Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Yhteiskuntasopimus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1749
Yhteiskuntasopimus —Yhteismaa
1750
muodostella yhteiskunnallisia oloja, s. o. eri
yhteiskuntaluokkien asemaa ja keskinäisiä
suhteita, yhteisedun vaatimalla tavalla. Siihen
nähden, että varsinkin yhteiskuntaluokkien väliset
jyrkät vastakohdat ovat yhteiselle menestykselle
haitaksi, pyrkii y. ennen kaikkea heikontamaan
luokkaerotuksia. Sen tulee lähentää eri luokkia
taloudellisessa suhteessa ja tasoittaa niiden osalli
suutta kulttuurin hedelmiin. Tavallisesti sanaa
y. kuitenkin käytetään ahtaammassa
merkityksessä : se tarkoittaa silloin toimenpiteitä niiden
luokkien hyväksi, joiden täytyy käyttää
työvoimaansa toisten palveluksessa, epäitsenäisissä
ammattiasemissa. Tässä tulevat siis
kysymykseen palkkatyöntekijäin luokka, sekä
teollisuus-työväki että maataloudelliset työntekijät,
alemmat virka- ja palvelusmiehet, kauppa- ja
konttoriapulaiset sekä palvelijat. Suurimmassa
määrässä on yr:n esineenä tähän asti ollut
teollisuus-työväki. Tämä seikka johtuu siitä, että samalla
kuin Länsi- ja Keski-Euroopan valtiot 19:nnellä
vuosis. yhä enemmän muuttuivat agraarimaista
teollisuusmaiksi ja teollisuustyöväen luku niissä
suuresti kasvoi, samalla tämä työväki
suurteollisuuden ja konetekniikan sekä vapaan
työsopimuksen valtaan päästessä joutui kaikissa
suhteissa erittäin huonoon asemaan, jonka
parantaminen vaati tehokkaita toimenpiteitä sekä valtion
että työväen itsensä puolelta (ks.
Industrialismi ja Työväenkysymys). — Paitsi
yhteiskuntapoliittisesta toiminnasta käytetään
y:n nimitystä myöskin sen teoreettisesta
käsittelystä tieteessä.
Y:n toimijana esiintyy ensi sijassa valtio,
mutta sen rinnalla myöskin kunnat, yksityiset
yhdistykset ja seurat, työnantajat ja myöskin
itse ne väestöryhmät, jotka ovat y:n esineenä,
varsinkin työväki ammattiyhdistyksiksi ja
osuuskunniksi yhtyneenä. Y:n alaan kuuluu t y
ö-väenlai nsäädäntö koko laajuudessaan,
työväenvakuutus (ks. t.),
työväen-suojelus (ks. t.), työriitain sovittelu
(ks. Työtaistelut), työnvälitys,
työpalkkoja ja työehtosopimuksia koskeva
lainsäädäntö, toimenpiteet asuntokysymyksen
ratkaisemiseksi, työväen valistuksen ja
ammattikasvatuksen edistäminen j. 11. e. — Hedelmällisen y:n
edellytyksenä on niiden olojen tarkka tuntemus,
joihin y. kohdistuu. Tässä on varsinkin
tilastollinen selvitys tarpeen. Sen hankkimiseksi on eri
maissa perustettu n. s. työtilastollisia toimistoja
(ks. Työ’tilasto). Yhteiskuntapoliittista
tutkimus-, valistus- ja opastustyötä varten on
sitäpaitsi olemassa suuri joukko yhdistyksiä,
sosiaalisia museoita, työväensuojelusnäyttelyitä y. m.
laitoksia (ks. Yhteiskunnallinen
toimisto). Nykyaikaisen y:n alalla ovat ensi
sijalla kulkeneet Englanti ja Saksa.
Viimemainitussa maassa, mistä sana v. on kotoisin, y. on
joutunut perinpohjaisimman tieteellisen
käsittelyn alaiseksi ja sen periaatteet saatettu
järjestelmälliseen muotoon. Erittäin suuressa määrässä
on Saksan ja välillisesti muidenkin maiden
yhteiskuntapoliittiseen lainsäädäntöön viime
vuosikymmenien kuluessa herätteillään ja
tutkimuksillaan vaikuttanut yhdistys ,,Verein fiir
Sozialpolitik". [,.Nykyaikainen
yhteiskuntapolitiikka", julk. Suomen työväensuojelus- ja
sosiaali-vakuutusyhdistys; van der Borght, ..Yhteiskunta-
I politiikan pääpiirteet"; Z\viedineck-Siidenliorst,
I „Sozialpolitik"; llerkner, ..Työväenkysymys".]
Yhteiskuntasopimus ks. Yhteiskunta.
Yhteiskuntatiede, sosiologia (ks. t.).
Yhteislaukaus, useista ampuma-aseista samalla
hetkellä suoritettu laukaisu. Y :ta on käytetty
jäähyväis- sekä tervelidyslaukauksena (saluutti).
Puhutaan komppanian, patterin y. 111. y:ista.
Yhteisammuntaa käytetään sodassa pitkillä
matkoilla suuria tähtäysesineitä (kolonneja,
pattereita j. n. e.) ammuttaessa, koska laukausten
samanaikuinen maahansattuminen kasaa ylös
melkoisen joukon maata, joten väärä välimatkan
määrääminen on helpommin oikaistavissa. Y:ia
käytetään myös ratsuväenhyökkäyksiä torjumaan
lyhyehköiltäkin välimatkoilta. Pieneltä
välimatkalta ei yhteisammuntaa yleensä pidetä
edullisena, koska yksityiset sotamiehet helposti
hermostuvat pakotettuina laukaisemaan komennon
mukaan samalla kertaa, usein ehtimättä tarkkaan
tähdätä. M. v. H.
Yhteismaa (ruots. allmnnning), on yhden tai
useamman kylän, lohkokunnan tai kunnan tahi
kunnantapaisen osuuskunnan taikka valtion
omistuksessa ja nautinnassa oleva jakamaton
yhteinen alue, joka tavallisesti 011 laidun- ja
metsämaata tai luonnonniittyä taikka
vesialuetta. Kylät ovat varhaisempina aikoina, maan
vapaana ollessa, ottaneet nautintaansa laajoja,
asumattomia metsä- 1. erämaita, jotka sitten
ovat jääneet kylän tai lohkokunnan tilallisten
tai osamiesten yhteiseen nautintaan, vaikka
viljelykset, pellot ja niityt ovatkin jaetut
osakkaiden erikoiseen nautintaan ja omistukseen.
Asutukseen sopivan vapaan maan vähetessä ovat
hallitukset, verotus- ja muissa tarkoituksissa,
myöhemmin tavallisesti ottaneet hallintaansa
erämaat ja ryhtyneet rajoittamaan ja järjestämään
kyTlien aikaisemmin nautintaansa ottamia alueita.
Niinpä Suomessa ja Ruotsissa on jo keskiajalla
ja uudenajan alussa lakimääräyksillä ja
asetuksilla koetettu supistaa ja rajoittaa kylien
valtaamia alueita asumattomilla metsä- 1. erämailla,
mutta vasta isojakojen (ks. Maanjako)
yhteydessä on lopullisesti käyty kylien piirirajat
ja järjestelmällisesti erotettu alueita yksityisten
kylien ja lohkokuntien piiristäkin (ks.
Liikamaa). Näin 011 Suomessa ja Ruotsissa syntyneet
kruunun yhteismaat 1. kruunun
metsät, joita sitten on valtion laskuun
hoidettu m. m. kruununpuistoina tai
viljelyskelpoisia maita käytetty järjestettyyn
uutisasutukseen. Aikaisempien
asetusten vallitessa ovat kylien piirien ulkopuolellakin
olevat alueet toisinaan jääneet useampien kylien
tai kuntien tahi kihlakunnan taikkapa
kokonaisen maakunnan yhteiseen omistukseen ja
nautintaan. Näin on Ruotsissa syntynyt maa- ja
kihlakunnan sekä pitäjän
yhteismaita, joihin tilalliset ovat osallisia tilojensa
verolukujen mukaisessa suhteessa, mutta
Suomessa vain harvoja pitäjien yhteismaita. Eräät
laajat vesialueet Suomessa kuuluvat niinikään
niihin rajoittuville kunnille, ja aava meri
kaikille Suomen kansalaisille. Kruunun ja muiden
yhteismetsien käytöstä Suomessa on säädetty 3 p.
syysk. 1886 annetussa metsälaissa. — Kylien
yhteismaat ovat niinikään, seurauksena
mir-järjes-telmästii, yleisiä Venäjällä; sitäpaitsi kuuluu vai-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
