Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1247
Suurvaltain sota
1248
ja Dunquerquessa ja joka sittemmin oli
keskittynyt Monsin ympärille Belgiassa. Elok. 22-25
p. tapahtui pitkin Belgian etelärajaa sarja
verisiä taisteluita Monsin, Charleroin, Dinantin,
Neufchateaun ja Longwyn luona. Paitsi v.
Kluckin ja v. Bülowin armeioja ottivat
saksalaisten puolella taisteluihin osaa von Hausenin,
Württembergin herttuan ja Saksan
kruununprinssin armeiat. Osaksi kiertoliikkeillä Tournain ja
Valenciennes’in puolelta, osaksi suoranaisilla
hyökkäyksillä saksalaiset kaikkialla työnsivät
vastustajansa takaisin. Longwyn linnoitus
valloitettiin elok. 25 p. Kenraali Joffren oli
pakko, osaksi pikamarsseissa, perääntyä etelään
päin. Saksalaisten kaikki armeiat aloittivat
tehokkaan takaa-ajon, tunkeutuen syvälle
Poh-jois-Ranskaan.
Vetäytyessään etelään päin ransk. ja engl.
armeiat alussa muutamin paikoin tekivät osaksi
kiivasta vastarintaa. Niin oli laita etenkin idempänä,
Maas-joen varrella, jossa Württembergin herttua
ja Saksan kruununprinssi vain vaivaloisesti
pääsivät eteenpäin. Lännempänä englantilaiset
kärsivät uuden tappion St Quentinin lähellä 27 p.
elok. Vähitellen kenraali Joffren onnistui
irtautua vastustajastaan. Hän järjesti joukkonsa
uudestaan pitkälle linjalle Marne-joen suuntaa
myöten Pariisin ja Verdun’in välille. Armeiojen
johdossa toimeenpantiin eräitä muutoksia
(kenraali Sarrail tuli Ruffeyn sijalle, Franchet
d’Es-peray Laurezacin sijalle). Pariisin
koillispuolelle kerättiin uusi armeia kenraali Maunouryn
johdolla. Tällä välin saksalaisten kaikki armeiat
olivat jatkaneet etenemistään. Elok. viime
päivien jälkeen ne eivät enää kohdanneet
sanottavaa vastarintaa, ennenkuin ne 5 p. syysk.,
mentyään monin paikoin Marne-joen yli, taas
joutuivat kosketuksiin vihollistensa kanssa.
Saksan yleisesikunnalla, jonka päällikkönä
sodan alusta oli kenraali v. Moltke, oli ollut
tarkoituksena saavuttaa ja lyödä ranskalaiset
uudestaan, ennenkuin he moninaisten
vastoinkäymisten jälkeen olisivat ennättäneet järjestäytyä.
Saksalaisten ensimäisten voittojen jälkeen
tapahtui Pariisissa hallituksen vaihdos: muodostettiin
kokoomushallitus, pääministerinä Viviani. Syysk.
3 p. hallitus, syntyneen sotilaallisen aseman
vuoksi, siirtyi Pariisista Bordeaux’hon. Mutta
itse asiassa saksalaiset etenemisensä johdosta
olivat joutuneet epäedulliseen strategiseen asemaan.
Niiden äärimäinen oikea, kenraali v. Kluckin
johtama sivusta oli edennyt liian pitkälle
Pariisin itäpuolelle ja joutunut sen kautta vaaraan
tulla saarretuksi. Käyttäen asemaa hyväksensä
kenraali Joffre syysk. 6 p. aloitti suuren
Marne-joen mukaan nimensä saaneen taistelun pitkin
koko rintamaa. Kiivaissa taisteluissa kenraalien
Maunouryn ja Frenchin armeioja vastaan v.
Kluck vältti saarron vaaran, mutta Saksan
yleisesikunta katsoi kuitenkin tarpeelliseksi syysk.
10 p. keskeyttää taistelun ja antaa kaikille
ar-meioille peräytymiskäskyn. Tehden vastarintaa
tällä kertaa vuorostaan takaa-ajaville
ranskalaisille, saksalaiset perääntyivät uusiin asemiin
Aisne-joen juoksua myöten. Täällä saksalaiset
pysähtyivät. Verisissä, lokakuun alkupuolelle
asti pitkittyvissä taisteluissa ranskalaiset
edelleen koettivat täydentää Marne-joen varsilla
saavuttamaansa menestystä. He kuitenkin epäonnis-
tuivat. Sota alkoi vähitellen saada n. s.
asemasodan luonteen, jossa molemmin puolin
käytettiin puolustukseen keinotekoisia laitteita,
juoksuhautoja. piikkilankaesteitä sekä vähitellen
kaikkia mahdollisia uudenaikaisen linnoitustaidon
keksintöjä.
I Marnen taistelu oli merkitykseltään
käänteentekevä sodalle Ranskassa. Se merkitsi, että
sak-■ salaisten toivo voittaa ensin Ranska ja sitten
I Venäjä ei voinut toteutua. Ranskan yleinen
mielipide on pitänyt Marnen taistelua koko
suurvaltain sodalle ratkaisevana.
Edelläkerrottujen tapausten aikana ei
saksalaisten selkäpuoli ollut kokonaan puhdistettu
vihollisista. Syysk. 7 p., Marne-joen taistelun
aikana, Maubeugen linna Ranskan pohjoisrajalla
kiivaan pommituksen jälkeen antautui, jolloin
sen miehistö (40,000) joutui sotavankeuteen.
Mutta vaarallisempi kuin Maubeuge oli
saksalaisille Belgian kuninkaan Albertin mieskohtaisesti
johtama belg. armeia, joka oli vetäytynyt
Luo-teis-Belgiaan, lujan Antverpenin linnan turviin,
ja sieltä päin höykkäyksillä m. m. 25 p. elok.,
9 p. syysk. ja 25 p. syysk. uhkasi Saksan
armeiojen selkäpuolta. Syyskuun lopulla
saksalaiset kenraali v. Beselerin johdolla aloittivat
Antverpenin linnakkeiden pommituksen. Viime
hetkellä englantilaiset, meriministeri Churchillin
toimesta, lähettivät Antverpenin avuksi osaston
meriväkeä. Mutta apu ei ollut riittävä. Lokak.
9 p. Antverpen joutui saksalaisten haltuun. Sen
puolustajista pienempi osa pakeni Hollannin
puolelle. Pääarmeian onnistui peräytyä länteenpäin,
saksalaisilta kun puuttui voimia peräytymisteiden
sulkemiseksi. Belgian hallitus siirtyi Le Havreen
Ranskaan.
Antverpenin kukistuksen jälkeen päätaistelut
läntisellä rintamalla yhä enemmän lähenivät
merenrannikkoa. Jo Aisne-joen taisteluiden
yhtey-| dessä tai niiden jatkona oli Joffre tehnyt
tarmokkaita yrityksiä saksalaisten oikean siiven
kiertämiseksi. Yritykset epäonnistuivat, mutta
niistä oli seurauksena, että rintama, joka alussa
oli lännessä ollut auki, piteni, kaartuen lännessä
pohjoiseen päin. Lokak. 13 p. saksalaiset
valloittivat Lilien, samana päivänä he miehittivät
Gentin Belgiassa. Lokak. 15 p. he saavuttivat
Ostenden Pohjanmeren rannalla. Saman kuun
viimeisenä viikkona taisteltiin yhtämittaisia
verisiä taisteluita Ypernin kaupungin sekä Yserin
kanavan seuduilla lähellä meren rannikkoa.
Saksalaisilla oli täällä lähimpänä päämääränä
rinta-manmurto ja todennäköisesti kaukaisempana
Englannin ja Ranskan yhteydelle tärkeän
rannikkoalueen (Dunquerque, Calais, Boulogne)
valloittaminen. Avaamalla rantasulut ja
laskemalla ranta-alueen veden alle pakottivat
liittoutuneet saksalaiset lokak. 31 p. luopumaan
yrityksistään Yserin luona. Ypernin seuduilla
taistelutoiminta taukosi marraskuun keskipalkoilla,
tuottamatta tälläkään suunnalla suurempia
muutoksia asemaan. Joulukuussa taistelut sekä Yserin
että Ypernin seuduilla uudestaan kiihtyivät,
mutta tälläkin kertaa ilman saavutuksia
kummallakaan puolella,
i V:n 1914 lopulla oli läntisellä sotanäyttämöllä
muodostunut kiinteä rintama Pohjanmeren
rannalta Sveitsin rajalle asti. Se alkoi Nieuportin
ja Ostenden väliltä kulkien alussa mutkissa poh-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
