Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Itä-Karjala ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
445
Itä-K arjala
446
Karjalassa yleinen selvä kanta Suomeen
liittymisen puolella. Lähetystöjä lähetettiin Suomeen,
ensin Vaasan, sitten Helsingin hallituksen luo
ja uusia kansalaiskokouksia pidettiin. Maalisk.
17 p:nä suurehkossa kokouksessa Uhtualla
lausuttiin nuo I.-K:ssa siihen asti kenties ensi kerran
yleisemmin kaikuneet jyrkät sanat: „Vienan
Karjalan on päästävä irti Venäjästä" ja ,,Vienan
Karjala liitetään Suomen tasavaltaan". Karjalan
sivistysseuran kesäjuhlan aikana heinäk. 12-14
p:nä pidetyssä Vienan Karjalan kuntien yleisessä
edustajakokouksessa ryhdyttiin suorastaan
yksityiskohtaisesti järjestämään Vienan Karjalan
oloja täydellisen Suomeen liittymisen
tarkoituksessa. Ja erinäiset Suomen hallitukselle
osoitetut anomukset, kuten uhtualaisten maaliskuulla
lähettämä ja yleensä vienankarjalaisten elok.
1918 Helsinkiin tuoma kirjelmä yhä vahvistivat
kansan vakaata, vilpitöntä aikomusta yhdistää
maansa kohtalot varsinaisen emämaan
kohtaloihin. Sillä kertaa oli Itä-Karjalan kysymys
selväsuuntainen irredentakysymys.
Tämä suuri innostus ja Itä-Karjalan kansan
kenties ilahduttavin kansallinen nousu levisi pian
Aunuksenkin puolelle. Rukajärvellä (3 p.
marrask. 1918), Säämjärven Veskelyksessä (16 p.
huhtik.), Pyhäjärven Kintahankylässä (11 p.
toukok.), Porajärven Pälväjärven kylässä (13 p.
toukok.), Tulemajärven, Vitelen ja Riipuskalan
kuntien edustajain kesken (15 p. toukok.),
Mäntyselän, Mundjärven, Säämjärven, Tulemajärven,
Vieljärven, Pyhäjärven, Vitelen, Riipuskalan ja
Nekkulan kuntien sekä Aunuksen kaupungin
edustajien kesken (2 p. kesäk.) y. m. pidettiin
kokouksia tai laadittiin anomuksia, joissa
kaikissa pyydettiin apua Suomesta ja ilmoitettiin
halu liittyä Suomeen ja erota Venäjästä. Ja
Repolan kunta Pohjois-Aunuksessa ensin
talon-poikaisneuvoston kutsumassa yleisessä
kansalaiskokouksessa 2-3 p:nä elok. ja sitten
samanlaisessa suuremmassa 31 p. elok. lopullisesti ja
juhlallisesti julisti pitäjän eronneeksi Venäjästä ja
liittyneeksi Suomeen.
Nämä toimenpiteet johtivat siihen, että
vapaaehtoista apuvoimaa Suomesta riensi osittain jo
vapaussodan ajalla n. s. Malmin ja Valleniuksen
retkikuntain muodossa, sittemmin jääkärikapt.
Kuisman retkikuntana aluksi Vienan Karjalaan.
Näiden sekä omain karjalaisten suojeluskuntain
avulla alettiin kotimaata puhdistaa bolsevikkien
ja suom. punaisten vallasta ja saattaa sitä
rauhallisten, läheisesti suomenmukaisten olojen
kannalle. Kunnallishallintoa järjesteltiin ja
uudis-teltiin, kansallista koululaitos.ta suunniteltiin,
elintarvepulaa ryhdyttiin lievittämään j. n. e.
Toisin kuin muuhun Itä-Karjalaan katsoi
Suomen hallitus voivansa lähettää vakinaisia
joukkojansa Repolaan, missä olot niiden turvissa
piankin järjestettiin suomalaiseen tapaan.
Kansallinen koululaitos alkoi syksystä 1918
toimintansa niin laajassa mitassa, että jokaiseen
suurempaan kylään tuli alakansakoulu, jonka lisäksi
kirkonkylään perustettiin 1-vuotinen
alkukou-lunopettajain valmistuslaitos. Nämä Repolan
olot, joihin heinäkuussa 1919 myös eteläinen
naapuripitäjä Porajärvi joutui, ovat kestäneet
Tarton rauhansopimuksen toimeenpanoon asti.
Mutta Vienan Karjalan vapauspyrkimys sai
surullisen käänteen. Syksyllä 1918 vahvistuivat
siellä Vienan meren rannoille ja alueen itäosiin
työnnettyjen bolsevikkien ja suom. punaisten
voimat; omituisesta sekaannuksesta ja
harhakäsityksestä Muurmannilla olevat engl. ja muut
ympärysvaltani joukot ottivat vielä
edellämainitut jonkunlaiseen suojelukseensa ja sitten
rupesivat heitä tukemaan. Tämän ylivoiman edessä
täytyi kansallismielisten karjalaisten ja heitä
tukevain suom. joukkojen lopullisesti lokakuulla
1918 väistyä alueelta ja paeta Suomen puolelle.
Seurasi surullinen aika. Kutka karjalaisista
eivät päässeet pakenemaan, niitä ahdistettiin ja
kymmeniä heistä surmattiin. Vuokkiniemen Toi
lonjoen veripäivä syyskuun lopulla oli Karjalan
hirmupäivä. Kunnallislaitos saatettiin
sekasortoon, koulujen perustamisesta ja toimimisesta ei
ollut puhettakaan, paenneiden sekä muiden
omaisuutta ryöstettiin, kaikenlaista kostoa huudettiin.
Ja kaiken huipuksi elintarvetila, jonka
parantamisesta suurta ääntä pidettiin, muuttui
entistään kurjemmaksi, suorastaan nälänhädäksi
kuten bolsevikkivaltakunnassa. Muualla I.-K:ssa
(Repolaa ja Porajärveä lukuunottamatta) vallitsi
ennestään samanlaatuinen tila.
Silloin kevättalvella, huhtikuun vaiheilla,
syntyi tunnettu Aunuksen vapausliike. Pääasiassa
Vieljärvellä ja Säämjärvellä alkaneena se sai
pian kannattajia kaikkialta Aunuksesta ja myös
suurehkon suom. vapaaehtoisjoukon Suomesta
avukseen. Lyhyessä ajassa puhdistettiin ja
vapautettiin Etelä-Aunusta Aunuksen kaupunkiin asti
ja Keski-Aunus melkein kokonaan. Porajärven
vapautuksen alku tapahtui myös silloin Repolasta
päin tulleen vapauttajajoukon avulla. Aunuksen
kaupunkiin asetettiin oma kansallinen hallitus,
O •• M • • • II** I fÄ f • • • 1 I M • f-V «••••• | I •• • I i
Saamjarvella, Vieljarvella ja Pyhäjärvellä
pidettiin suuria kokouksia, ja toukokuun
puolivälissä saapui Helsinkiin Suomen hallituksen luo
13-henkinen lähetystö anomaan Keski-Aunuksen
kuntain Suomeen liittämistä. Valtava innostus
vallitsi kansassa. Koko Karjala uneksi silloin
vapautta, omaa valtaa ja Suomeen yhtymistä.
Mutta muutamat erehdykset apujoukkojen
toiminnassa, itse Aunuksen kansan
tottumattomuus itsetoimintaan sekä bolsevikkien nopea
tointuminen ja vahvistuminen alueella
aikaansaivat melkein yhtä pian täydellisen käänteen
tapahtumissa. Osittain jo kesäkuun lopulla ja
heinäkuun alussa ja vähän myöhemmin kokonaan
täytyi vapaajoukkojen peräytyä valtaamiltaan
alueilta sekä koko Aunuksesta Suonien puolelle,
ks. Aunuksen vapaustaistelu, Täyd.
Suuret Suomeen tulleet pakolaisjoukot ja monet
ikävät jälkiselvittelyt olivat tämän
vapausyri-tyksen tuloksina. Vain Repola ja Porajärvi
jäivät edelleen Suomen viralliseen suojelukseen.
Keskeltä syntyneen sekasorron toi viesti helmik.
1919 tiedon Vienan meren rannoilta, että 16-18 p.
helmik. Kemin kaupungissa bolsevikkien ja
punaisten sekaan joutuneet ja mahdollisesti heitä
kannattavatkin karjalaiset olivat yrittäneet pitää ei
vähempää kuin omaa karjalaista kansalliskokousta
ja suunnitella omaa itsenäisyyttä. Tämän
yrityksen tukahuttivat kuitenkin englantilaiset,
jotka alueella olivat saaneet yhä enemmän
valtaa ja jotka pitivät yritystä kapinana. Selvää
tietoa ei ole, miten sen toimeenpanijoita on
rangaistu.
Kun englantilaiset, kukistettuaan alueella bol-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
