Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sazonov ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1061
Sazonov—Scheler
1062
matalampi ja halvempi s. Pienin s:n
korkeus 011 16 m. Keinotekoista vetoa käytettäessä
on s:n tarkoituksena vain johtaa savu niin
korkealle, että se ei tuota haittaa ympäristölle. S:t.
tehdään mieluimmin tiilestä, josta tulevat
kestä-vimmät ja vetävimmät; rautalevystä tehdyt
ruostuvat verraten pian ja vetävät huonommin; niitä
käytetään, kun maapohja on huono tai s:ua
tarvitaan lyhyempi aika. Myöskin rautabetonista
rakennetaan nykyjään s:uja. — S:n läpimitta
on riippuva poisjohdettavien savukaasujen
määrästä ja niiden nopeudesta; nopeus on
tavallisesti keskimäärin 4 m sek. — Kestävyyslaskuissa
otetaan huomioon sekä piipun oman painon että
tuulen aikaansaaman taivutuksen aiheuttama
puristus, jolloin samalla on otettava huomioon
piipun vakavuus. P-o P-o.
Sazonov / -zö’-], Sergej Dimitrievits
(s. 1860), ven. valtiomies, antautui 1883
diplomaattiselle uralle ja toimi lähetystövirkamiehenä
m. m. Lontoossa ja lähettiläänä Vatikaanissa
1906-09. V. 1909 S. tuli ulkoasiainministeri
Iz-voljskijn ensimäiseksi apulaiseksi ja lokak. sam.
v. ulkoasiainministeriksi. Hän harrasti
englanti-laisystävällistä ulkopolitiikkaa, mutta ei liene
kesällä 1914 kuulunut Venäjän pahimpiin
sota-kiihkoilijoihin; erosi heinäk. 1916.
Vallankumouksen puhjettua S. siirtyi ulkomaille, missä on ollut
venäläisten pakolaisten johtomiehiä. J. F.
Sb, antimonin (ks. t. I Os.) kem. merkki,
lyhennys sen lat. nimestä stibium.
Sc, skandiumin (ks. t. VIII Os.) kem. merkki.
Scandium ks. S k a n d i u m i, VIII Os.
Scapa flow [slceipa flouj, iso merenselkä, n.
30 km:n pituinen ja melkein yhtä leveä,
Orkney-saarten keskellä, suurimman niistä, Mainlandin,
eteläpuolella. S. oli Englannin laivaston tärkein
satunnainen tukikohta maailmansodan aikana.
Saksan kanssa marrask. 1918 tehdyn aselevon
jälkeen vietiin Saksan liittoutuneille luovuttamat
sotalaivat sinne. Kesäk. 21 p:nä 1919 näiden
laivojen päällikkö, amiraali v. Reuter, joka piti
Saksalle esitettyjen rauhanehtojen hylkäämistä ja
sodan uudistumista varmana, antoi miehistölle
käskyn upottaa ne. Käsky pantiin toimeen, ja
suurin osa laivoja vajosi aaltoihin, vrt. Saksa,
Täyd. J. F.
* Schaffhausen. 1. Kanttonin asukasluku 56,154
(1918). — 2. Kaupungin asukasluku 21,200 (1919).
Schamotti ks. S am otti, VIII Os.
*Schaper, Fritz, kuoli 1919.
Scharfenberg [sarf-J, Johan (s. 1869), norj.
lääkäri ja raittiusmies; toiminut mielisairaalain
lääkärinä; on ehdottoman raittiuden ja
kieltolaki-ajatuksen innokkaimpia, ja häikäilemättömiinpiä
asianajajia Norjassa. Vv. 1909-11 hän toimitti
lehteä „Afholdsbladet", missä 1909 teki
ehdotuksen kieltolain asteittaiseksi, mutta nopeaksi
toimeenpanemiseksi Norjassa. Alkoholikomissionin
jäsenenä (1910-16) hän 1916 esitti oman
ehdotuksen alkoholikäytön ehkäisemistä tarkoittavaksi
laiksi, jossa m. m. vaadittiin kansanäänestystä
kiellosta, laajoilla valtuuksilla varustettuja
raittiuslautakuntia y. m.
* Scharling, Carl Henrik, kuoli 1920.
*Scharwenka, Philipp, kuoli 1917.
Scheer /sër], Reinhold (s. 1863), saks.
amiraali, meni 1879 Saksan sotalaivastoon, otti 1884
osaa Kamerunin levottomuuksien kukistamiseen
ja oli 1888-90 vahtiupseerina
risteilijäkorvetti-laiva ,,Sophie"ssa, joka piti Itä-Afrikan
rannikkoa saarrettuna. Vv. 1897-1900 ja 1903-07 S.
toimi valtakunnanlaivastohallituksessa, tuli 1909
valtamerilaivaston esikunnan päälliköksi ja yleni
1910 kontra-amiraaliksi. V. 1911 hän tuli
mariini-departementin tirehtööriksi, 1913 toisen
eskaa-derin päälliköksi ja 1915 vara-amiraaliksi.
Saatuaan valtamerilaivaston päällikkyyden hän johti
Saksan laivastoa Skagerrakin taistelussa (toukok.
31 ja kesäk. 1 p:nä 1916) ja ylennettiin
amiraaliksi. Julkaissut: „Deutschlands Hochseeflotte im
Weltkriege" (1920). J. F.
Scheidemann [säidainan], Philipp (s. 1865),
saks. sosialistinen politikko. S. oli alkujaan
kirjaltaja, sittemmin v:sta 1895 moniaitten
sosiaalidemokraattisten sanomalehtien toimittajana;
valittiin 1911 sosiaalidemokraattisen puolueen
hallitukseen. V:sta 1903 S. on ollut valtiopäiväin
jäsen ja valittiin helmik. 1912 valtiopäiväin
varapuhemieheksi, mitä vaalia ei kuitenkaan maalisk.
sam. v. uudistettu. Suureksi osaksi hänen
ansiotansa oli, että Saksan sosiaalidemokraattisen
puolueen enemmistö suurvaltain sodan aikana asettui
isänmaalliselle kannalle. Kesäk. 1918 S. jälleen
valittiin valtiopäiväin varapuhemieheksi. Lokak.
sam. v. hän tuli salkuttomaksi ministeriksi
Badenin prinssin Maxin muodostamaan Saksan
ensimaiseen parlamenttaariseen ministeristöön.
Vallankumouksen puhjettua marrask. 1918 S.
„kansan-valtuutettuna" oli mukana uudessa hallituksessa
ja nimitettiin, Ebertin tultua väliaikaiseksi
presidentiksi, helmik. 1919 ministeripresidentiksi, mutta
luopui jo kesäk. sam. v. ennen Versaillesin rau- .
hansopimuksen allekirjoittamista; julkaissut
val-lankumousajan muistelmia nimellä „Der
Zusammenbruch" (1921). J. F.
Scheil [sei], Vincent (s. 1858), ransk.
orientalisti, Institut de Francen jäsen, Sorbonnen
professori, ottanut osaa useihin kaivausretkikuntiin
Egyptissä, Persiassa ja Babyloniassa. Julkaissut
lukuisia tekstikokoelmia pääasiallisesti sarjassa
„Délégation en Perse", jonka IV osassa (1902)
ensimäisenä julkaisi ranskalaisten Susasta
löytämän Hammurabi’n (ks. t. III Os.) lakikokoelman.
T H. H-a.
Sclieiner [sainar], Julius (1858-1917), saks.
astronomi, v:sta 1900 Potsdamin
astrofysikaali-sen laitoksen observaattorina. S:n työt
koskettelevat miltei kaikkia astrofysiikan aloja. Suuren
palveluksen tieteelle S. on tehnyt, julkaisemalla
useita erinomaisia oppikirjoja astrofysiikan alalta,
joista mainittakoon „Die Spektralanalyse der
Gestirne" (1890), „Die Photographie der Gestirne",
„Populäre Astrophysik" (1908). I. B.
Scheler [sëlor], Max (s. 1875), saks. filosofi,
ollut dosenttina Jenassa ja Münchenissä, nykyään
filosofian professorina Kölnissä. Liittynyt
meidän päiviemme saks. muotifilosofin Husserlin
perustamaan „fenomenologien" koulukuntaan.
Ennen maailmansotaa eri aikakauskirjoissa
julkaisemansa tutkielmat hän keräsi 1915 ilmestyneeseen
teokseen „Abhandlungen und Aufsätze" (1915,
2:uen pain. 1919 nimellä „Vom Umsturz der
Werte"). Tähän teokseen sisältyy se henkevä
tutkielma, johon S:n kuuluisuus etupäässä
perustuu: „Das Ressentiment im Aufbau der Moralen".
Siinä hän, kehitellen eräitä Nietzschen
„orja-moraalin" synnystä esittämiä aatteita, koettaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
