennös, jota ei
kuitenkaan voida kiinnittää eikä siis saada
päivänvalossa kestäväksi. Värit eivät ole koskaan niin
eloisatkaan kuin alkuperäiset. 2.
Vaalistus-menettely. Väriaineet muuttuvat,
vaalistu-vat, vain niiden sädelajien vaikutuksesta, joita
ne imevät; värit, joita ne itse heijastavat, eivät
niitä muuta. Jos sekoitetaan epäaitoa punaista,
keltaista ja sinistä tervaväriä yhteen, värjätään
seoksella paperi ja annetaan auringon valon
vaikuttaa värillisen kuvan läpi paperiin,
syntyy nytkin samanvärinen jäljennös.
(Hopeaklo-ruurinkin otaksutaan olevan seoksen eri värisistä
yhdistyksistä ja itse tapahtuman olevan
pääasiassa samanlaisen kuin tässä tapauksessa.)
Anisöljy ja vetysuperoksidi korottavat
väriaineiden värinherkkyyttä tehden menettelyn niin
nopeaksi, että sen avulla voidaan saada värillisiä,
positiivisia kuvia suoraan kamerassa valoittaen.
Käytännöllistä merkitystä ei menettelyllä
kuitenkaan epätäydellisyytensä vuoksi ole. 3. L i p
p-männin interferenssimenettely.
Hyvin hienorakeinen bromihopealevy asetetaan
kameraan lasipuoli linssiin päin ja valetaan
levyn taakse erityiseen kehykseen elohopeakerros,
niin että se välittömästi koskettaa
bromihopea-kalvoa. Kun nyt valoitetaan, interfereeraavat
kalvoon tulevat valosäteet elohopeasta heijastu
vien säteiden kanssa, minkä vuoksi valonarassa
kalvossa syntyy seisovia aaltoja, loistavia
maksimi- ja pimeitä minimikohtia. Kun levy on
kehitetty ja kiinnitetty, on sen kalvo tietenkin
jakautunut hyvin moniin eri hopeakalvoihin.
joiden lukumäärä ja keskinäinen etäisyys
kullakin kohdalla on sama kuin tälle kohdalle
valoitettaessa muodostuneiden maksimien; ne
vastaavat siis tarkoin tälle kohdalle langenneen valon
väriä ja aallonpituutta. Valoa heijastaessaan,
viistoon päältäpäin katsottuna, esiintyy kuva
sentähden levyllä luonnollisenvärisenä
(interfe-renssivärit). Läpikatsottaessa kuva ei ole
värillinen eikä sitil voida värillisenä monistaa.
Edellä kuvatut menettelytavat ovat n. s.
välittömiä, niiden avulla koetetaan saada
syntymään suorastaan värillinen kuva.
Parempia tuloksia ovat n. s. välilliset
menettelytavat antaneet. Ne perustuvat seuraavalle
Maxwellin 1861 esittämälle ajatukselle. Värillisestä
esineestä otettakoon kolme eri valokuvaa, antaen
kullakin kerralla valon kulkea vain yhdellä koi
mesta pääväristä (punainen, keltainen, sininen
tai punainen, vihreä, sinivioletti, joita
yhdistelemällä kaikki muut värit aikaansaadaan, vrt.
Väripuu—Värivalokuvaus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
