Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Zwingli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1873
Zvvingli
1874
H. Zvvingli.
alkoivat selvitä
paavi-kirkon erlietykset, joskin
hän yhä vielä seisoi
sko-lastiikan pohjalla.
Tultuaan 1506 maisteriksi
hän siirtyi papiksi
61a-rukseen. Ihaillen
humanismia ja tutkien
ahkerasti klassillista
kirjallisuutta hän kuitenkin
toimi kirkon
palveluksessa kohdistamatta sen
syvemmälle arvosteluansa.
Kreikan kirjallisuuden
harrastuksissaan hän
syventyi yhä enemmän
Uuteen testamenttiin, ja
hän alkoi ahkeroida
vakavan siveellisen elämän herättämistä, joskaan
ei voi huomata hänessä itsessään mitään
syvällistä uskonnollista herätystä. Useat nuoret
sveitsiläiset antautuivat muukalaiseen
sotapalvelukseen, ja Z. seurasi sotapappina erästä joukkoa,
joka meni paavin palvelukseen. Hän oli mukana
Novaran ja Marignanon taisteluissa ja sai
mainetta sekä voimakkaana saarnamielienä että
miehekkäästä esiintymisestään, mutta samalla hänelle
selvisi, mitä kansallisia ja siveellisiä vaaroja
vieras sotapalvelus tuotti sveitsiläisille. Hän tapasi
Erasinuksen Baselissa ja molemmat toivoivat
kirkon siveellistä uudistusta, mutta kirkon
väärinkäytöksiin Z. ei vielä kajonnut ja uskonnolliset
taistelut, sellaiset kuin Lutherin, olivat hänelle
tuntemattomat. V. 1516 hän tuli papiksi
Einsie-delniin, jonka läheisyydessä oleva Neitsyt
Maarian kuva veti puoleensa suuria
pyhiinvaeltaja-joukkoja. Evankelinen katsantokanta alkoi
hänessä jo voittaa, mutta kirkkoa vastaan hän ei
vielä noussut. V. 1518 hänet kutsuttiin Ziirichin
tuomiokirkon apulaissaarnaajaksi, ja siellä hän
nousi vastustamaan sikäläistä annekauppiasta.
Hänen vastustuksessaan oli kuitenkin siveellinen
uudistus uskonnollisen edellä. Näihin aikoihin
hän joutui Lutherista lähteneiden vaikutusten
alaiseksi, ja hänelle selveni uskonvanhurskauden
suuri kysymys. Z. kohdisti kuitenkin
vastustuksensa ulkonaisempiin seikkoihin kuin Luther.
Luther ensi sijassa näki uskonnolle vaaralliseksi
hyviin tekoihin perustuvan vanhurskauden ja
kirkon hierarkkisen välitystoimen. Z. ryhtyi
ankarasti vastustamaan pyhienpalvelusta,
sakramentit olivat hänelle vain tunnuskuvallisia
toimituksia (merkkejä), liturgian hän tyystin uudisti.
Hän asettui kuvienraastajien puolelle, poisti
ristinkuvan, urut, vieläpä alttaritkin hävisivät
Ziirichin kirkoista ja jumalanpalvelus rajoitettiin
rukoukseen, raamatunlukemiseen ja saarnaan.
V. 1525 tehtiin se uudistus, että leipä
murrettiin ja leipä ja viini nautittiin tavallisen pöydän
ääressä saksankielistä liturgiaa noudattaen.
Samoin kuin Luther piti Z. lähtökohtanaan
Raamattua tekemättä kuitenkaan periaatteellista eroa
eri kirjojen, V:n T:n ja U:n T:n välillä ja
Raamatun rinnalla vaati hän arvovaltaa ,,sisäiselle
sanalle". Z:lle ominainen ankara siveellinen
piirre johti siihen, että hän tuli enemmän
panneeksi painoa pyhitykselle kuin
vanhurskauttamiselle, joten hänen kantansa oli uskonnollisesti
ulkokohtaisempi ja lainomaisempi kuin Lutherin,
jonka ydinkysymys oli sisäinen luottamuksellinen
lapsensulule ja siitä johtuva verraten suuri
ulkonainen vapaus. Ziirichin raati antoi Z:lle
kannatuksensa ja monet liittyivät häneen. Zurichistä
levisi uskonpuhdistus useihin muihin
kanttonei-hin ja Z. kirjoitti useita reformatorisia kirjasia,
jotka levisivät laajalle. Hänen aluksi salainen
avioliittonsa herätti monin paikoin pahennusta,
kunnes hän julkisesti tunnusti puolisonsa.
Tam-mik. 29 p. 1523 pidettiin Ztirichissä suuri
uskon-nonkeskustelu katolilaisten kera, ja sitä varten
Z. kirjoitti 67 väitöslausetta, joissa hän lyhyesti
esitti oppinsa. Raati asettui Z:n puolelle, ja
uskonpuhdistuksen asia edistyi voimakkaasti,
mutta Z. sai samoin kuin Lutherkin nähdä,
kuinka evankelista vapautta väärinymmärrettiin
ja väärinkäytettiin. Evankelisen liikkeen
levitessä Ranskaan Z. kirjoitti ohjeeksi kirjan
,,Com-mentarius de vera et falsa religione" (1525), joka
on hänen pääteoksensa. Z. sai useita hartaita
oppilaita, joista mainittakoon Oekolampadius ja
Farel Baselista, Berchtold Haller Bernistä,
Bul-linger ja Joachim Watt. Katoliset kantonit
Schwyz, Uri, Unter\valden, Zug ja Luzern
tekivät 1524 liiton uskonpuhdistuksen ehkäisemiseksi.
Uskonpuhdistuksen täytyi Sveitsissäkin taistella
kasteenuudistusliikettä vastaan, joka tuotti sille
melkoista vahinkoa. Mutta kohtalokkaimmaksi
Z:lle ja hänen uskonpuhdistukselleen kävi
erimielisyys ja ristiriita saksalaisten uskonpuhdistajani
kera sakramenttiakin alalla. Lutherin pitäessä
jyrkästi kiinni sakramenttien objektiivisesta
merkityksestä ja ehtoollisopista eritoten teroittaessa
Kristuksen ruumiin ja veren läsnäoloa
ehtoollisessa teki Z. sakramentit ulkonaisiksi merkeiksi
siitä, että ihminen tahtoo muodostaa elämänsä
Jeesuksen esimerkin mukaiseksi. Kasteesta ja
ehtoollisesta tuli täten seurakunnan
tunnustoi-mitus. Kun z\vingliläiset ryhtyivät vastustamaan
Lutherin ehtoollisoppia, kirjoitti Luther useita
jyrkkiä vastakirjoituksia, joihin taas
sveitsiläisten taholta kiivaasti vastattiin. Valtiollisista ja
kirkollisista syistä koetettiin saada sovintoa
aikaan, mutta 1529 pidetty Marburgin
uskonkes-kustelu ei vienyt toivottuun tulokseen (ks.
Luther; vrt. Ehtoollinen). Z :n
Augsburgin valtiopäiville 1530 lähettämälle
tunnustukselle ei annettu mitään huomiota; zvvingliläiset
saivat saman tuomion kuin luterilaiset ja
kas-teenuudistajat. Sveitsin katoliset kantonit olivat
tehneet liiton Itävallan kanssa ja 1529 syttyi
Ziirichin ja katolisten kantonien välillä ilmisota,
joka Bernin välityksellä saatiin sovituksi;
kahden vuoden perästä sota kuitenkin puhkesi
uudelleen ilmi ja 11 p. lokak. 1531 oli Kappelissa suuri
taistelu, missä ziirichiläisten pieni joukko joutui
tyystin tappiolle. Tässä taistelussa kaatui Z.,
joka oli ottanut osaa sotaan. Hänen kuolemansa
oli suuri tappio uskonpuhdistukselle.
Reformeera-tulle uskonkäsitykselle eivät antaneet leimaa Z:n
oppilaat vaan Calvin (ks. t.) ja hänen
oppilaansa. Z:n teoksista mainittakoon vielä
,,Christian® fidei brevis et clara expositio ad regem
christianum" (1536). Z:n teokset ovat
julkaisseet Schuler ja Schultess (1828-61); uuden
laitoksen Egli ja Finsler (1904 ja seur.). [R. Stähelin,
,,H. Z." I IT (1895-97); A. Sc-hweizer, „Z:s
Bedeu-tung neben Luther" (1884); A. Baur, „Z:s
Tlieo-logie" I-II (1885-89); Ziirichissä toimivan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
