Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Työvelvollisuus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1389
Työvelvollisuus-Työväensuojeluslainsäädänto
1390
teensä 1.8 milj. kr. Avustuksena ne maksoivat
1.3 milj. kr., kun menojen koko summa oli lähes
1,5 milj. kr. Säästetty pääoma oli vuoden
päättyessä 933,000 kr. V:n 1921 päättyessä toimi
29 t.-kassaa, joiden osakasluku oli n. 100,000.
Toi mivuotena 1920-21 saivat kassat apurahana
4.4 milj. kr., josta valtio maksoi 1,* ja kunnat
2.9 milj. kr. — Englannissa on annettu uusi
t :ta koskeva laki 9 p. elok. 1920. Vakuutus on
pakollinen yleensä samoille työntekijöille kuin
sairausvakuutuskin. Se ei kohdistu
maanviljelystyöväkeen. Lain alaisiksi joutuu n. 12 milj. henkeä,
1. n. 8 milj. enemmän kuin v:n 1911 lain
mukaan. Vakuutusvelvollisuuden alaisena ei ole
työntekijä, jonka vuositulo on 250 puntaa. Kunta
ei maksa apurahoja. Vakuutusmaksut ovat
shillingeissä:
Työnantaja Työntekijä Valtio
Miesten (iS v. vanliem.) 4 .4 2
Naisten (18 v. vanhem.) 3i/c 3 i*/a
Noorten miesten (16-18 v.) 2 2 1
Nuorten naisten (16-18 v.) 2 r1/« 1
Saksassa on käsiteltävänä lakiehdotus
pakollisesta t:sta. Vakuutusvelvollisuus kohdistuisi
sairauden varalta vakuutettuihin, paitsi
maanviljelystyöväkeen. Sairauskassat välittäisivät
vakuutuksen, joka automaattisesti astuisi voimaan
työsuhteen alkaessa. Vakuutusmaksuista maksaisi
työnantaja 1/8: n, työntekijä 1/3:n, valtio ,/6: n ja
kunta */e:n. Kunta vois; vielä senkin lisäksi
antaa apurahaa. Vakuutusmaksuista olisi 1 jl0
siirrettävä vararahastoon. O. H-n.
Työvelvollisuus. Syysk. 9 p. 1918
annettiin laki, jonka mukaan jokainen Suomen mies
ja nainen, joka on täyttänyt 18 mutta ei 56 v.,
oli velvollinen tekemään työtä maataloudellisen
tuotannon edistämiseksi ja maanpuolustusta
varten, mikäli hän ei kuulunut laissa erikoisesti
lueteltuihin henkilöryhmiin. Tätä velvollisuutta
nimitti laki yleiseksi t:ksi. Sen avulla tahdottiin
tehostaa niitä keinoja, joilla valtiovalta pyrki
lieventämään 1918 v:n kapinan jälkeistä el intä
r-vepulaa ja turvaamaan maata sodan varalta.
Työhön maatalouden hyväksi oli työvelvollisen
alistuttava enintään 1 kuukaudeksi yhteen jaksoon
toukok. 1 p:n ja lokak. 31 p:n välisenä aikana ja
vuotta kohti enintään 3 kuukaudeksi.
Maanpuolustusta varten voi t. käsittää enintään yhteensä
fi kuukautta vuodessa oikeudella saada vapaasti
käyttää 1 kuukauden aika kunkin työkuukauden
välillä. — T:ta, jonka toimeenpanemisesta
sosiaalihallituksen oli määrä huolehtia apunaan
kuhunkin lääniin perustettavat työtoimistot ja
niiden alaiset kunnalliset työnvälitystoimistot tai
muut kunnalliset viranomaiset, ei kuitenkaan
tullut pakko käytännössä toteuttaa. Myöskään ei
pidetty tarpeellisena pidentää lakia 31 p:n lokak.
jälkeen 1919. jolloin sen voimassaoloaika päättyi.
Af. R, P.
Työväen järjestyskaarti, punaisten kaartien
(ks. t. Täyd.) nimitys, niitä ensin perustettaessa
kesällä ja syksyllä 1917. ,
* Työväensuojeluslainsäädänto. S u o 111 i.
Ammatinvaaralta suojelemisesta 4 p. huhtik. 1914
annetulla asetuksella, työstä teollisuus- ynnä
eräissä muissa ammateissa 18 p. elok. 1917
annetulla asetuksella ja ammattientarkastuksesta sam.
p. annetulla asetuksella oli Suomen t. saatettu
jonkinlaiseen päätökseen. Ensinmainittu asetus
antoi niin tehokasta suojelusta ammatinvaaraa
vastaan kuin yleensä on mahdollista
lainsäädäntötoimella aikaansaada. Työstä teollisuusammatebsa
annetulla asetuksella työaika oli rajoitettu
samaten kuin useimmissa muissa maissa, ja
Viimeksimainitulla asetuksella ammattientarkastus oli
jär-| jestetty ajanmukaisella tavalla. Kaikki kolme
asetusta merkitsi hyvin suurta edistystä ai
kaisemmin tällä alalla voimassa olleisiin
lakeihin nähden. Pian näyttäytyi kuitenkin, että
työväki ei ollut tyytyväinen siihen, mitä oli
saanut. Se levottomuus, mikä maailmansodan
aikana maamme työväestössä esiintyi ja jota
suuresti oli lisännyt Venäjän vallankumous ja vielä
enemmän bolsevikkien vallananastus, ilmeni
myös-i kin siinä, että vaadittiin t:n tehostamista.
Sosiaalidemokraattien kaikissa maissa ohjelmaansa
i ottama vaatimus 8-tuntisen työpäivän
voimaansaattamisesta oli nyt toteutettava. Verisen
mar-raskuunlakon päivinä eduskunta, uhkaavien työ
väenjoukkojen ja ven. sotamiesten painostamana,
saatiin hyväksymään 8 tunnin työaikalaki, jonka
muutamat sosiaalidemokraattisen
valtiopäiväryh-I män jäsenet olivat valmistaneet.
Kahdeksan tunnin työaikalaki
julkaistiin 27 p. marrask. 1917. Tämän lain
alaisia ovat: 1) alempana mainitut liikkeet ja
yritykset, sikäli kuin niissä käytetään
työntekijöinä muita kuin puolisoa ja omia lapsia: a)
kä-j sityö- ja tehdasliikkeet sekä muut
teollisuusam-matit; b) rakennusten ja satamain sekä ratain,
siltain, teiden ja muiden kulkulaitosten
rakentaminen, korjaus ja kunnossapito; c) pelastus- ja
sukellustoiminta; d) saunat ja kylpylät; e)
raivaus-, perkaus-, kuivaus- ja puhtaanapitotyöt;
f) metsän- ja halonhakkuu; g) puutavaran ajo,
lauttaus ja uitto; h) tavaran lastaus ja purkaus;
i) kauppa-, konttori- ja varastoliikkeet; k)
ravintola-, hotelli- ja kalivilaliikkeet; ynnä 2) liikkeet
ja yritykset, jotka on pidettävä edellämainittujen
veroisina; sekä 3) alempana mainitut liikkeet ja
I laitokset, mikäli niissä käytetään palvelus- ja
työväkeä: a) rautatie- ja raitiotieliikenne, posti-,
tulli- ja puhelinlaitokset ynnä kanavat; b)
auto-mobiililiikenue ja ajurinliike; c) sairaalat ja
vankilat; sekä d) liikkeet ja laitokset, jotka on
pidettävä edellämainittujen veroisina. Mitä tässä
laissa säädetään, koskee myös sellaista liikettä ja
yritystä, jota valtio, kunta, seurakunta, yhdistys tai
I laitos pitää, vaikka sitä ei harjoitetakkaan
elinkeinona. Sitävastoin laki ei koske kotitaloutta,
maanviljelystä ja sen sivuelinkeinoja eikä [-välittö-}-] {+välittö-
}+} mästi maatalouden yhteydessä toimitettavia töitä.
Työntekijöitä ei saa l:sessä kohdassa mainituissa
liikkeissä ja yrityksissä, alempana mainituin
poikkeuksin, pitää säännöllisesti työssä enempää kuin
: 8 tuntia vuorokaudessa eikä enempää kuin 96
: tuntia kahdessa viikossa. Milloin työn
teknillinen laatu tai muut pakottavat seikat niin
vaativat, saa työntekijää pitää työssä enemmän kuin
8 tuntia vuorokaudessa, viikkotuntien lukua siten
kuitenkaan lisäämättä. Liikkeissä ja yrityksissä,
jotka tarkoittavat puutavaran ajoa, lauttausta ja
uittoa tai tavaran lastausta ja purkamista sekä
konttoritöissä ja meijereissä kuin myös niissä
liikkeissä ja laitoksissa, jotka mainitaan 2:sessa
kohdassa mainituissa liikkeissä, älköön
työntekijää pidettäkö säännöllisessä työssä enempää kuin
I 192 tuntia 4 viikon aikana. Kaivos- ja vuori-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
