Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Yhdysvallat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1719
Yhdysvallat
1730
lainkäyttö järjestyivät ja etevä
raha-asiainministeri Alex. Hamilton saattoi liiton raha-asiat
vakavalle kannalle. Unioniin otettiin kolme
uutta valtiota : V e r m o n t (1791), Kentucky
(1792) ja Tennessee (1796). Washington ei
suostunut rupeamaan kolmatta kertaa
presidentiksi, ja sen jälkeen on Yhdysvalloissa pysynyt
kirjoittamattomana lakina, että presidenttiä ei
voida valita uudestaan muuta kuin yhden
kerran. Washingtonin seuraaja oli J o h n Adams
(1797-1801), jonka aikana Yhdysvallat olivat
jou-tumaisillaan sotaan Ranskan tasavaltaa vastaan.
Mainitut kaksi ensimäistä presidenttiä olivat
federalisteja. Kolmas Thomas Jefferson
(1801-09) kuului republikaanien eli, niinkuin
näitä sittemmin tavallisesti nimitettiin,
demokraattien puolueeseen. V. 1802 otettiin valtioiden
joukkoon Ohio. V. 1803 ostettiin Ranskalta
alueeltaan laaja ja rajoiltaan epämääräinen
Louisiana, joten Yhdysvalloille joutui koko
Mississippi-joen laakso samalla kuin niille
turvattiin häiritsemätön laajeneminen länteenpäin.
Ranskan ja Englannin välisen sodan aikana Y:n
asema oli vaikea syystä ettei kumpikaan
sotaa-käyvistä valloista pitänyt kunniassa niiden
puolueettomuutta. Tämän johdosta Englannin ja
Ranskan laivoilta kiellettiin pääsy Y:n satamiin
niin kauan kuin näiden lippua loukattiin merellä.
Seuraavan presidentin John M a d i s o n in
aikana (1809-17) näistä selkkauksista oli
seurauksena sota Englantia vastaan 1812. V. 1814
englantilaiset nousivat maihin Y:ssa ja miehittivät
unionin pääkaupungin Washingtonin, mutta
merellä ameriikkalaiset saavuttivat jonkun
verran menestystä ja kenraali Andrew Jackson
tuotti New Orleansia puolustaessaan
englantilaisille verisen tappion tammik. 1815. Vähää ennen,
jouluk. 1814, oli jo tehty rauha ilman
aluemuutoksia. Valtioiksi hyväksyttiin 1812
Louisiana, 1816 Indiana, 1817 Mississippi,
1818 Illinois, 1819 Alabama, 1820 Maine
ja 1821 Missouri. V:sta 1815 alkaa suuri
siirtolaistulva vyöryä Euroopasta Y:hin, ja
myöskin lännen laajat alueet alkavat tulla asutuiksi.
Presidentti James Monroen (1817-29)
virka-aikana alkoi siirtoasutuksen laajetessa
orja-kysymys tulla tärkeäksi sisäiseksi
kysymykseksi. Siinä joutuivat vastakkain toiselta puolen
pohjoiset ja koilliset valtiot, joissa harjoitettiin
järkiperäistä maataloutta, kauppaa ja teollisuutta
ja joissa työmiehet olivat vapaita, ja toiselta
puolen eteläiset valtiot, joissa vallitsi
plantaasitalous ja joissa työläiset olivat neekeriorjia.
Suuremman väkilukunsa perustuksella pohjoiset
valtiot pääsivät vallitsemaan kongressin
edustajahuonetta, kun taas etelävaltiot koettivat pysyttää
itselleen enemmistön senaatissa saattamalla
unionin yhteyteen uusia orjia pitäviä valtioita. Aluksi
oli ratkaistava, oliko orjuutta sallittava sillä
alueella, joka oli saatu 1803 Louisianan oston
kautta. Niistä neuvotteluista, joita käytiin
1819-21 Missourin ottamisesta valtioiden
joukkoon, oli 1820 tuloksena n. s.
Missourikompro-missi, jonka mukaan Missouri hyväksyttiin
valtioksi ilman orjuuden kieltoa, samalla kuin
määrättiin, että orjia ei saanut pitää muussa osassa
Louisiana-oston aluetta, pohjoispuolella 36° 30’
pohjoista leveyttä. Presidentti Monroen nimeen
liittyy myöskin n. s. Monroe-oppi (ks. t.),
lau-55. X. Pain«’tu «/„ 1K.
sunto, jonka hän antoi ilmoituksessaan
kongressille 2 p. jouluk. 1823. Hänen seuraajansa oli
John Adamsin poika John Quincy Adams
(1825-29), joka sai aikaan suojelustullit
koillisten valtioiden hyväksi. Seuraavassa
presidentinvaalissa tuli valtionpäämieheksi lännen
demokraattien ehdokas kenraali Andrew
Jackson (1829-37), joka saattoi käytäntöön sen
arveluttavan menettelyn, että kaikki virkamiehet,
jotka eivät kuuluneet voitolle päässeeseen
puolueeseen, erotettiin. Vaikka Jackson kuuluikin
demokraattien puolueeseen, puolusti hän lujasti
unionin purkaumattomuutta niitä separatistisia
pyrintöjä vastaan, joita ilmeni varsinkin
Etelä-Carolinassa. Tyytymättömyys useille
etelävaltioille haitallisiin suojelustulleihin sai mainitun
valtion edustajat esittämään sen mielipiteen, että
yksityinen valtio saattoi julistaa
unioniviran-omaisten päätökset mitättömiksi, vieläpä erotakin
liitosta (vrt. Cal h o u n). Tätä käsitystä vastaan
huomautettiin toiselta puolen, että liiton
valtiosääntö oli Ameriikan kansan luoma ja että se
yksin saattoi muuttaa tai kumota sen. Tämä
vastakohtaisuus vallitsi sitten seuraavina
vuosikymmeninä Y:n puolue-elämää ja vei, kun siihen
vielä liittyi orjakysymyksen aiheuttama
erimielisyys, lopulta sisälliseen sotaan. Tällä kertaa
sotaisen yhteentörmäyksen vaara vielä saatiin
vältetyksi siten, että tulleja alennettiin. Ottamalla
pois unionin talletukset kansallispankista, jonka
monopoliasemaa demokraatit katselivat karsain
silmin, ja kieltäytymällä 1836 uudistamasta sen
erioikeuksia Jackson vaikutti osaltansa v:n 1837
vaikean rahakriisin syntymiseen. Hänen ja hänen
seuraajansa Martin van Bureni n (1837-41)
aikana alkoivat valtiolliset puolueet järjestyä
kiinteämpiin muotoihin (puoluekokouksineen,
pai-kallisosastoineen j. n. e.). Demokraatteja vastaan
muodostui n. s. whig-puolue, ja näiden
pääpuolueiden rinnalle syntyi pienempiä puolueita, esim.
pohjoisvaltioissa orjuutta vastustavat
abolitsio-nistit, joita etelävaltioissa vainottiin. Kun
whigien valitsema William Henry
Harrison oli äkkiä kuollut, tuli presidentiksi John
Tyler (1841-45), joka pian luopui whigeistä
ja liittyi demokraatteihin. V. 1836 hyväksyttiin
liittovaltioksi orjia pitävä Arkansas, 1837
: „vapaa" Michigan, 1845 orjia pitävä
Florida, joka oli 1819 saatu Espanjalta, ja 1845
vapaa I o w a. Presidentti James Knox
Polkin (1845-49) aikana Y. joutuivat 1846
sotaan Meksikkoa vastaan Texasin tähden,
joka oli luopunut Meksikosta ja 1845 tullut
otetuksi liittovaltioiden joukkoon. Y. kävivät tätä
sotaa voitollisesti ja niiden sotajoukot
tunkeutuivat syysk. 1847 itse Meksikon pääkaupunkiin.
Rauhassa, joka tehtiin lielmik. 1848 Guadalupe
Hidalgossa, Y:lle luovutettiin Texas Rio Grandea
myöten, Ylä-Kalifornia ja Uusi Meksikko (joka
käsitti nykyiset valtiot Uusi Meksikko, Nevada,
Arizona ja Utah ynnä osia Wyomingista ja
Wisconsinista). V. 1843 saatiin Englannin kanssa
aikaan sopimus Oregonin alueesta (ks. Oregon).
Meksikolta valloitetut laajat alueet saattoivat
orjakysymyksen jälleen päiväjärjestykseen.
Kaliforniassa tehtyjen kultalöytöjen johdosta tämän
maakunnan väestö lisääntyi niin nopeasti, että
pian nousi kysymys Kalifornian ottamisesta
valtioiden joukkoon. Kalifornian uutisasukkaat itse
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
