Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Lumparlanti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
723
Luontaissuoritukset sotaväelle
724
Mela, A. J. Siltala, J. A. Weckseil, U. Saalas,
V. Korvenkontio ja K- E. Kivirikko. J. A. W.
Luontaissuoritukset sotaväelle, se luonnossa
(siis ei rahassa) annettava avustus ja ne
luonnossa tehtävät suoritukset, joita sotaväki on
lain mukaan oikeutettu vaatimaan yksityisiltä.
Nykyjään (1920) voimassa olevan oikeuden
mukaan Suomen sotaväki on oikeutettu saamaan
seuraavia luontaissuorituksia: 1) majoitusta,
2) kyyditystä, 3) muonitusta, rehuja,
käyttöoikeuden laivoihin ja aluksiin, oikeuden
rautateitse tapahtuvaan kuljetukseen erityisen
maksu-tariffin mukaan ja oikeuden kiinteimistöjen
käyttämiseen harjoituksia varten ynnä
käyttöoikeuden kaivoihin, vedenottopaikkoihin ja
pajoihin, 4) hevosia ja ajoneuvoja.
1. Sotaväen m a j o i t u k s e s t a on
nykyjään voimassa 30 p. kesäk. 1919 annettu ja
1 p. heinäk. sam. v. voimaan astunut laki
soti-lasmajoituksesta sekä 8 p. heinäk. 1919 annettu
asetus, joka sisältää tarkempia määräyksiä
soti-lasmajoituksesta (Asetuskokoelma 1919, n:o 92).
Näiden säännösten mukaan Suomen valtakunnan
sotavoima yleensä majoitetaan valtion toimesta,
mutta on maan kuntien ja asukasten, valtion
varoista suoritettavaa korvausta vastaan,
sotavoiman majoittamisessa avustettava valtiota niin
rauhan kuin sodankin aikana. Sodan aikana on
Suomen valtakunnan sotaliittolaisillekin
annettava majoitusta. Rauhan aikana on lupa
majoittaa sotaväkeä jatkuvasti s. o. epämääräiseksi
ajaksi tahi kahta kuukautta pitemmäksi
määräajaksi vain valtion kasarmeihin tai valtion
siihen tarkoitukseen varaamiin tai vapaan
välipuheen (siis ei pakkokeinoin) nojalla
vuokraamiin rakennuksiin. Vain tilapäisesti s. o.
korkeintaan kahdeksi kuukaudeksi tai sitä lyhyemmäksi
määräajaksi kerrallaan, ja silloinkin vain
pakottavista syistä, on lupa rauhan aikana majoittaa
sotaväkeä kunnille ja yksityisille kuuluviin
rakennuksiin. Sodan aikana saa
sotilasmajoituk-seen sen sijaan yleensä käyttää kaikkia
rakennuksia, ennen muita kuitenkin valtion ja kuntien
omistamia. Yksityistä henkilöä ei rauhan
aikana missään tapauksessa eikä sodankaan
aikana muulloin kuin tärkeiden sotilaallisten
näkökohtien sitä välttämättömästi vaatiessa saa
majoituksen vuoksi pakottaa luopumaan niistä
huoneista, jotka ovat hänelle tarpeelliset hänen
kohtuudenmukaista asuntotarvettaan tahi hänen
elinkeinonsa asianmukaista harjoittamista
varten. Eräät julkiset rakennukset ovat vapaat
sotilasmajoituksesta, mutta sodan aikana voipi
valtion päämies, s. o. tasavallan presidentti,
määrätä niitäkin käytettäväksi sotaväen
majoittamiseen. Majoitetuille on annettava heille
luo-Autettujen huoneiden asianmukaiseen
lämmittämiseen tarvittavat polttopuut sekä puita ruuan
valmistamista, leipomista ja pesua ynnä saunaa
varten, jota paitsi huoneet yleensä on
varustettava välttämättömimmällä kalustolla.
Majoituksen toimeenpanon ylin valvonta on
maaherrojen tehtävänä. Paikallisina
majoitus-viranomaisina toimivat, yhdessä
kunnanvaltuustojen asettamien majoituslautakuntien kanssa,
kaupungeissa ja kauppaloissa maistraatit ja
järjestysoikeudet sekä maalla
kruununpalveli-jat, s. o. kruununvoudit, kruununnimismiehet
ja poliisikonstaapelit. Näiden lisäksi toimivat
majoitusviranomaisina maaherrojen
määrättävät kruunun majoitusasiamiehet.
Kuntien ja yksityisten rakennuksissa
tapahtuneesta sotaväen majoituksesta suoritetaan
asianomaisille valtion varoista paikkakunnalla
majoitusta annettaessa vallinneita hintasuhteita
vastaava täysi korvaus. Tämä korvaus suoritetaan
yksityisille etukäteen asianomaisen kunnan
varoista ja korvataan kunnille puolivuosittain
valtion varoista.
2. Sotilaskyydityksestä on
voimassa 30 p. kesäk. 1919 annettu laki
sotilas-kyydityksestä sekä 11 p. heinäk. 1919
vahvistettu asetus, joka sisältää tarkempia määräyksiä
sotilaskyydityksestä, mitkä säännökset astuivat
voimaan 19 p. viimeksi mainittua kuuta
(Asetuskokoelma 1919, n:o 92). Niiden mukaan ovat
valtakunnan hevosenomistajat velvolliset, omin
ajoneuvoin tai ilman, valtion varoista
suoritettavaa korvausta vastaan, kyyditsemään
sotaväkeä ja sen tarvekaluja, milloin tarve vaatii.
Kyyditysvelvollisen hevosta ja ajoneuvoja on
lupa käyttää vain tilapäisesti ja kerrallaan vain
yhtä matkaa varten, eikä kyytivelvollista saa
samalla kyyditysvuorolla velvoittaa
kuljettamaan sotaväkeä yleensä yli 30 km:n
matkan. Sotilaskyvditystä on sotaväellä lupa
käyttää ainoastaan, milloin kuljetusta ei voida
suorittaa rautateitse eikä vesitse eikä myöskään
sotaväen omilla kulkuneuvoilla, ja kun
kvvdit-sijöitä ei voida saada vapaan välipuheen
perusteella. Sotilaskyyditystä ovat ensi sijassa ne
hevosenomistajat velvolliset suorittamaan, jotka
hevosillaan elinkeinonaan harjoittavat
henkilö-tai tavarankuljetusta, ynnä ne, jotka
käyttävät hevosiaan muuhun tarkoitukseen kuin
taloudellisesti tuottavaan toimintaan.
Sotilaskyydi-tykseen ei saa ottaa ylen vanhoja tai kovin
heikkoja hevosia, kantavia tammoja kolmena
viimeisenä kuukautena ennen varsomista tai
kahtena kuukautena sen jälkeen eikä neljää
vuotta nuorempia hevosia.
Sotilaskyydityksen toimeenpanon johtaminen
ja ylin valvonta on maaherrojen tehtävänä.
Paikallisina sotilaskyydityksestä huolehtivina
viranomaisina toimivat, kaupungeissa ja
kauppaloissa maistraatit ja järjestysoikeudet yhdessä
poliisiviranomaisten kanssa sekä maalla
kruu-nunpalvelijat.
Korvaukseksi tehdystä sotilaskyydityksestä
tulee kyyditsijän saada se kyytimaksu, mikä on
kullakin paikkakunnalla suoritettava yleisen
kyytilain mukaisesta varsinaisesta kyydistä, ja
on tämä korvaus laskettava myös matkasta
kyyditykseen käytetyn hevosen säännöllisestä
elät-tämispaikasta kyydinottopaikalle. Tämä
korvaus on suoritettava kyyditsijälle viimeistäänkin
kahden tunnin kuluessa kyydityksen päätyttyä.
3. Muonituksen y. m. antamisesta
sotaväelle säädetään 16 p. huhtik. 1920 annetussa,
saman kuun 20 p. voimaan astuneessa laissa
sotalaitokselle rauhan aikana annettavista
luontaissuorituksista (Asetuskokoelma 1920, n:o 94).
Sen mukaan on sotaväki oikeutettu rauhan
aikana, valtion varoista suoritettavaa korvausta
vastaan, saamaan muonitusta, rehuja,
käyttöoikeuden laivoihin ja aluksiin, oikeuden
rautateitse tapahtuvaan kuljetukseen erityisen
maksu-tariffin mukaan ja oikeuden kiinteimistöjen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
