Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Saksa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1043
Saksa
1044
toiituneille oli sitä paitsi luovutettava S:n kaikki
siirtomaat ja Kiinalle S:n siellä saavuttamat
erioikeudet. Saarin alueen hiilikaivokset oli
annettava Ranskalle, ja tämä alue oli joutuva 15
vuodeksi Kansainliiton hallintoon, minkä jälkeen
alueen kohtalo oli määrättävä kansanäänestyksellä
ja kaivokset ostettava takaisin, jos väestö haluaa
liittyä S:n valtakuntaan. S:n armeia oli’
vähennettävä 100,000 mieheksi, kaikki säädetyn
määrän yli menevät ase- ja ampumavarat
luovutettava, yleinen asevelvollisuus poistettava, laivasto
supistettava mitättömän pieneksi, kaikki liiat
laivat luovutettava. Kaikki sotatapoja rikkoneet
henkilöt, keisari Vilhelm niihin luettuna, oli
luovutettava. S:n oli korvattava kaikki tekemänsä
vahingot, lopullinen korvaussumma oli
määrättävä ennen 1 p:ää toukok. 1921 y. m. Rauhan
takeeksi oli Reinin-maakunta pidettävä miehitettynä
15 v. (ks. lähemmin V e r s a i 11 e s’i n rauha,
Täyd.). Sittenkuin kansalliskokous oli heinäk.
9 p:nä ratifioinut rauhansopimuksen, julistettiin
sam. kuun 12 p:nä S:n saarto lopetetuksi.
Yhdysvallat kieltäytyivät ratifioimasta rauhankirjaa.
Muiden liittoutuneiden kanssa vaihdettiin
ratifioimiskirjat vasta tammik. 10 p:nä 1920, minkä
jälkeen saks. sotavankeja alettiin laskea
kotimaa-lian. Sen johdosta että Scapa flow selälle viety
S:n laivasto oli amiraali v. Reuterin käskystä
kesäk. 21 p:nä 1919 upotettu, pakotettiin S.
suostumaan siihen, että sen oli korvaukseksi
luovutettava 400,000 tonnia satamamateriaalia.
Kesäk. 1919 muodostettu hallitus ryhtjri heti
Erzbergerin johdolla suunnittelemaan suurta
fi-nanssiuudistusta. Uusista veroista tai vanhojen
verojen korotuksesta tehtiin esityksiä. Elok.
kansalliskokous m. m. hyväksyi lain valtakunnan
hätäuhrin kantamisesta. V:n 1920 alussa synnytti
kiivaita riitoja liike- 1. tehdasneuvostolaki, joka
hyväksyttiin tammik. 18 p:nä ja joka antoi
työväelle oikeuden valvoa liikkeiden toimintaa.
Helmik. 10 p:nä toimitetun äänestyksen johdosta S.
menetti Flensburgin vuonon pohjoispuolella
olevan alueen Slesvigistä. Tammi- ja helmik.
ympärysvallat vaativat Hollannin hallitusta
luovuttamaan S:n entisen keisarin heidän haltuunsa, mutta
Hollanti kieltäytyi jyrkästi, ja keisari sai jäädä
Hollantiin. Helmik. voittajavallat esittivät S:n
hallitukselle luettelon rauhankirjan mukaan
luovutettavista sotarikollisista, yhteensä 895 nimeä,
joiden joukossa oli useita saks. ruhtinaita ja
huomattavimmat sotapäälliköt Hindenburgista ja
Lu-dendorffista alkaen, amiraali Tirpitz ja entinen
valtakunnankansleri Bethmann-Hollweg. Tämä
vaatimus herätti suurta mieltenkuohua S:ssa, ja
S:n hallitus ilmoitti, ettei se kykenisi panemaan
luovutusta toimeen. Ympärysvallat peräytyivät
nyt, ja ilmoittivat toistaiseksi tyytyvänsä siihen,
että 45 valittua tapausta jätettäisiin koetteeksi
S:n valtakunnanoikeuden käsiteltäväksi.
Maalisk. 9 p:nä 1920 kansalliskokouksessa
hyljättiin saksalaiskansallisten esitys, että
kansalliskokous hajaantuisi 1 p:nä toukok. Tämä oli
suuri pettymys niille laajoille piireille, jotka
toivoivat, että uudet vaalit pantaisiin toimeen
mahdollisimman pian. Lisää tyytymättömyyden
aihetta antoi sanomalehtien levittämä uutinen, jonka
mukaan sosiaalidemokraatit suunnittelivat
sellaista valtiosäännön muutosta, että presidentin
valitsisivat valtiopäivät eikä kansa. Eräs pieni,
jyrkkien vastavallankumouksellisten piiri päätti
nyt käyttää näin syntynyttä tilannetta
hyväkseen ja panna toimeen vallankaappauksen.
Saatuaan puolelleen eräitä sotaväenosastoja (m. m.
n. s. Erhardin meribrigadin), jotka maalisk. 13
p:nä marssivat Berliiniin ja miehittivät
hallitusrakennukset., entinen ylimaakuntapäällikkö Kapp
julistautui valtakunnankansleriksi ja nimitti
kenraali v. Lüttwitzin sotaväen ylipäälliköksi ja
puolustusministeriksi. Vanha hallitus pakeni ensin
Dresdeniin ja sieltä Stuttgartiin, jonne myös osa
kansalliskokouksen jäseniä kokoontui.
Sosiaalidemokraattisen puolueen johto kehoitti työväkeä
ryhtymään yleislakkoon, mikä tapahtuikin. Siellä
täällä sattui jo verisiä yhteentörmäyksiä. Kapp
huomasi pian, että hänen asemansa oli
kestämätön, ja ilmoitti jo maalisk. 17 p. luopuvansa.
Näinä levottomina päivinä saapui tieto, että
Sles-vigin toisessa vyöhykkeessä (Flensburg)
toimeenpantu kansanäänestys oli päättynyt S:n eduksi.
Kappin vallankaappaus vaikutti, että
vallankumous puhkesi uuteen liekkiin. Keski-S:ssa,
Saksissa ja varsinkin Ruhrin alueella alkoi
voimakas kommunistinen kapinaliike. Berliinissä
ammattiyhdistykset vaativat hallituksen
uusimista. Ensimäisenä luopui puolustusministeri
Noske, joka tarmokkaalla esiintymisellään oli
herättänyt tyytymättömyyttä. Maalisk. 27 p.
ulkoasiainministeri Müller muodosti entisen
koalitsio-nin perusteella uuden ministeristön, jonka muista
jäsenistä mainittakoon puolustusministeri Gessler
(dem.) ja raha-asiainministeri Wirth (centr.).
Ruhrin alueella kapinaliike sillä välin levisi yhä
laajemmalle. Kommunistien punainen armeia
(50-60 tuli. miestä) valtasi kaupungin toisensa
jälkeen. Turhaan hallitus koetti myönnytyksillä
saada järjestystä palautetuksi. Asema kävi
lopulta niin uhkaavaksi ja terrorisoidun väestön
avunpyynnit niin kiihkeiksi, että hallituksen
täytyi huhtikuun alussa lähettää melkoisia
lisäjoukkoja kapina-alueelle. Kun hallitus näin oli
ylittänyt sen sotilasmäärän, minkä se sopimusten
mukaan oli oikeutettu pitämään mainitulla
alueella, sai Ranska tästä aiheen miehittää huhtik. 6
p:nä Mainin Frankfurtin. Vasta toukokuun alussa
oli kapina lopullisesti tukahutettu, niin että
lisäjoukot voitiin kutsua pois. Tämän jälkeen,
toukok. 17 p:nä, ranskalaisetkin poistuivat Mainin
Frankfurtista.
Huhtik. 1920 kansalliskokous päätti siirtää
rautatiet ja postilaitoksen valtakunnan haltuun.
Valtakunnan raha-asiat kehittyivät yhä
arveluttavammalle kannalle. Valtiovelka, joka ennen sotaa
oli 5 miljardia, nousi syksyllä 1920 240
miljardiin. Lakot ja muu levottomuus ehkäisi
talouselämän nousua. — Kansalliskokous hajosi toukokuun
lopulla. Uudet vaalit toimitettiin kesäkuun 6
p:nä. Tulos oli edullisin oikeistopuolueille:
saksa-laiskansallisille ja saks. kansanpuolueelle,
samaten äärimäiselle vasemmistolle, riippumattomille
sosialisteille. Keskustapuolueet: oikeistososialistit
ja demokraatit, sensijaan menettivät paikkoja;
oikeistososialistit pysyivät kuitenkin edelleenkin
suurimpana puolueena. Vaalien johdosta luopui
Müllerin ministeristö, ja kesäk. 26 p:nä muodosti
centrum-puolueeseen kuuluva valtiopäiväin
puheenjohtaja Fehrenbaeh uuden hallituksen,
jossa olivat edustettuina centrum, demokraatit ja
saks. kansanpuolue. Sen jäseniä olivat m. m.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
