Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Langaton sähköttäminen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
677
Laimaton sähköttäminen
678
tynyt korkeajaksoinen vaihtovirta indusoi
vyyhtien L\ ja Li välisen induktiviteetin
välityksellä antennissa virran. Kun rnaajohtoon
kytkettyyn mikrofoniin AI puhutaan, muuttuu sen
vastus ja samalla virranvoimakkuus
antennissa, joka siis säteilee voimakkuudeltaan
vaihtelevia aaltoja. Vastaanottoaseman
antennissa (kuvio b) syntyy virtoja, jotka
voimakkuudeltaan myös vaihtelevat puhevärähtelyjen
mukaisesti. Detektorin D välityksellä
vaikuttavat antennin virrat telefoniin T, jossa virta
tulee muuttumaan mikrofonin vastaanottamien
äänien mukaisesti. Detektorina voidaan
käyttää joko elektrolyyttistä tai kristallidetektoria
tahi myös hehkukatodiputkia (audion).
Pitem-millä välimatkoilla käytetään myös
kolme-elektrodisia katodiputkia vastaanotettujen
aaltojen vahvistajina. vrt. myös Langaton
sähköttäminen, V Os. ja Täyd., ja K
a-todisäderelee, Täyd. V. Y.
"Langaton sähköttäminen on viime vuosina
nopeasti kehittynyt yhä pitempiä välimatkoja
ja suurempaa varmuutta kohti. Tämä on osaksi
tapahtunut lähetys-, osaksi
vastaanottolaittei-den parantuessa. Lähetyslaitteissa on
pääasiassa kehitetty niitä keinoja, joilla
sähkötykseen käytettävä korkeajaksoinen energia
synnytetään. Käytännön ja teorian osoitettua, että
pitemmillä matkoilla jatkuvien 1.
vaimenemat-tomien aaltojen käyttäminen riittävän
lähetystehon sekä häiriövapauden saavuttamiseksi oli
välttämätöntä, on esitetty useita
menettelytapoja korkeajaksoisten, jatkuvien
vaihtovirtojen kehittämiseksi. Vanhimpia keinoja on tansk.
P o u 1 s e n i n valokaarimenetelmä (vrt. V Os.
p. 523, rivi 38 ylh.). Kun myös oli
näyttäytynyt edulliseksi pitkillä matkoilla käyttää
pitempiä, 6,000-25,000 m:n pituisia aaltoja, on
voitu rakentaa generaattoreita, jotka
suorastaan, mekaanisilla keinoilla kehittävät näitä
vastaavia virtoja. Tätä järjestelmää on
kehittänyt erikoisesti amer. Alexanderson.
Saks. Goldschmidt on käyttänyt
hyväkseen sitä vahvavirtatekniikasta tunnettua
ilmiötä, että yksivaihevaihtovirtageneraattorin
magnetoimiskäämityksessä syntyy vaihtovirta,
minkä jaksoluku on 2c, jos c on induktorivirran
jaksoluku. Virta, jonka jaksoluku on 2c, indusoi
induktorivyyhdissä 3c-jaksoisen virran, tämä
taas magneeteissa 4c-jaksoisen, j. n. e.
Tavallisessa generaattorissa ovat nämä ylivirrat
mitättömän pieniä. Jos
kytketään
inagnetoi-mis- ja
induktorivir-tapiireihin värähtelypiirejä, jotka ovat
resonanssissa yli
virtojen jaksoluvuilla,
saadaan ne
vahvistumaan, niin että niitä
voidaan käyttää
sähkötykseen. Jaksoluvun korottamiseen
| •• J i •• • • • • f • • |
käytetään myös
liikkumattomia transfor-maattoreita, kuvan 1
mukaisessa
kytkennässä. Kahdella
yhtäläisellä rautasydä-
Kuva 2.
niellä on kuminallakin kolme käämitystä,
vyyh-det Si, Si ja s*. Primäärivyyhdet si’ ja 5i" ovat
kytketyt sarjaan, sekundäärivyyhdet s* ja s "
vastakkain. Vyyhdet s/ ja Ss" ovat niin
kytketyt, että niihin johdettu tasavirta magnetoi
rauta-sydämiä eri suuntiin. Jos primäärivyyhtiin
johdetaan vaihtovirta, jonka jaksoluku on c, syntyy
sekundäärivyyhdissä tasavirtamagnetoimisen
aiheuttaman magneettisen epäsymmetrian tähden
2c-jaksoinen virta. Uusin tapa on kehittää
korkeajaksoisia virtoja kolmielektrodisten
hehku-katodiputkien avulla. Kuva 2 esittää
periaatteellisesti erästä
kytkemistapaa,
jossa
katodiput-ki toimii
generaattorina. Katodi K saatetaan
virtalähteen Bu
avulla
hehkumaan. Anodista
katodiin, piirissä
AKLBa
kulkevan virran
voimakkuus riippuu, paitsi virtalähteen Ba
jännityksestä,^ myös kolmannen elektrodin, hilan
G potentsiaalista katodiin nähden. Jos jostakin
syystä, esim. kytkemissysäyksen tähden piirissä
L1C1L3 syntyy sähkövärähtely, aiheuttaa se
kondensaattorin Ci välityksellä muutoksia hilan
ja katodin välisessä jännityksessä. Anodipiirin
ABaL\K virta joutuu vaihtelemaan samalla
jaksoluvulla, ja vahvistaa se vyyhtien L\ ja L3
välisen induktiviteetin välityksellä alkuperäistä
värähtelyä. Sama kiertokulku jatkuu, kunnes
värähtely, putken kyllästyessä, saavuttaa
jat-kuvaisuustilansa. Vyyhtien L ja Li välinen
induktiviteetti siirtää syncyneen värähtelyn
antenniin.
Vastaanottolaitteiden herkkyyttä on suuresti
lisätty käyttämällä katodiputkia
vastaanotettujen heikkojen virtojen vahvistajana. Samaa
lähetystehoa käyttämällä voidaan tällä tavalla
sähköttää huomattavasti pitemmälle matkalle
kuin
aikaisemmin. Kuva 3
näyttää
periaatetta vaimentuvilla aalloilla
usein
käytettävälle matalafrek-venssivahvistuk-selle. Antennista
johtuvat
värähtelyt induktsionin kautta piiriin LdDCd, niissä
detektori D muuttaa vaihtovirran tykyttäväksi
tasavirraksi. Tasavirta lataa kondensaattorin
Cd, jonka lataus yhtä kipinää vastaavan
aal-toryhmän päätyttyä purkautuu
transformaat-toriin 7> primäärivyyhden kautta.
Sekundääri-puolella syntynyt vaihtovirta aiheuttaa
jännityksen muutoksia hilan G ja katodin K välillä,
mitkä vaihtelut aiheuttavat voimakkaampia
virranvoimakkuuden muutoksia anodipiiriin
kytketyssä telefonissa. Telefonissa kuullaan
sentähden ääni, jonka korkeus vastaa
lähetysaseman kipinälukua. Myös voidaan vahvistaa
suorastaan antennista tulevia korkeajaksoisia
virtoja, sekä tarpe.n tullen käyttää useamman-
Kuva 3.
Kuva 1.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
