Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itkupommit ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
241
Itku pummit —Itsenäisyyspäivä
242
ei koskaan saavuttanut I:ssa kansansuosiota,
sillä Itävalta oli siellä vanhastaan vihattu, sen
hallussa oli italialaista asuma-aluetta
ja*kumpikin valta tavoitteli Adrianmeren itäosien
herruutta. 1900-luvun alkupuolilta I. alkoi jälleen
lähestyä Englantia ja Ranskaa. Tripoliksen
sodan aikana syntyi kuitenkin pientä kahnausta
Ranskan kanssa, ja kun Serbia Balkaninsodan
sytyttyä 1912 pyrki Adrianmerelle, yhtyi I.
tämän estämiseksi läheisesti viralliseen
liittolaiseensa Itävaltaan. Kolmiliitto näytti jälleen
lujittuvan. Osoittaaksensa sen kiinteyttä Saksa,
Itävalta ja I. jo jouluk. 1912 uudistivat liittonsa,
jonka määräaika meni umpeen vasta heinäk.
1914, kestämään vielä kuusi vuotta
viimemainitusta ajankohdasta eteenpäin. Lontoon
lähetti-Jäskonferenssissa I. ja Itävalta saivat aikaan
päätöksen Albanian valtion perustamisesta.
Albaniassa alkukesästä 1914 sattuneet selkkaukset
horjuttivat jälleen I:n ja Itävallan kesken
syntynyttä yksimielisyyttä, ja I. alkoi taasen lähestyä
Englantia ja Ranskaa. Viimemainitut vallat ovat
jo ennen suurvaltain sodan syttymistä voineet
olla jotenkin varmat siitä, että Italia ei tulisi
antamaan Itävallalle ja Saksalle aseellista apua.
Heti sodan puhjettua I:n ulkoasiainministeri San
Giuliano 2 p. eiok. 1914 ilmoittikin I:n pysyvän
puolueettomana perustellen tätä kantaa m. m.
sillä, että I. ei ollut liittosopimuksen mukaan
velvollinen sekaantumaan sotaan, koska sen oli
aiheuttanut Itävallan hyökkäys Serbiaa vastaan.
Pian syntyi kuitenkin sotapuolue, joka vaati
sotaan sekaantumista, mutta ei keskusvaltain, vaan
ympärysvaltani puolella. Edustajakamarin
enemmistö tahtoi kuitenkin säilyttää
puolueettomuuden ja myöskin vaikutusvaltainen Giolitti
esiintyi sotaa vastaan. Mutta Englanti harjoitti
kovaa painostusta ja sotakiihottajat, joista
mainittakoon suurisuinen runoilija d’Annunzio,
pitivät sanomalehdistössä ja kadulla kovaa melua
saaden ennen pitkää Salandran ja San Giulianon
kuoltua ulkoasiainministeriksi tulleen Sonninon
kokonaan valtoihinsa. Turhaan Itävalta, Saksan
lähettiläs ruhtinas Biilovv välittäjänä, maalisk.
1915 tarjosi Iille Trenton alueen ja jonkun ajan
kuluttua vielä muutakin I:n puolueettomuuden
hinnaksi. Huhtik. 26 p:nä 1915 I. teki
ympärysvaltani kanssa välipuheen, jonka mukaan se
sotaan yhtymisestään oli saava palkinnoksi
ro-maanilaisen Tirolin Brenneriä myöten, Triestin,
Istrian, Dalmatsian Narentaan asti,
aluelaajennusta Tripoliksessa ja palasen Vähää-Aasiaa.
Toukok. 3 p:nä I:n lähettiläs Wienissä julisti
kolmi-liiton mitättömäksi. Toukok. 21 p:nä tapahtui
yleinen liikekannallepano, saman kuun 23 p:nä
julistettiin sota Itävalta-Unkaria vastaan, elokuun
20 p:nä Turkkia vastaan, mutta vasta elokuun
26 p:nä 1916 Saksaa vastaan. Kesäk. 1916 tuli
Salandran sijaan pääministeriksi Boselli.
Viimemainittu kukistui lokak. 1917 Venetsian
rintamalla kärsittyjen vastoinkäymisten johdosta.
Uuden ministeristön johtajaksi tuli Orlando.
Sota aiheutti Lssakin monenlaisia häiriöitä.
Hii-lenpuute pakotti supistamaan rautatieliikennettä
ja ravintoaineiden niukkuus aiheutti monin
paikoin levottomuutta ja meteleitä.
Itävallan kanssa syysk. 1919 tehdyssä St.
Germainin rauhassa I. sai Etelä-Tirolin
Brenneriä myöten (osaksi myöskin saks. asuma-
aluetta), Adrianmeren rannikon Isonzo-joesta
alkaen, Triestin, Istrian v. m., mutta ei
Fiü-mea, jonka presidentti Wilson, huolimatta
muiden liittolaisten Iille antamista lupauksista,
tahtoi pidättää Etelä-Slaavialle. Italialaiset
olivat tämän johdosta hyvin tyytymättömiä, ja
Orlando-Sonninon ministeristö, jota syytettiin
maan etujen laiminlyömisestä, kukistui jo
kesäkuussa. Uuden ministeristön muodosti Nitti.
Syysk. kirjailija d’Annunzio omin päin, mutta
yleisen mielipiteen kannattamana, miehitti
vapaaehtoisilla joukoilla Fiümen, ja jäi sinne
suurvaltain ja niiden painostaman Italian hallituksen
vastalauseista huolimatta. Marrask. 1920 I. ja
Etelä-Slaavia Rapallossa sopivat tarkemmin
valtakuntain välisestä rajasta. Fiiune tunnusteltiin
itsenäiseksi. Dalmatsiasta (ks. t. Tävd.) I. sai
Zaran kaupungin yliherruuden ja neliä saarta.
Turkkia paloiteltaessa I. sai varatuksi itselleen
holhousvaltuudet Vähän-Aasian etelärannikolla
oleviin Adalian ja Korian hedelmällisiin seutuihin,
mutta luovutti Kreikalle useimmat Turkilta
valtaamistaan Dodekanes-saarista, pidättäen
itselleen vielä toistaiseksi suurimman niistä,
Rhodoksen. — Elok. 24 p:nä (1919) eduskunta
hyväksyi uuden vaalilain, joka saattoi voimaan
suhteellisen vaalitavan ja naisten äänioikeuden.
Marrask. 16 p:nä toimitetuissa vaaleissa
vapaamielinen puolue menetti ehdottoman
enemmistönsä: valituksi tuli 165 sosialistia, 102
katolilaista, 8 tasavaltalaista ja 243 vapaamielistä
ja vanhoillista. Mieliala maassa pysyi
levottomana myöskin yhä jatkuvan kalliin ajan
johdosta. Touko- ja kesäkuussa 1920 syntyi
maa-työläis- y. m. lakkoja, joilla oli osittain hyvin
väkivaltainen luonne ja joiden aiheuttajina
pidettiin bolsevistisia kiihottajia. Varsinkin Anconassa
tapahtui kesäk. verisiä taisteluja. Nitti, joka
oli toukok. uusinut ministeristönsä ja joka
ulkopolitiikassansa osoitti sovinnollista mieltä Saksaa
ja Itävaltaa kohtaan, kukistui kesäk., jolloin
pääministeriksi tuli Giolitti. Työväen
keskuudessa ilmeni edelleen levottomuutta. Syysk.
syntyi metalliteollisuuden alalla selkkauksia, joiden
johdosta työväki useissa kaupungeissa valtasi
tehtaat. Jonkun ajan kuluttua saatiin kuitenkin
aikaan sovinto, ja hallitus asetti työnantajista ja
työläisistä kokoonpannun komitean tekemään
lakiehdotusta tehtaiden asettamisesta työväen
valvonnan alaisiksi. Mieitenkiihko levisi myöskin
maalaisväestöön, joka monin paikoin anasti
haltuunsa suurtiloja. J. F.
Itkupommit ks. K a a s u h y ö k k ä y s, Täyd.
Itseisarvo ks. Absoluuttiarvo, Täyd.
Itsenäisyyspäivä. Jouluk. 4 p. 1917 senaatti
antoi eduskunnalle esityksen Suomen
hallitusmuodoksi, joka oli rakennettu sille perusteelle, että
Suomi on oleva riippumaton tasavalta, ja
esityksen laiksi Suomen hallitusmuodon perusteista
sekä ilmoitti kääntyvänsä toisten valtojen
puoleen saadakseen maamme valtiollisen
itsenäisyyden kansainvälisesti tunnustetuksi. Jouluk. 6 p:nä
1917 eduskunta hyväksyen senaatin
toimenpiteet julisti Suonien itsenäiseksi valtioksi.
Valtioneuvoston päätöksellä 20 p ltä marrask.
1919 määrättiin, että 6 p. jouluk. on vietettävä
Suomen itsenäiseksi julistamisen vuosipäivänä.
Mainittuna päivänä on pidettävä
jumalanpalvelus kirkoissa ja julkiset rakennukset on liputet-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
