Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen vapaussota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1191
1192
Pla n a Ute n
rint* m m
Pm/Ii ney in th i
kun*m Virvon
Uucfmnkmupu ngiry
retkikunta _ .}
Ahvmnan•
maat/c
Jv-
Eri rintamat sodan alkupuolella
ja Batakov. Mutta niitä verisemmiksi taistelut
sodan kuluessa muodostuivat, sitä enemmän
alkoivat venäläiset vetäytyä syrjään, ja Tampereen
ja Raudun taistelujen jälkeen ei
vapaussodassa enää ven. joukko-osastoja esiintynyt
taisteluissa.
Valkoisten sotaliikkeet rajoittuivat helmikuussa
pääasiallisesti rintaman puolustamiseen,
senjälkeen kuin Savon rintaman vasta nimitetty
päällikkö kenraalimajuri Löfström (Toll) ensimäisenä
toimenpiteenään oli murtanut punaisten viimeisen
tukikohdan Varkaudessa helmik. 22 p:nä.
Kenraali Mannerheimin aikeet lähettää apua
Etelä-Suomen suojeluskunnille eivät tuottaneet
suotuisia tuloksia. Eversti Hjalmarson, jonka piti
murtautua vihollisen rintaman läpi Päijänteen ja
Kouvolan välillä ja viedä joukko kiväärejä sekä
Vöy-rin koulun läpikäyneitä ohjaajia Uudenmaan
suojeluskunnille, valitsi tien Heinolan ja Lahden
kautta, joissa paikoissa punaisilla oli suuret
joukot käytettävinään häntä vastaan. Heinolan luona
syntyi helmik. 28 p:nä taistelu, joka päättyi
onnettomasti valkoisille, senjälkeen kuin
kiertoliikkeen päällikkö, ruots. majuri Glimstedt oli
kaatunut. Hjalmarsonin täytyi joukkoineen vetäytyä
pohjoista kohti Lusiin. Uudenkaupungin
retkikunnalle, joka oli marssinut jäiden yli
Ahvenanmaalle, aiottiin myös lähettää apua Kankaanpään
kautta, mutta kun Ruotsin hallitus oli saanut
retkikunnan alistumaan välitykseensä, ei
lähettämisestä tullut mitään.
Valkoisten rintama, joka muodostui
helmikuun keskivälillä, kävi
Merikarvian-Ikaalisten-V irtai n-Ruoveden-Vilppulan - Jämsän-Lusi n-Mänty
-harjun-Savitaipaleen kautta Vuoksenniskaan, ja
sitten jonkunverran Vuoksen eteläpuolelta,
pääasiassa seuraten sen kulkua Laatokkaan. Tiitä
rintamaa vastaan alkoivat punaiset helmik. 20-25
p:ien välillä ensimäiseu suuremman
hyökkäyksensä. Sitä ennen oli etuvartiokahakoita ollut
varsinkin Ruoveden-Vilppulan rintamalla ja
Karjalassa Joutsenon-Pullilan linjalla. Svetsnikovin
suunnitelma oli vallata rautatie
Haapamäki-Pieksämäki ja siten katkaista valkoisten rintama.
Helmik. 20 p:nä alkoivat punaiset koota suuria
joukko-osastoja linjalle
Ruovesi-Vilppula-Padasjoki. Mutta vihollisen hyökkäykset lyötiin
takaisin Satakunnan rintamalla Lavialla ja ’Merikar-
vialla, ja Hämeen rintamalla Ruovedellä,
Mannisella ja Vilppulassa. Kuhmoisissa saavuttivat
eversti Bergströmin joukot ratkaisevan voiton.
Myöskin Savon ja Karjalan rintamilla alkoivat
punaiset edetä, mutta Sysmässä (Nuoramoisten
kylässä) löi luutnantti Leinonen vihollisen, ja
Savon rintaman pääjoukot valtasivat
Mäntyharjulla Nurmaan. Sitävastoin täytyi Savitaipaletta
kohti etenevän joukon peräytyä Partakoskelle.
Karjalan rintamalla käytiin verisiä taisteluita
Joutsenon, Ahvolan, Kavantsaaren, Muolaau.
Raudun ja Valkjärven seuduilla, jossa punaiset
olivat saaneet avuksi ven. sotaväkeä. Kuitenkin
voitiin täälläkin puolustaa rintamaa ylivoimaista
vihollista vastaan. Varsin verisiä olivat taistelut,
joita käytiin yöt päivät taukoamatta Ahvolan
luona ja joissa hyökkäysjoukot, osaksi ven.
merisotilaita, yhä uudistivat rynnäkkönsä.
Maalisk. -4 p:nä valtasivat savolaiset punaisten
asemat Mouhun luona. Niitä puolustettiin
konekivääri- ja tykkitulella. Mutta valkoisten yritys
katkaista kiertoliikkeellä punaisten peräytymistie
Hillosensalmen luona epäonnistui. Niin syvää
kiertoliikettä varten oli varattu liian pieni joukko.
Ruots. luutnantti Cronstedtin täytyi joukkonsa
kanssa peräytyä Hevossaaren kautta takaisin.
Toisen laajemmaksi suunnitellun
hyökkäyksensä aloittivat punaiset maalisk. 10 p:nä koko
linjalla „valkokaartilaisten tuhoamiseksi ja
Vaasan-Sortavalan linjan valtaamiseksi, varsinkin
Haapamäen-Pieksämäen rataosalla".
Päärynnäkköä varten olivat punaiset jo
keskittäneet määrättyihin paikkoihin vahvat
joukko-osastot Satakunnan ja Hämeen rintamille.
Hyökkäyssuunnitelma oli seuraava: Porin joukkojen
Salmisen johdolla oli vallattava Lavia ja
senjälkeen edettävä Jämi järven ja Kankaanpään
pitäjiin, Noormarkun joukkojen taas edetä
Kristiinankaupunkiin. Ikaalisten alueen joukkojen
oli vallattava Ikaalisten kauppala,
joukon Ruoveden ja Virtain pitäjät
mäen asema; jälkimäisen hyökkäystä
Sorinin joukon, jonka sitä ennen oli
Pohjan ja Ruhalan kylät. Karjalaisen
joukon tehtävänä oli hyökätä Vilppulan asemalle,
käyttäen tykistöä ja panssarijunaa. Tämän
joukon tuli odottaa, kunnes sivustat olivat
ehtineet tehdä kiertoliikkeensä. Hyreen joukon oli
Längelmäeltä marssittava Jämsään ja vallattava
Keuruun asema samalla aikaa, kuin osa Lahden
ja Hämeenlinnan joukoista valtaisi Petäjäveden
aseman ja toinen osa kulkisi Jyväskylää kohti.
Ikaalisten, Stolbovin, Sorinin, Karjalaisen ja
Hyreen joukkojen yhteinen reservi sijaitsi
Tampereella, yksityinen Korkeakoskella, Lahden osaston
reservi Lahdessa ja Hämeenlinnan osaston
Hä-meenlinnassa. — On laskettu että punaisilla oli
tätä hyökkäystä varten Porin ja Päijänteen
välillä ainakin 30,000 miestä ja 40 tykkiä.
Tämä punaisten suuri rynnäkkö valkoisten
linjoja. vastaan raukesi kuitenkin, ja punaiset
osoittivat tällä rynnäköllä, että heidän joukkonsa
järjestely ja liikuntakyky ei tehnyt heitä
kelvollisiksi suurempiin strategisiin tehtäviin. Ahlaisissa
löivät majuri Bergh in joukot heidät takaisin,
Virroilta täytyi punaisten peräytyä Vaskivedelle,
kovimmat rynnäkkönsä he tekivät kuitenkin
rintamalla Ruovesi-Mänttä, jossa eversti Wetzerin
joukot yöt päivät saivat maata lumikinoksissa
Stolbovin
ja
Haapa-tuli tukea
vallattava
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
