Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Äyriäiset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
1907
Äyrinmaa
—Äyräpää
1908
2. Verollepanoissa (ks. t.) keskiajalla ja
uudenajan alussa Ruotsissa ja Suomessa laskettiin 1.
arvosteltiin tilat markan- ja äyrinmaiksi, joiden
mukaan sitten verot suoritettiin osittain
luonnontuotteissa, osittain rahassa ja päivätöissä. Näin
tuli ä. tilan kameraalisen suuruuden mitaksi,
veroyksiöksi l. veroluvuksi (ks. t.).
E. A. P.
Äyrinmaa. Verollepanoissa (ks. t.) Ruotsissa ja
Suomessa keskiajalla ja uudenajan alussa
sellainen tila, jolla oli 1 tynnyrinala peltoa kylvössä,
laskettiin äyrinmaaksi ja vastasi vanhan
manttaalin suuruista tilaa. E. A. P.
Äyrityinen, 1/3 äyriä (ks. t.).
Äyrityismaa on 1/3 äyrinmaata (ks. t.).
Äyriäiset (Crustacea), eläinluokka
niveljalkaisten (Ariliropoda) pääjaksossa. Käsittää
suurimmaksi osaksi vesielämään mukautuneita
eläin-muotoja. — Ihoon on yleisesti enemmän tai
vähemmän kerrostunut kovettavaa hiilihappoista
kalkkia. Iho muodostaa usein ruumiin
etupuolella vaipanmuotoisen poimun, joka peittää
ruumiin osaksi tai kokonaan. Vaippa voi joskus
muodostaa yhtenäisen, ruumiin selkäpuolelta
ihoon kiinnikasvaneen kilven, toisinaan taas
kaksi liikkuvaa, simpukankuoren tapaista
puoliskoa. — Raajalisäkkeitä on useissa
ruu-miinnivelissä, ei kuitenkaan enempää kuin pari
kussakin. Niiden perusmuotona on
uimisväli-neeksi soveltuva kaksihaarainen hankajalka.
Eri nivelissä ja eri äyriäismuodoilla ovat raajat
kuitenkin mukautuneet eri tehtäviin ja sen takia
muodoltaan suuresti muuttuneet. Kaksi
ensimäistä raajaparia päässä muodostavat
tuntosarvet, jotka eräillä äyriäisillä toimivat
liikkumis-eliminä. Seu*aavat pään raajaparit toimivat
ravinnon käsittelijöinä ja on niistä tavallisesti
ensimäinen pari yläleukoja ja kaksi seuraavaa
paria alaleukoja. Taaemmat raajaparit voivat
sopeutua eri liikkumistarkoituksiin, uima-,
käynti- ja hyppyjaloiksi, usein myös
hengityksen ja sukupuolielämän palvelukseen. —
Hengitys tapahtuu tavallisesti kiduksien avulla;
pienemmillä, ohutihoisemmilla muodoilla kuitenkin
ihon kautta. Kiduksina toimivat eräät
raajaparit tai niiden osat, jotka silloin ovat sulan,
tupsun t. levyn muotoisia lisäkkeitä. Monelle
muodolle tekee kiduslisäkkeiden sijaitseminen
ahdasaukkoisessa kidusontelossa mahdolliseksi
pitempiaikaisen maalla oleskelemisen. Onpa
muotoja, jotka kiduksillaan voivat hengittää ilmassa,
vieläpä sellaisiakin, joille maalla elävinä on
muodostunut erikoiset ilmahengityselimet
takaruumiin raajalisäkkeiden yhteyteen. —
Verenkierto on avonainen, kiduksilla hengittävillä
muodoilla koko lailla täydellinen verisuonilleen,
sydämineen, mutta ihon kautta hengittävillä
pikku-ä:llä vähemmän kehittynyt, käsittäen
ainoastaan sydämen, joka sekin saattaa
surkastua. — Ruuansulatuskanava on suusta
peräaukkoon kulkeva suora putki, jonka etuosa
usein on laajentunut purumahaksi. Tätä
seuraavassa osassa on tavallisesti putkimaisia
rauhas-lisäkkeitä, jotka eräillä iitllä ovat hyvin
lukuisia muodostaen ison „maksan". — Erityseliminä
toimivat eräät toisen tuntosarviparin ja
ensimäi-sen alaleukaparin juureen aukeavat rauhaset. —
Aistimista ovat näköelimet tavallisesti
hyvin kehittyneet. Ne ovat joko parillisia
verkkosilmiä tai parittomia naupliussilmiä.
Korkeammilla ä:llä on aikaisemmin kuuloelimeksi
otaksuttu tasapainorakko ensimäisten
tuntosarvien tyvessä. Ensimäisissä tuntosarvissa on
lisäksi haju- ja makuelimiksi selitettyjä karvoja.
— Sukupuolielimet ovat tavallisesti eri
koiras- ja naarasyksilöissä; kaksineuvoisuus on
harvinaista. — Kehitys tapahtuu yleisesti
muodonvaihdoksen kautta, jossa eri ä:llä esiintyy
hyvin erilaisia toukka-asteita. Alkuperäinen,
kaikille ä:lle yhteinen toukkamuoto on nauplius,
jolla on pariton silmä ja kolme paria uimiseen
käytettäviä hankajalkoja, jotka muodostuvat
täysikasvuisen äyriäisen molemmiksi
tuntosarvi-pareiksi ja yläleuoiksi. Korkeammille ä:lle
ominainen toukkamuoto on zoea, jolla on mainituille
ä:lle ominainen yhtenäinen eturuumis,
„pää-rinta" (cephalolhorax), parilliset silmät,
useampia raajapareja ja tavallisesti omituisia
lisäkkeitä päässä. Monilla ä:llii on yksilökehitys niin
lyhentynyt, että munasta jo kuoriutuu
täysimuo-toinen poikanen.
Useimmat ä. elävät merissä tai sisävesissä
pohjalla liikkuen tai vedessä vapaasti uiskennellen
kuten plaaktoneliöstöön kuuluvat pikku-ä.;
jotkut ovat kiinni-istuvia. Muutamat muodot
voivat nousta väliaikaisesti maalle, ja eräät
asusta-vatkin maalla kosteissa paikoissa. — Useimmat
ä. saavat ravintonsa eläinkunnasta, sekä elävistä
eläimistä ja mätänevistä eläinjätteistä. Joukossa
on kuitenkin kasviravinnon syöjiä, esim. pikku-ä.,
jotka syövät mikroskooppisia leviä y. m. Ä:n
joukossa on myös loismuotoja, joista eräitä
sisä-loisia niiden muodottomuuden ja elimistön
sur-kastuueisuuden takia ei ä:ksi tuntisikaan.
Ä:n luokka käsittää tuhansia nykyään eläviä
lajeja. Se on maapallomme vanhimpia
eläinryhmiä, sillä jo paleozooisen ajan ensimäisiltä
kausilta tunnetaan lukuisasti muotoja, joista
tunnetuimmat ovat trilobiitit (ks. t.). —
Nykyajan ä. ryhmitetään useimmiten seuraavasti.
A. alaluokka kalvoäyriäiset
(Ento-mostraca), lahkot : 1) hankajalkaiset (Copepoda),
2) kidusjalkaiset (Branchiopoda), 3)
raakku-äyriäiset (Ostracoda), 4) siimajalkaiset
(Cirri-pedia )•, B. alaluokka kuoriäyriäiset
(Malacostraca), I jakso niveläyriäiset
(Arthro-straca), lahkot: 1) katkat (Amphipoda), 2) siirat
(Isopoda), II jakso kilpiäyriäiset (Thoracostraca),
lahkot: 1) halkoisjalkaäyriäiset (Scliizopoda),
2) sirkkaävriäiset (Stomatopoda), 3)
kymmenjal-kaiset (Uecapoda). K. J. V.
Äyrämöiset, Äyräpään kihlakunnan
alkuperäiset asukkaat, joita etupäässä 1600-luvulla lienee
siirtynyt myös ruotsalaisten aseiden hävittämille
naapuriseuduille, kuten Pyhäjärvelle, Sakkolaan
ja Rautuun sekä Inkerin puolella Soikkolan
niemimaalle, Kaprioon, Tyröön, Toksovaan, Lem
paalaan ja Vuolteelle. Savakkojen (ks. t.) kanssa
sekaisin asuu ä:iä paitsi Äyräpään
kihlakunnassa myös Inkerissä: Tuuteri-Hietamäellä.
Skuoritsa-Ropsussa, Serepetassa, Kolppanassa.
Koprinassa, Inkereellä ja Kapriossa. Ä:n nimi
palautuu nähtävästi muinaiseen suku- ja (her
ueitii, papuja ja nauriita kasvattavan) jumalan
nimeen Ägräs. Kuten savakoilla oli ä:lläkin
ominainen pukupartensa. U. T. S.
Äyräpää, M nolaan pitäjän vanha nimitys,
mainitaan pitäjän nimenä jo 1352 (muodossa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
