Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Napolin vihreä ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
823
Neipliek—Nekrasov
824
kieltäytyä tointa hyväksymästä. Sen vuoksi
säätääkin laki että se, jota vastaan toimitsija
esiintyy, voi vaatia takauksen. N. g:n merkitys
on siinä, että toimitsijan toimi vaikuttaa
välittömästi kolmatta henkilöä vastaan, mutta
vaikutus jää voimaan ainoastaan, jos päämies
hyväksyy toimen tai ei vaadi sen kumoamista.
S. O. P.
*Neig1iek, GeorgHjalmarGaribaldi.
— Kokoelma N:n koottuja kirjoituksia, ,,Valda
uppsatser", ynnä W. Söderhjelmin kirjoittama
elämäkerrallinen kuvaus ilmestyi 1916. N:stä
kertoo myöskin W. Ruin teoksessa
„Murros-ajoilta" li ja G. Castrén on hänestä kirjoittanut
Uusmaalaisen osakunnan ,,Albumeissa XI.
*Neisser, Albert, kuoli 1916.
Neiti (gen. neiden), naimaton (nuori)
nainen. Sukulaiskielten todistusten mukaan n. sana
alkujaan on merkinnyt tyttöä ja tytärtä. Tästä
sanan alkumerkityksestä ei paljoakaan poikkea
sen käyttely yleisenä arvonimenä tai
puhuttelu-sanana, joka varsinkin sivistyneistön
keskuudessa omistetaan naimattomalle naiselle, silloin
kun häntä ei voida sinutella. Niin käytettynä
sen taivutus on vakautunut kaavaan neiti —
neidin t. neitin (kansankielessä), jommoista
taivutuksen ja astevaihtelun säännöttömyyttä
ilmenee useinkin, kun yleisnimi esiintyy
erikois-nimenä tai on saanut yleisen puhuttelusanan
luonteen (vrt. esim. Impi — Immin t. Impin,
äiti — äidin t. äitin). Uudessa merkitys- ja
asu-vivahduksessaan n. ei vielä käy kuin kuudetta
ikäkymmentään. Se on syntynyt 1860-luvulla,
jolloin n. s. „fröökinäreformi" meilläkin tapahtui
miltei samanaikaisesti kuin Skandinaavian maissa.
Jo 1866 oli kysymys vilkkaan ajatusvaihdon
alaisena Suomen sanomalehdistössä, jopa seur. v.
sivumennen valtiopäivilläkin. Ajanhengen
kan-sanvaltaistuessa katsottiin alentavaksi,- että
aateliston naimattomat naiset erotettiin
määrätyllä erikoistunnuksella muun sivistyneistön
tyttäristä. Sama nimitys ruots. fröken (alkujaan
alasaks. vroiiken, vroiken = pikku rouva), suom.
/ •• •• f /f \ • •• •• f f f | ••
frookina, frookyna, ryok(k)ina, ryok(k)yna y. m.
oli tehtävä yhteiseksi koko sivistyneistön
tyttärille ja käytännöstä poistettava mamsell, suom.
mamseli, mamsselli, joka huolimatta
alkumerkityksestään (ransk. mademoiselle = pikku
herrattareni, emäntäiseni) leimasi omistajattarensa
lukeutuvaksi alempaan yhteiskuntaluokkaan.
Uudistus tapahtui varsin pian ja oli jo sam. v. —
ainakin periaatteellisesti — loppuunsuoritettu.
Samalla myös jungfru sanakin (< saks.
jung-jr au, jungfer = nuori rouva), jota alkujaan oli
käytetty aatelisneidoista, mutta tähän aikaan
tuskin enää voitiin omistaa muille kuin
pikkuporvariston tyttärille, säätyläisten sisäköille y. m.
näiden asemassa oleville, ennen pitkää
pyyhkiytyi pois arvonimien luettelosta.
Suomenkielisellä taholla, jolla myöskin tuo nostettu
uudistuskysymys herätti mielenkiintoa, ei haluttu
ojasta allikkoon. Irti „mamselista", mutta ei
„ryökynään", niin karkeakaikuiseen nimeen,
mutta mihinkä? Ennestään oli kyllä tarjona
neitsyt 1. neitsy (< *neitisyt t. Äimän mukaan
neibitsyt) sana, jota jo 1600-luvulla (esim.
Hemmingin ja Lauritsa Piétarinpojan kirjoissa) oli
käytetty yksinpä aatelistonkin tyttäristä ja
vieläkin joskus viljeltiin säätyläisistäkin, mutta se,
yhtä vähän kuin sen ruots. vastine ja
kohtalo-kumppani „jungfru" ei enää hyvin voinut tulla
kysymykseen; tarjona olivat neito ja neitinen,
joita jo silloin tällöin, varsinkin edellistä, oli
kirjallisuudessa käytetty, jopa aatelis-impienkin
arvonimenä (esim. jo 1830-luvulla Gottlund),
mutta ne eivät näytä saavuttaneen sanottavaa
kannatusta. Voitolle pääsi uusi ehdokas neiti.
Viipurissa v. 1867 ilmestyvän „Ilmarisen" lisessä
numerossa eräs nimimerkitön kirjeenvaihtaja
Helsinginkirjeessään (jouluk. 31 p. 1866)
kehoit-taa „suomalaisia jättämään pois koko tuon
ruman muukalaisen mamseli-nimityksen ja sen
sijassa käyttämään suomalaista sanaa: neiti,
joka on mukava ja kaunis. Siis tästä-lähtien
kutsuttakoot suomeksi kaikki tytöt neiti-nimellä.
Neitiä olkoot suomalaisen puheessa sekä
fröö-kinät että mamselit, kaikki nuo pappilan
mam-selit, nimismiehen mamselit, herrastalon
mamselit y. m. s. ja yhtä hyvin talonpojan, torpparin
ja itsellisen tytöt." Luonnollista oli, että
kysy-myksenalainen sana pian pääsi kilpailijainsa
rinnalla etusijalle ja lopullisesti voitollekin.
Oli-hàn se todella sievä ja sujuva, ja sitäpaitsi vielä
veres sana, joka ei väärin- tai Iiikakäyttelyn
kautta ollut päässyt halpenemaan. Se
tunnettiin vain Suomen kansan vanhoista runoista ja
niissäkin se esiintyi melkein arvonimen tai
puhuttelusanan tavoin käytettynä nuoresta tytöstä,
varsinkin morsiamesta tai siksi toivotusta (vrt.
vir. neidyis = morsian), joka seikka ehkä
selittääkin, miksei sen nominatiivi esiinny
odotuksenmukaisessa neisi muodossa. Jo sam. v. 1867
ja lähinnä seuraavina sen silloin tällöin tapaa
sanomalehdissä ja kirjallisuudessa, mutta vasta
1870-luvun ensi vuosina, sopinee sanoa jo v:sta
1871, jolloin Kirjallisuuden Seurakin sitä
virallisesti käyttää, se on alallaan yksinvaltiaana,
vaikka toisinaan vielä vanhalla taivutuksellaan.
Antti Jalava (ks. t. III Os.), joka oli U.
Suomettaren päätoimittajana vv. 1869-70, alkoi, sen
mukaan kuin hän eläessään itse kertoi,
ensi-mäisenä johdonmukaisesti viljellä n. sanaa
suullisesti ja kirjallisesti, eikä mikään kiellä
olettamasta, että hän itse oli tuo äskenmainittu
„Ilmarisen" kirjeenvaihtaja. — Vähän
myöhemmin kuin „Ilmarinen" julkaisi Helsinginkirjeensä
eräs kirjoittaja „Suomen Virallisessa Lehdessä",
puoltaessaan neito sanaa, samalla ehdottaa, että
emäntä otettaisiin yleiseen käytäntöön „rouvan"
asemesta. Vahinko ettei tätäkin
uudistusehdotusta ole otettu varteen, huolimatta siitä, että
emäntä sanaa kyllä on toisinaan käytetty ei
ainoastaan myöhemmin, vaan jo vuosisatoja
aikaisemminkin, jopa joskus ylhäisistäkin
henkilöistä. A. V. K-s.
Nekrasov
ä’-J, N i k o I aj (1879-1918?), ven.
politikko, Suomen viimeinen ven. [-kenraalikuvernööri. N. tuli insinööriksi 1907 ja toimi
sittemmin statiikan ja sillanrakennuksen professorina
Tomskin teknologisessa opistossa.
Kadettipuolueen jäsenenä N. valittiin duumaan ja oli
neljännessä duumassa toisena varapuhemiehenä.
Vallankumouksen puhjettua maalisk. 1917 N.
kuului duuman asettamaan toimeenpanevaan
komiteaan ja oli sitten väliaikaisessa
hallituksessa kulkulaitosministerinä. N., joka aina oli
kuulunut kadettipuolueen vasemmistoon,
joutui kesällä erimielisyyteen puolueensa kanssa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
