Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Zanzibar ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1837
Zanzibar—Zasulits
1838
juurakko ja pitkäruotiset, nuolikantaiset lehdet.
Z. cethiopica, jolla puikeloa suojaa suuri valkoinen
kotelolehti, on huonekasvi („Calla"). K. L.
Zanzibar ks. S a n s i b a r.
Zäpolya tai (oikeammin) Szapolyai
/sapojai]. 1. Istvän Z. (k. 1499), unk.
ylimys, Szepesin kreivi, otti mainittavalla tavalla
osaa Itävallan valloitukseen Matthias
Corvi-nuksen aikana, ja tehtiin maan käskynlialtiaksi.
Hänen vaikutuksestaan valittiin sitten 1490
Böömin hallitsija Vladislav II Unkarinkin
kuninkaaksi, ja Z:n asema oli nyt sellainen, että hän
näytti olevan varma kuninkaankruunusta
Vladi-slavin jälkeen, mutta äkkinäinen kuolema
tempasi hänet pois 1499. — 2. Janos Z.
(1487-1540), Unkarin kuningas, edellisen poika, tuli
1510 Siebenbiirgenin voivodiksi ja kukisti 1514
Dözsan (ks. t.) johtaman suuren
talonpoikaiskapinan siellä; kuningas Ludvik II :n kaaduttua
1526, hänet valittiin Unkarin kuninkaaksi, mutta
hän sai kilpailijakseen Itävallan Ferdinandin,
joka valloitti läntisen osan Unkaria, ja Z:n oli
pakko 1529 tunnustaa Turkin sulttaani Soliman II
yliherrakseen. V. 1538 Z. Ferdinandin kanssa
teki Nagy-Väradiu (Grossvvardeinin) sopimuksen
Unkarin jakamisesta heidän välillään, mutta
joutui siten Solimanin vihan alaiseksi ja kuoli
kesken tämän johdosta ilmenneitä uusia
selkkauksia. — 3. Janos Zsigmond Z. (1540-71),
Siebenbiirgenin ruhtinas, edellisen poika,
julistettiin lapsena isän kuoltua kuninkaaksi, mutta
hänen holhoojansa Martinuzzi (murhattu 1551)
ei voinut pitää puoliansa Solimania ja
Ferdinandia vastaan; äitinsä Isabella Puolalaisen
kuoltua Z. itse tuli 1559 hallitukseen
Sieben-biirgenissä, tunnustaen Turkin ylivaltaa ja
myöhemmin luopuen kuninkaan nimestäkin.
K. O.
Zaporogit ks. Kasakat.
Zara (serbo-kroats. Z a d a r), Dalmatsian (ks. t.)
pääkaupunki, samannimisen salmen rannalla;
14,056 as. (1910). N. 65 % asukkaista
italialaisia, muut serbo-kroaatteja. Z :ssa, joka vanhalla
ajalla oli Liburnian pääkaupunki ja sittemmin
roomal. siirtola (lat. Jadera), on paljon
historiallisia muistomerkkejä; etenkin on runsaasti
kirkkoja, joista mainittakoon Pyhän Anastasian
tuomiokirkko 1200-luvulta, lombardialaiseen
tyyliin rakennettu basilika, ja Pyhän Simeonin
kirkko, sekä italiankielinen että
serbo-kroatsia-lainen kymnaasi, roomal.-katolinen ja
kreik.-katolinen seminaari, suurenpuoleinen kirjasto.
Z:n teollisuuden erikoisala on kirsikkaliköörin
maraschinon valmistus. Myös myllyjä ja
lasiteollisuutta. Laivaliikeyhteys kaikkiin
Adrianmeren tärkeimpiin satamakaupunkeihin. Vie
viinejä, kalaa, oliiviöljyä ja nahkoja. M. E. E.
Zaragoza ks. S a r a g o s s a.
Zarathustra (pers. Zerdust, kreik. Z&roa’strds),
Persian muinaisuskonnon (ks. t.) perustaja,
kotoisin Pohjois-Meediasta, vaikutti todennäköisesti
noin vv. 650-550. Avestan nuoremmissa osissa Z.
kuvataan ihmeitten tekijäksi tavalliseen
tarunomaiseen tapaan, mutta Gätha-laulujen
perustuksella hänen henkilöstään voi saada sangen
selväpiirteisen ja todennäköisen kuvan. Taistelussa
maataviljelevien ahurain palvelijain ja
karjanhoitoa harjoittavien daevain palvelijain välillä
Z. asettui edellisten puolelle, julisti saamansa
ilmoituksen perustuksella Ahura Mazdan ainoaksi
jumalaksi ja vaati kansaa siveelliseen taisteluun
Ahrimanin johtamia pahoja valtoja vastaan.
Kuningas Vistäspan suosimana Z:n edustama
liike sai maassa vahvan jalansijan. [E.
Leh-mann, «Zarathustra. En Bog om Perserues
gamle Tro" I II (1899-1902^; A. V. W. Jackson,
«Zoroaster, the prophet of ancient Iran" (1899) ;
Fr. Rosenberg, ,,Le livre de Zoroastre
(Zara-tusht Nama), publig et traduit" (1904).] vrt.
Parsilainen uskonto. A. J. P-ä.
Zargrad ks. Konstantinopoli.
Zarlino [-i-], G i o s e f f o (1517-90), it.
kirkko-säveltäjä ja teoreetikko, Willaertin oppilas.
Meni 1537 fransiskaanimunkiksi, tuli 1565
Venetsian Markuskirkon kapellimestariksi ja
antautui myöhemmin tämän ohella myös papilli
seen toimeen. Z:n sävellyksistä on suurin osa
varastettu, kuten paljon muutakin Markuskirkon
arkistoon kuuluvaa. Hänen teoreettiset teoksensa
(1558-88) olivat aikanaan käänteentekeviä siinä
kohden, että suuren terssin virityssuhde
määriteltiin, Ptolemaioksen mukaisesti, tasasointiseksi
(5:4). Tästä intervallista Z. kehitteli
duuri-ja mollisointujen vastakohtaisuuden,
nykyaikaisten «dualistien" (Hauptmann, Öttingen,
llie-mann) tavoin liittämällä siihen pienen terssin
joko ylä- tahi alapuolelle (esim. c—e: c—e—g,
a-—c—e). Z:n koutrapunktijärjestelmä oli myös
aikansa selvin ja seikkaperäisin. [Riemann,
«Geschichte der Musiktheorie" (1898) ; Bellemo,
«Gioselfo Zarlino" (1884).] I. E.
Zarncke [tsärnka], Friedrich (1825-91),
saks. germanisti, v:sta 1858 professorina
Leipzigin yliopistossa, perusti 1850 aikakauskirjan
«Litterarisches Zentralblatt fiir Deutschland",
julkaisi huomattavia tutkimuksia
«Nibelungen-lied"istä («Zur Nibelungenfrage", 1854;
«Bei-träge zur Erläuterung und Geschichte des
Nibe-lungenliedes", 1856) ja yleensä keskiajan saks.
runoudesta kuin myöskin Saksan yliopistojen
historiasta. [E. Zarncke, „F. Z." (1895).]
Zarskoe Selo ks. T s a r s k o e S e 1 o.
Zaslav (v:sta 1910 virallisesti Izjaslavlj),
samannimisen piirikunnan (3,477 km2, 275,400 as.,
1915) pääkaupunki Volyniassa, Pripetiin
laskevan Gorynjin (Horynin) oik. rannalla; 14,448 as.
(1911). Mylly, rautavalimo.
Zastrow [ tsa-], Heinrich Adolf
von-(1801-75), preuss. kenraali; tuli upseeriksi 1819,
palveli sittemmin insinöörikunnassa ja
topografina, lähetettiin 1839 Turkkiin; palveli vv. 1848-49
sodan aikana Slesvig-IIolsteinin armeiassa.
Z. tuli 1866 kenraaliluutnantiksi ja
kunnostautui suuresti sekä v:n 1866 että vv:n 1870-71
sodissa; julkaissut «Handbuch der vorziiglichsten
Systeme und Muster der Befestigungskunst"
(1828), «Geschichte der beständigen Befestigung"
(1854), «Carnot und die neuere Befestigung"
(1840).
Zasulits [-su’-], Vera (1853-1910), ven.
vallankumouksellinen; teki helmik. 1878
murhayrityksen Pietarin poliisipäällikköä Trepovia
vastaan, joka oli pidellyt pahoin erästä Z:lle
tuntematonta valtiollista vankia; valamiehet
vapauttivat hänet vastuusta 12 p. liuhtik. ja hänen
onnistui päästä pakenemaan Sveitsiin, mistä
edelleen otti osaa vallankumouksellisten
toimintaan. J. F.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
