Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Engberg ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
259
Englanti
260
nöksen mukaisesti laiksi (syysk.), mutta sitä
ennen oli hyväksytty laki, joka syttyneen sodan
johdosta siirsi sen toimeenpanon toistaiseksi;
hallitus lupasi sitäpaitsi esittää uuden
„muutoslain" Ulsterin asemasta. Samalla kertaa ja
samalla rajoituksella vahvistettiin samalla tapaa
perille ajettu laki Walesin valtiokirkon
lakkauttamisesta.
Suurta levottomuutta herätti myöskin kysymys
valtiollisen äänioikeuden laajentamisesta. Heinäk.
1912 hallitus esitti lakiehdotuksen, joka
yksin-kertaistutti ja muodosteli vapaamieliseen
suuntaan aikaisempien vaalilakien monimutkaisia ja
alempien kansanluokkien vaalioikeutta rajoittavia
määräyksiä; se riisti myöskin tilanomistajilta ja
akateemisen oppiarvon saavuttaneilta sen
etuoikeuden, että he olivat saaneet äänestää
useammissa vaalipiireissä. Mutta naisen äänioikeuden
harrastajat vaativat vaalioikeuden ulottamista
myöskin naisiin, ja tämä kysymys herätti niin
jyrkkiä mielipiteiden ristiriitoja, että Arquith
tammik. 1913 peruutti koko ehdotuksen.
Äänioi-keusnaiset, n. s. suffragetit, harjoittivat asiansa
hyväksi ennen kuulumatonta yllytystä pannen
huomion herättämiseksi toimeen suorastaan
rikollisia tekoja. Niinpä eräs heidän johtajiansa,
rouva Pankhurst, yritti pommilla räjähyttää
Lloyd Georgen taloa, ja eräs toinen vahingoitti
pahasti kallisarvoista kansallisgalleriassa olevaa
Velasquezin taulua.
V:n 1909 jälkeen E:n ulkopolitiikkaa ajettiin
ministeri Greyn johdolla edelleen
ranskalaisystä-välliseen ja saksalaisvastaiseen suuntaan. N. s.
Marokkopulan aikana 1911 Lloyd George eräässä
puheessa juuri kriitillisellä hetkellä vakuutti,
että jos tästä kysymyksestä syttyisi sota, niin
É. asettuisi Ranskan puolelle. E:n ja Saksan
välinen jännitys ilmeni varsinkin siinä, että ne
kilvan lisäsivät laivastojansa. Yritykset saada
tässä asiassa toimeen keskinäinen sopimus
raukesivat ia vahvistivat vain molemmin puolin
epäluuloja. Sittenkuin Saksa elokuun alussa
1914 oli ryhtynyt sotaan Venäjää ja Ranskaa
vastaan ja ensinmainittu hyökkäämällä Belgiaan
oli loukannut tämän valtion puolueettomuutta,
julisti E. elok. 4 p:nä sodan Saksaa vastaan,
Itävaltaa vastaan elok. 12 p:nä. Ministeristöstä
erosivat silloin Morley ja J. Burns;
sotaministeriksi kutsuttiin lordi Kitchener. Turkkia vastaan
julistettiin sota marrask. 5 p:nä. Jouluk. Egypti
julistettiin E:n suojeluksen alaiseksi, kediivi Abbas
Hilmi erotettiin ja hänen setänsä Hussein-Kemal
huudettiin sulttaaniksi. V:n 1914
loppupuolella tehtiin Etelä-Afrikassa buurien taholta
kapinoita, jotka kuitenkin helposti kukistettiin.
Intiassa tehtiin suunnitellun kapinan
puhkeaminen mahdottomaksi joukkovangitsemisilla.
Hallituksen toiminta sodankäynnin alalla herätti
ennen pitkää tyytymättömyyttä, varsinkin kun
ampumatarpeita ei voitu hankkia riittävästi.
Saadakseen enemmän tukea Asquithin täytyi
toukok. 1915 muodostaa kokoomusministeristö,
johon vapaamielisten jäsenten lisäksi tuli
unionisteja ja yksi työväenpuolueen edustaja; uusien
joukossa olivat m. m. Balfour (meriministeri),
Bonar Law (siirtomaaministeri), Lansdowne, Cur
zon ja Carson. Lloyd George ryhtyi tarmokkaasti
hoitamaan uutta ampumatarveministeriötä. Mutta
yhä edelleen hallitusta moitittiin velttoudesta
varsink n lordi Northcliffen „keltaisessa"
sanomalehdistössä, ja lokak. Carson erosi ministeristöstä.
Suuremman yhtenäisy^oen aikaansaamiseksi
sodankäyntiä koskevissa toimenpiteissä
muodostettiin erityinen sotaneuvosto, johon kuului 5
ministeriä; kun siihen ei kutsuttu meriministeri
Churchillia, jota pidettiin onnettoman
Darda-nelli-retkikunnan alkuunpanijana, luopui hän.
Lordi Derbyn johdolla toimeenpantu yritys saada
vapaaehtoisten värväyksellä kokoon riittävästi
sotaväkeä ei vienyt tarkoitetuille perille, minkä
johdosta hallitus päätti panna toimeen yleisen
asevelvollisuuden. Tammik. 1916 alihuoneessa
hyväksyttiin naimattomia miehiä koskeva
asevelvollisuuslaki, joka toukok. ulotettiin
kaikkiin 18-41 v:n välillä oleviin miehiin. Huhtik.
puhkesi Irlannissa kapina; sen toimeenpanijana
oli sinnfeinpuolue, joka tahtoi väkisin erottaa
Irlannin E:sta. Dublinissa se saatiin vasta
veristen katutaistelujen jälkeen kukistetuksi. Kesäk.
hukkui sotaministeri Kitchener ollessaan matkalla
Venäjälle risteilijällä, jonka saks. vedenalainen
upotti; hänen sijallensa tuli Lloyd George.
Hallitukselta vaadittiin edelleen tarmokkaampaa
sodankäyntiä, ja jouluk. täytyi tämän johdosta
Asquithin väistyä syrjään. Lloyd George muo
dosti uuden ministeristön, jonka
huomattavimmat jäsenet häntä itseään lukuunottamatta
olivat unionisteja. Sota-asiat uskottiin
viisimiehi-selle kabinetille, jonka muodostivat Lloyd George,
Curzon, Bonar Law, Milner ja työväenpuolueen
edustaja Henderson, ulkoasiainministeriksi tuli
Balfour, meriministeriksi Carson. Irlannin
kysymys alkoi jälleen kärjistyä maalisk. 1917, kun
natsionalistit, jotka radikaalinen sinnfeinpuolue
uhkasi kokonaan syrjäyttää, alkoivat vaatia
homerulen toteuttamista. Helmik. 1918 pantiin
toimeen vaalireformi, joka lisäsi
äänioikeutettujen lukua usealla miljoonalla valitsijalla ja joka
on erityisesti huomattava siitä, että se tuotti
äänioikeuden myöskin naisille, kuitenkin
ainoastaan 30 v. täyttäneille ja itsenäisessä
asemassa oleville (6 miljoonaa). Järjestämään sodan
jälkeen tapahtuvaa yhteiskunnan uudistamista
(resurrcction) sosiaalisten
oikeudenmukaisuusnäkö-kohtien mukaisesti on perustettu erityinen virasto.
Sodan loputtua pantiin jouluk. 1918 toimeen
uudet vaalit, joissa Lloyd Georgen
kokoomushallitus sai suuren enemmistön. Vapaamielisen
puolueen johtavista miehistä jäi moni
valitsematta, m. m. Asquith, joka vasta helmik. 1920
pääsi takaisin parlamenttiin. Irlannissa valittiin
etupäässä sinnfeinpuolueen jäseniä.
Säännöllisiin oloihin palaamista ovat vaikeuttaneet
työväen lisääntyneet vaatimukset ja yhä uusiutuvat
työlakot. Tärkeintä osaa E:n työväenliikkeessä
on viime aikoina näytellyt n. s. kolmiliitto, jonka
muodostavat kaivostyöläiset, rautatieläiset ia
kuljetustyöläiset. Sen päävaatimuksia on
suurtuotannon, ensi sijassa kaivosten ja rautateiden
kansallistuttaminen. Työväki vaati myöskin,
että Pohjois-Venäjälle lähetetyt engl.
joukko-osastot palautettaisiin kotimaahan; v. 1919 nämä
joukot vietiinkin sieltä pois. Mainitun v:n alussa
tapahtui suuria lakkoja varsinkin Skotlannissa.
Heinäk. puhkesi Yorkshiressä v. m.
kaivostyöläisten lakko, joka koski urakkapalkkoja.
Syyskuun lopulla sam. v. alkoi suuri rautatielakko,
joka uhkasi lyödä lamaan maan koko liike-elä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
