Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Simons ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
IMS!)
1091)
Minden ulottamisesta määrättyihin asekuntoisten
miesten luokkiin. J. F.
Simons [zi-], Walther (s. 1861), saks.
valtiomies. S. toimi alkuansa tuomarina, tuli
esitteleväksi neuvokseksi 1907 oikeusministeriöön,
1911 ulkoasiainministeriöön, 1918 valtakunnan
kanslian johtajaksi, 1919 järjestön „Reichsverband
der Industrie" esimieheksi. Kesäk. 1920 toukok.
1921 S. oli ulkoasiainministerinä edustaen
maatansa Span neuvotteluissa heinäk. 1920 ja
Lontoon neuvotteluissa 1921; luopui, kun ei voinut
hyväksyä ympärysvaltani esittämää korvausvaati-
9 %> 1 1/
musta. J. F.
*Simonyi, Zsigmond, kuoli 1919.
Simpele, valtioneuvoston päät. 9 p:ltä tammik.
1920 Parikkalan pitäjän eteläosista perustettava
seurakunta, johon tulevat kuulumaan Kaljusen,
Kinnasennurkan. Kivijärven, Koitsanlahden ja
Änkilän kylät. Kirkko rakennetaan Kivijärven
kylään. K. J. V.
Simpukkahaven ks. B y s s u s, I Os., ja
Pystysimpukk a, VII Os.
Simpukkasilkki ks. B y s s u s, I Os.
Sinappikuoriainen (Phædön cochleariæ), 3-3,5
min:n pituinen, kuperahko, yksivärinen,
metalli-hohtoinen, sininen tai vihreä lehtiterttujen
(Chrysomclidce) heimoon kuuluva
kovakuoriainen, joka sekä aikuisena että toukkana ahdistaa
kaalikasveja, meillä erikoisesti turnipsia. Toukka
harmaa, mustakäsnäinen. S. esiintyy ainakin
eteläosissa maatamme verraten yleisenä ja on
tehnyt melkoisia vaurioita turnipsinviljelykselle
paikoitellen Etelä-Hämeessä ja Uudellamaalla.
Kuva ks. liitettä Tuhohyönteisiä I, 17,
IX Os. ’ W. M. L.
Sinclair [sit]klörj, U|» to n (s. 1878), amer.
kirjailija, saavutti kuuluisuutta historiallisella
kertomuksellaan „Manassas" (1904), joka kuvaa
aikaa ennen Amer iikan kansalaissotaa, sekä
varsinkin kirjallaan „The jungle" (1906), jonka
tarkoituksena on osoittaa, kuinka Chicagon
tehtailijat ja muut yrittäjät nylkevät ja sortavat
slaavilaisia siirtolaisia. Poli jois-Ameriikka esitetään
tässä maailmanmaineen saaneessa kuvauksessa
turmiollisen aineellisuuden tyyssijana. R. F.
*Sinding, Stephan, kuoli 1922.
Sinebrychoffin kokoelmat, meikäläisissä
oloissa harvinaisen runsaat ja kallisarvoiset
taide- ja taideteollisuuskokoelmat, jotka
kauppaneuvos Paul Sinebrychoff (1859-1917) oli koonnut
ja jotka hänen puolisonsa Fanny o. s. Grahn
(1862-1921) miesvainajansa toivomusta
noudattaen 19 p:nä tammik. 1921 erityisellä
valtioneuvostolle annetulla lahjoituskirjalla luovutti
Suomen valtiolle. Ne sisältävät n. 400
pienoismaa-lausta, joiden tekijöiden joukossa tavataan tämän
taidehaaran kuuluisimpiakin edustajia — Elias
Brenner, Pierre Signac, Niclas Lafrensen nuor.,
P. A. Hall, Petitot, Siccardi. Augustin,
Cromer-ford, Thomson, Bossi y. m.—, loistavan sarjan
ruotsalaisten taiteilijain maalaamia muotokuvia
Kristiina kuningattaren ajoilta aiiia 1800-luvun
alkuun saakka sekä useita kymmeniä
flaamilais-hollantilaisten 1600-luvun mestarien maalauksia,
etusijassa muoto-, mutta myöskin laatukuvia ja
maisemia. Kokoelmien tämän osan suurta sekä
taiteellista että rahallista arvoa todistVia se seikka,
että siinä ovat edustettuina sellaiset kuuluisuudet
Täyd. 35. Painettu 3/2 22.
kuin Rembrandt. Rubens, van Dyck, Frans Hals.
Kuisdael, Jan Steen, Hecla, Cornelis ja Simon
de Vos, monia vähemmän huomattuja mestareita
mainitsematta. It. renesanssiajan maalauksia 011
pari Angelo Bronzinon ja Sebastiano del
Piom-bon teosta. — Lisäksi kuuluu kokoelmiin
runsaasti taideteollisuutta, kuten kallisarvoisia
huonekaluja, pronssiesineitä, hopea- ia posliiniastioita.
— Lahjoituskirjassa mainittujen ehtojen mukaan
on Suomen taideyhdistyksen hoidettava
kokoelmat yhtenäisiksi interiööreiksi järjestettynä „Paul
ja Fanny Sinebrychoffin taidekokoelma" nimisenä
kokonaisuutena. Toistaiseksi, kunnes niille
saadaan sopiva huoneisto, ne säilytetään
lahjoittajien entisessä asunnossa. F. L.
51 Sinetti. S:n käyttö on vanhaa alkuperää.
Jo 3:unella, ehkäpä 4:imeliäkin vuosis. e. Kr.
käytettiin itämailla s: iii niin hyvin lähetteen
sulkemiseen asiattoman aukaisemisen estämiseksi,
kuin itse asiakirjan alla sen oikeaksi
vahvistajana. Samoihin tarkoituksiin käyttivät s:iä
myöhemmin kreikkalaiset ja roomalaiset, harvemmin
kuitenkin itse asiakirjaan liittyvänä; tapa
periytyi keskiaikaan, jolloin molemmat s: 11 käytön
nmodot olivat yleisiä. Jo 500-luvulta lähtien on
germ. kansojen keskuudesta esimerkkejä s: 11
käytöstä lähetteen sulkemiseksi, jolloin koskematon
s. lähetteessä oli vastaanottajalle todisteena siitä,
että lähete oli hänen käsiinsä joutunut siinä
kunnossa, kuin sen lähettäjä oli jättänyt. S:n
käytöstä asiakirjassakin sen antajan
nimikirjoituksen ohella, todellisena luotettavuustodisteena
asiakirjan sisältöön nähden, on yksinäisiä
tapauksia tiedossa ensimäisen vuosituhannen
jälkipuoliskolta, mutta vasta lähempänä 1000-lukua
tapa alkaa käydä yleisemmäksi. Kuitenkin
rajoittui s:n käyttö aluksi vain hallitsijoihin, mutta
levisi pian, ensin hengellisten ja maallisten
ruhtinaiden piiriin (jo 800- ja 900-luvuilla) ja myö
hemmin "paitsi alempien herrojen, myöskin
kaupunkien, kirkkojen ja luostarien tunnukseksi sekä
vihdoin yksityisten porvarienkin keskuuteen.
Samalla näyttää s: 11 merkitys yhä kasvaneen, sillit
aluksi käytettynä asiakirjoissa allekirjoituksen
ohella, se oli lisävahvikkeena asiakirjan
oikeudesta, mutta aikaa myöten siirtyy tämä tehtävä
yhä enemmän s:lle. Nimikirjoitus jätetään näet
asiakirjasta pois ja s. jää ainoaksi takeeksi
sisällön luotettavuudesta. Viimeksimainitussa
arvossa 011 s. jo yleiseen 1100-luvulla ja pysyykin
siinä melkein keskiajan loppuun. Siitä ja
varsinkin uuden ajan alusta lähtien palaa allekirjoitus
jälleen s:n ohelle ja aletaanpa pitää kirjettä
pätevänä ilmankin s:iä. Myöhemmin väheni s: 11
käyttö yhä ja vihdoin jäi s. välttämättömäksi
vain virallisiin asiakirjoihin. — Paitsi ylempänä
mainituissa asemissa 011 s:iä käytetty myöskin
yksin ilman kirjoitettua asiakirjaa. Tämä tuli
kysymykseen etupäässä tavaralähetyksissä, jolloin
s. oli lähettäjän tai omistajan tunnuksena
(sigil-lum citationis). Tapa oli käytännössä varhain
slaavilaisilla ja laillistutettu 111. in. Unkarissa jo
1000-luvulla. Myöskin Böömissä, Serbiassa .ja
Kroatsiassa on tällainen s: 11 käyttö ollut yleinen
ja säilynyt, samoinkuin slaavilaisilla ja
unkarilaisilla, aina 1800-luvulle asti. Länsimaistakin on
s: 11 yksin käyttämisestä esimerkkejä, m. m.
asianomaisen siten oikeuttaessa tavaran tullivapaaseen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
