Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suomen vapaussota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1195
Suomen vapaussota
1196
murtaa vihollisten vahvin vastustus ja vallata
heidän tärkein tukikohtansa Tampere.
Kun vihollisen maaliskuun-hyökkäys oli
torjuttu, ja valkoisten joukkojen keskitys suoritettu,
annettiin maalisk. 12 p:nä käsky hyökkäyksen
aloittamisesta maalisk. 14 p:nä, jolloin
Satakunnan joukkojen tulisi edetä linjalle
Karkku-Kulo-vesi ja Hjalmarsonin joukon vallata Kuru.
Wilkmanin ryhmän tulisi 14 p:nä olla valmiina
marssimaan lähempien ohjeiden mukaan. Kuitenkin,
kun Hjalmarson ilmoitti, ettei hänen joukkonsa
ollut marssikelpoinen monipäiväisten taistelujen
jälkeen, lykättiin hyökkäyksen alku 15 p:ksi.
Jätettyään pienet joukot (vähän yli 1,000
miestä, 13 konekivääriä) majuri Berghin
johdolla puolustamaan tietä Porista pohjoiseen,
Satakunnan ryhmä eversti Linderin johdolla
eteni kahdessa kolonnassa. Oikean kolonnan
(n. 1,000 miestä, 1 tykki, 11 konekivääriä)
tuli marssia majuri .Sehönbergin johdolla
Suodenniemen ja Mouhijärven kautta Karkkuun.
Vasemman kolonnan (1,400 miestä, 4 tykkiä,
8 konekivääriä) everstiluutnantti Appelgrénin
johdolla tuli kulkea Hämeenkyrön kautta
Kulovedelle. Yhteyttä Hjalmarsonin joukkojen kanssa
piti yllä 1 komppania Parkanossa. Oikea
kolonna joutui ankaraan taisteluun Suodenniemellä,
ja kun joukon päällikkö majuri Schönberg oli
kaatunut, ei Suoden nientä voitu pitää. Vasen
kolonna hajoitettiin liiaksi, niin että suurin osa
siitä joutui Viljakkalaa vastaan, missä joutui
taisteluun vahvan vihollisjoukon kanssa.
Hjalmarson (1,200 miestä, 4 tykkiä ja 4 haubitsia)
koetti kaksi päivää perätysten vallata Kurua,
mutta hänen täytyi peräytyä.
Hämeen rintamalla torjuttiin näinä päivinä
vihollisen kiivaat hyökkäykset Ruoveden
Enoran-taan ja Mannisiin. Wilkmanin ryhmä oli 16 p:n
aamuna hyökännyt Länkipohjaa vastaan, jota
puolusti parituhatta punaista. Vihollinen lyötiin
ja pakeni hajallaan Orivettä-Kuhmalahtea kohti.
Länkipohjan taistelussa kaatui Lapuan
suojeluskunnan urhea päällikkö, luutnantti Laurila.
Ylipäällikkö lisäsi nyt reservistään sekä eversti
Wet-zerin että eversti Wilkmanin joukkoja,
antaakseen edelliselle mahdollisuuden auttaa
Hjalmar-sonia Kurun valtauksessa ja etenemiseen
joukkoineen. Maalisk. 17 p:nä miehitti Hjalmarson ilman
taistelua Kurun, jonka punaiset yön aikana
pakokauhussa olivat jättäneet. Hjalmarson viipyi
Kurussa ja lähetti ainoastaan eversti Wetzeriltä
saapuneet apujoukot Muroletta vastaan. Vasta
seuraavana päivänä hän alkoi etenemisensä
Muroletta kohti, jonka vahvoihin betonivarustuksiin
ven. merisotilaat olivat sijoittuneet. Hjalmarson
ilmoitti vihollisen vahvasta asemasta
ylipäällikölle ja sai häneltä käskyn kiertää asemat ja
asettaa saarille patterit. Vihollinen alkoi paeta
huomattuaan kiertoliikkeen ja jätti asemansa.
Tällä välin oli eversti Wilkmanin ryhmä
edennyt Orivettä kohti ja maalisk. 18 p:nä päivällä
oli yksi hänen rivistöistään vallannut Oriveden.
Mutta vihollisen vahva vastustus ja etelästä
saapunut panssarijuna saivat aikaan pakokauhun,
niin että hänen joukkonsa peräytyivät erittäin
vaikeissa olosuhteissa. Järjestys saatiin
kuitenkin palautumaan, ja joukot asettuivat samoille
asemille, Kokkola-Päilahti-Eräjärvi, joista he
aamulla olivat edenneet. Oriveden lyhytaikaisella
i valtauksella oli kuitenkin erittäin suuri
moraalinen merkitys. Kun punaiset saivat tietää, että
valkoiset olivat heidän yhteyslinjallaan,
menettivät he rohkeutensa, ja nyt alkoi heidän
rintamansa horjua. Se suunnitelma, että Wilkman
hyökkäisi Wetzeriä vastassa seisovan vihollisen
selkään, oli Oriveden taistelun tähden hyljättävä,
ja nyt piti Wetzerin murtaa vihollisen vastustus
ja saada yhteys Wilkmanin kanssa, joka
eristetyssä asemassaan helposti olisi voinut tulla
lyödyksi. Punaisen rintaman horjuessa onnistuikin
tämä hyvin, ja Lylyn sekä Korkeakosken
valloituksen jälkeen alkoivat punaiset pakokauhun
vallassa rientää Tamperetta kohti. Kun Hjalmarson
ei kuitenkaan ollut päässyt Muroletta
kauemmaksi, ei saarto täysin onnistunut, vaan suuri
osa vihollisista pääsi eversti Wetzerin
joukkojen takaa-ajamana metsäteitä pitkin pelastumaan.
Vihollisten tappiot olivat suuret. Parikymmentä
tykkiä ja useita kymmeniä konekiväärejä olivat
he menettäneet, kaatuneita oli paljon ja vangiksi
oli joutunut n. 1,000 miestä. Tällä välin olivat
eversti Linderin joukot lyöneet punaiset
Suodenniemellä ja Järvenkylässä ja ryhtyneet taisteluun
Kyröskoskella. Vastustus oli kuitenkin erittäin
vahva, ja sen voittamiseksi tarvittiin apujouk-
j koja.
i Maalisk. 20 p:stä alkaa nyt toinen jakso
Tampereen liikkeissä, jolloin kenraali Mannerheim
etenee joukkoineen kaupunkia piirittämään.
Kun Wetzerin ja Wilkmanin joukot olivat
edenneet linjalle Teisko-Orivesi, annettiin käsky
edetä linjalle Nurmi-Kangasala; eversti
Wilkmanin eteläisen joukon tuli eversti Bergströmin
johdolla suojella liikettä
Pälkäneeltä-Luopioisista-Padasjoelta tapahtuvan hyökkäyksen varalta.
Jotta eversti Linderin joukkojen onnistuisi
murtaa punaisten vastustus Kyröskoskella, annettiin
Hjalmarsonin pääjoukolle käsky marssia
Näsijärven yli Viljakkalaan ja asetettiin se eversti
Linderin käskynalaiseksi.
Kun vahvat reservit olivat kulutetut eversti
Wetzerin joukkojen tukemiseksi, eivätkä
jääkäri-rykmentit vielä olleet valmiit, muodostettiin
uusia suojeluskuntapataljoonia ja majoitettiin ne
Vilppulan luo. Nyt järjestettiin myös
suojelus-kuutakomppaniat eversti Wetzerin ryhmässä
pataljooniksi ja hänen ryhmänsä eteni kahdessa
kolonnassa etelää kohti: 2 pataljoonaa ja 4
haubitsia Nurmen luo jääkärimajuri Malmbergin
johdolla; pääjoukot (8 pataljoonaa ja 11 tykkiä)
eversti Renvaldin johdolla seisoivat pitkin
rautatietä Korkeakoskesta Frantsilaan. Eversti
Wilkmanin pääjoukot (4 pataljoonaa, 1 eskadroona ja
6 tykkiä) etenivät Vesijärven ja Längelmäveden
väliselle niemelle ja saapuivat Kangasalaan 22
p:nä. Mutta Bergströmin joukot ja osa
Uudenmaan rakuunoista olivat samalla aikaa
saavuttaneet linjan Kuhmalahti-Pohja-Kuhmoinen ja
olivat taisteluissa etelästä päin etenevien punaisten
joukkojen kanssa. Hjalmarsonin joukko oli
Näsijärven yli marssinut Viljakkalaa kohti, jossa
hänen etujoukkonsa oli ryhtynyt taisteluun. Kun
Hjalmarsonin oli vaikea edetä, lähetti eversti
Linder kapteeni Pellin kolmen komppanian kanssa
punaisten vasenta sivustaa vastaan, jolloin
vihollinen pakeni Viljakkalasta. Yöllä maalisk. 24
p:nä mursi eversti Linder punaisten sitkeän
vastustuksen Kyröskoskella. Punaisilla oli täällä vah-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
