Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Suurvaltain sota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1271
Suurvaltain sota
127 2
Styr-joelta Stohod-joelle, mutta täällä heidän
rin-tamansa kesti, kunnes taistelut elok. 10 p:n
tienoilla laimenivat. Kokonaistuloksena kenraali
Brusiloviu hyökkäyksestä oli, että rintama
Pinskin ja Karpaattien välisellä alueella oli
siirtynyt hyvän matkan, keskim. 50 km,
lännemmäksi. Isku oli ankarasti kohdannut
keskusvaltoja ja puolueettomissa maissa, etenkin
Roomaa-niassa, vähentänyt luottamusta niiden jatkuvaan
puolustuskykyyn. Toiselta puolen Brusilovin
menestykset oli ostettu äärettömällä mieshukalla.
Ne sen johdosta myöskin vaikuttivat
lamauttavasti Venäjän oman armeian henkeen ja
jatkuvaan taistelukuntoisuuteen.
Itäisen rintaman taisteluiden ollessa vielä
kriitillisellä kohdalla saivat läntisenkin rintaman
taistelut ennen aavistamattoman kiihkeyden.
Länsivalloilla ja etenkin Englannilla oli ollut
tilaisuus sunrisuuntaisesti lisätä
taisteluvälineitänsä. Kuukausi kuukaudelta oli
Pohjois-Ame-riikan Yhdysvaltojen sotatarveteollisuus lisännyt
tuotantoansa liittolaisten tarpeisiin. Tykistön ja
ilmailuvoimien puolesta englantilaiset ja
ranskalaiset olivat kesällä 1916 ehdottomasti saksalaisia
vahvemmat. Hyökkäysalueeksi valittiin
Ancre-ja Somme-jokien välinen sekä viimemainitun joen
eteläpuolella oleva alue. Englantilaiset Haigin
johdolla taistelivat tämän riDtaman
pohjoisosassa hyökkäyssuuntanaan Bapaume,
ranskalaiset kenraali Foehin johdolla sen eteläosassa
hyökkäyssuuntanaan Péronne. Seitsemän päivää
kestäneen yhtämittaisen, päivä päivältä kasvaneen
tykistötulen jälkeen hyökkäys pantiin toimeen
1 p. heinäk. Kohta alussa liittoutuneet,
varsinkin ranskalaiset Somme-joen molemmin puolin
saavuttivat huomattavaa menestystä; samoin
hyökkäysten jatkuessa. Mutta mitä kauemmin
taistelut kestivät, sitä vahvemmaksi kävi
saksalaisten vastarinta. Jo heinäkuun
jälkipuoliskolla sekä elokuun yhtämittaisissa verisissä
taisteluissa liittoutuneiden eteneminen tapahtui
hitaasti ja perin vaivaloisesti. Syyskuussa
taistelut saavuttivat uudestaan huippukohdan.
Hyökkäyksistä Péronnen suunnalla ranskalaiset
nyttemmin olivat luopuneet, mutta sensijaan he
kohdistivat pääponnistuksensa vähän etelämpään,
Ablaincourt’in-Chaulnes’in alueelle. Tulokset
olivat jokseenkin samat kuin taisteluiden
aikaisemmilla vaiheilla: kunkin suurhyökkäyksen alussa
menestystä, mutta sitä seuraava pysähdys.
Taistelut tällä osalla rintamaa jatkuivat lokakuun
keskivaiheille asti. Vielä vaikeampia kuin
taistelut rintaman eteläosassa olivat syyskuussa
uudistetut ponnistukset Bapaumen suunnalla.
Täällä ranskalaiset ja englantilaiset tekivät
yhtämittaisia hyökkäyksiä syyskuun 4 pistä lukien.
He myöskin voittivat jalansijaa. Suurimmat
tuloksensa he saavuttivat 25 ja 26 p. syysk., jolloin
Gueudecourt, Combles ja Thiepval valloitettiin.
Mutta tämä menestys oli viimeinen, jonka
liittoutuneet saavuttivat. Syyskuun lopulta asti
saksalaisten rintama kesti. Kiivaita taisteluita tosin
vielä käytiin eri osissa rintamaa lokakuun
kuluessa, jopa vielä marraskuussa Combles in
itäpuolella ja Ancren varrella. Edelläkerrottuja
taisteluita nimitetään yhteisellä nimellä Sommeu
taisteluksi. Tämä taistelu oli koko suurvaltain
sodan pitkällisin. Se tuotti sekä puolustajille että
hyökkääjille erittäin raskaita tappioita. Koko-
naistulos oli saksalaisille sikäli edullinen, että
hyökkääjien voitot rajoittuivat verraten pienen,
leveimmältä kohdaltaan 12 km leveän maa-alueen
valloittamiseen. Rintamanmurto välttyi. Mutta
toiselta puolen oli saksalaisten ollut pakko
läntisellä rintamalla kokonaan rajoittua
puolustukseen. Näin oli laita yksin Verduninkin alueella,
jossa ranskalaiset kenraali Nivelien johdolla
saivat tilaisuuden ottaa takaisin osan siitä, minkä
he keväällä 1916 olivat menettäneet. Lokak. 24 p.
he vallottivat takaisin Douaumontin linnakkeen,
marrask. 1 p. Vaux’n. Jouluk. keskivaiheilla he
voimakkaalla hyökkäyksellä työnsivät saksalaiset
vieläkin kauemmaksi taaksepäin.
Ympärysvaltojen suuriin hyökkäyksiin kesällä
1916 otti Italiaki n osaa. Elok. 4 p. alkoi n. s.
kuudes Isonzon taistelu. Tällä kertaa italialais
ten menestys oli suurempi kuin aikaisemmin. He
valloittivat 8 p. elok. Görtzin kaupungin. Mutta
tämän kaupungin itäpuolella sekä etelämpänä,
italialaisten tiellä Triestiin päin, muodostui
vni-keapääsyisissä vuoriseuduissa uusi itävaltalainen
rintama, joka kesti hyökkäykset.
Yhtenä syynä ympärysvaltojen saavutuksiin oli
se seikka, että ne, sovittuaan jo keväällä 1916
yhteisestä suunnitelmasta, yhtaikaa kaikilla
rintamilla hyökkäsivät. Saksalla ei kesällä 1916 ollut
tilaisuutta käyttää hyväksensä n. s. sisäisiä
linjoja, s. o. lähettää apujoukkoja yhdeltä
rintamalta toiselle. Elokuussa 1916 keskusvaltojen
asema itse asiassa näytti arveluttavalta. Heidän
vihollisensa saivat lisäksi sanottuna vuonna uuden
liittolaisen.
Romaanian sota. Sodan alusta asti
Ro-maaniassa kaksi puoluetta oli kilpaillut
kuningaskunnan ulkopolitiikan suunnasta. Yleinen
mielipide oli ympärysvaltojen puolella. N. s.
vapaamielisten johtomiehet Filipescu ja Joneseu
kannattivat yhtymistä sotaan keskusvaltoja
vartaan. Vanhoilliset (Carp, Marghiloman)
tahtoivat säilyttää maan puolueettomuuden. Vanha
kuningas Carol oli saksalaisystävällinen, mutta
hän kuoli jo syksyllä 1914, ja hänen
jälkeläi-I sensä Ferdinand oli puolestaan valmiimpi
noudattamaan yleisen mielipiteen tahtoa.
Pääministeri Bratianu kuului vapaamielisiin. Roomaa
nian kannanotto riippui lopulta
sotatapahtu-! mien kehityksestä. Alussa Romaania, jossa
molempien valtaryhmien diplomaattiset edustajat
harjoittivat ankarata painostusta, pysyi
puolueettomana, mutta teki muuten kauppasuhteiden
sekä transitoliikkeen alalla keskusvalloille
vaikeuksia. Serbian kukistuksen jälkeen syksyllä
1915 Romaania kävi keskusvalloille
myöntyväi-semmäksi. Mutta Brusilovin suuret voitot kesällä
1916 herättivät maassa ajatuksen, että hetki oli
• tullut Suur-Romaanian aatteen toteuttamiseksi
Unkarin kustannuksella. Elok. 27 p. Romaania
julisti sodan Itävalta-Unkarille. Samana
päivänä Italia, joka siihen asti muodollisesti oli
ollut sodassa vain Itävalta-Unkarin kanssa,
julisti sodan Saksallekin. Elok. 28 p. Saksa
puolestaan julisti sodan Romaanialle; 30 p. elok.
Turkki ja 1 p. syysk. Bulgaaria tekivät samoin.
Romaanian yhtyminen sotaan oli ankara isku
keskusvalloille, joiden asema muutenkaan
sotanäyttämöillä ei ollut edullinen. Kenraali v.
Falkenhayn sai nyt väistyä Saksan suuren
yleisesikunnan päällikkyydestä. Hänen sijaansa nimitet-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
