Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Valtiorikosoikeudet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1431
Valuuttakauppa—Valuuttalaina
1432
ja muoto eivät muutu. Jos kappale on ontto,
täytyy siinä olla onttoa tilaa vastaavan
valusydä-men tukemista varten sydännavat. — V:ien
valmistajaa nimitetään mal li puusepäksi. P-o P-o.
Valuuttakauppa, kauppa, jota käydään
ulkomaan rahalla ja ulkomaan rahan määräisillä
muilla maksuvälineillä, s. o. sekeillä, vekseleillä,
kirje- ja sähkömaksumääräyksillä. V:aa
harjoittavat pääasiallisesti pankit ja pankkiiriliikkeet.
Säännöllisissä taloudellisissa oloissa oli v:n
merkitys pankkitoimena suhteellisesti vähäinen.
Valuuttakurssit vaihtelivat siksi vähän, että
kurssivoitto oli verraten pieni. Tavallistahan oli, että
kussakin maassa ulkomaisten valuuttain kurssit
määrättiin valuuttapörssissä tai, missä sellaista ei
ollut, määräsi asianomainen keskuspankki
kurssit. Kurssispekulatsioni liikkui tämän johdosta
varsin ahtaissa rajoissa.
Maailmansodan aiheuttama sekasorto eri
maitten rahaoloissa antoi ville suuren merkityksen.
Monessa maassa aleni rahan arvo setelien ja
paperirahan liika-annon johdosta vuosi vuodelta
niin, että mainituissa maissa puolueettomaan
maitten samoinkuin taloudellisesti
voimakkaampaan sotivien valtain valuuttain kurssit alkoivat
suuresti nousta, tulipa niistä silloin tällöin
täydellinen puutekin. V. sai aavistamattoman
laajuuden ja muodostui varsin tärkeäksi
pankkitoimeksi. Ulkomaan valuutassa alkoi spekulatsioni
saada suuren jalansijan.
Suomi on niitä maita, joiden raha on
menettänyt suurimman osan arvostaan.
Ulkomaisten valuuttain kurssit ovat nousseet
moninkertaisiksi, eikä vieläkään (v:n 1922 alkaessa) ole
huomattavissa mitään merkkejä siitä, että
valuuttakurssit vakaantuisivat. Meilläkin on v.
saavat-tanut suuren merkityksen. Paitsi pankkeja ovat
sitä harjoittaneet pankkiiriliikkeet, jopa
yksityishenkilötkin.
Ehkäistäkseen keinottelua ulkomaan rahalla ja
valvoakseen, että niukat ulkomaiset valuutat
tulisivat käytetyiksi mahdollisimman
tarkoituksenmukaisesti, ryhtyi valtiovalta useissa maissa
sotavuosina säännöstelemään v:aa. Suomessa
kiellettiin jo lähimpinä aikoina sodan syttymisen
jälkeen Venäjän viranomaisten julistuksilla
suorittamasta vihollisvaltain alamaisille heidän
saataviaan Suomen rahalaitoksissa sekä määrättiin,
millä ehdoilla maksuja ulkomaille sai suorittaa.
Sittenkuin v. Venäjällä oli pantu tarkastuksen
alaiseksi, määrättiin Suomessa asetuksella jouluk.
22 p:ltä 1916, että ulkomaisen valuutan osto oli
keskitettävä Suomen pankkiin, joka näissä
asioissa oli ven. tarkastuksen alaisena. Lähimpiä
määräyksiä tämän asetuksen toimeenpanosta
antoi senaatti asetuksessa maalisk. 13 p:ltä 1917.
Näillä asetuksilla, laittomalla tavalla syntyneinä,
ei ollut sanottavaa käytännöllistä merkitystä.
Suomen tultua itsenäiseksi säännösteltiin v:aa
ensi kerran asetuksella toukok. 27 p: Itä -1918.
V:n harjoittamisen oikeus oli tämän asetuksen
mukaan pankeilla ja erikoisen luvan saaneilla
yksityisliikkeillä. Valuuttakauppiaat saivat ostaa
valuuttaa vapaasti, ei kuitenkaan korkeampaan
hintaan kuin Suomen pankin kulloinkin
noteeraamaan myyntikurssiin. Myynti, pienempiä eriä
lukuunottamatta, oli sallittu ainoastaan sille, joka
kirjallisesti sitoutui käyttämään ostamansa
valuutan tuonnin maksamiseen y. m. laissa mainit-
tuihin luvallisiin tarkoituksiin. LLeinäk. 27 p.
1917 julkaistulla lailla sai hallitus nimenomaiset
valtuudet määrätä v:n harjoittamisen ehdot.
Asiallisesti mainittu asetus jäi voimaan, kunnes
I se korvattiin uudella jouluk. 20 p. 1918 annetulla
asetuksella, joka sisällöltään oli samansuuntainen.
Täydennykseksi annettiin asetuksessa lokak. 8
p:ltä 1918 kielto viedä maasta obligatsioneja ja
suurempia määriä seteleinä, postivekseleinä ja
sekkeinä. Tarkoituksella estää Suomen markkain
joutumista ulkomaalaisten tileille pankeissamme
täydennettiin määräyksiä asetuksella maalisk. 15
p:ltä 1919, joka sääsi, että valuuttaa sai hankkia
myymällä ulkomailla Suomen markkoja
ainoastaan tuonnin maksamiseksi ja muissa laissa
määrättyjä tarkoituksia varten, taikka Suomen
pankin erikoisluvalla. Saman vuoden huhtikuussa oli
oikeus harjoittaa v:aa pidätetty yksinomaan pan
keille. Vuoden lopulla oli v. jonkun ajan
vapaana, kunnes jouluk. 19 p. 1919 julkaistulla
asetuksella annettiin entistä ankarampia ja
yksityiskohtaisempia määräyksiä. Erikoinen
valuutta-neuvosto asetettiin, jolle m. m. kuului valta mää
rätä, saatiinko Suomen rahalla ostaa valuuttaa ja
mihinkä tarkoituksiin. Ulkomaalaisten
markka-tilien käyttämistä rajoitettiin entistä enemmän.
V. 1920 alkoi yleisen säännöstelyn lopettamisen
yhteydessä myöskin v:n säännöstely vähitellen
lieventyä. Asetuksella lokak. 28 p:ltä 1920 lope
tettiin varsinainen v:n säännöstely. Jäljelle
jäivät vieläkin voimassa olevat määräykset
erikoisluvan saamisesta v:n harjoittamisen oikeudesta
(nykyisin erikoisesta anomuksesta yksityispau
keillä ja neljällä pankkiiriliikkeellä) sekä
velvoitus antaa viranomaisten vaatimia tietoja valuu
tan ostoista ja myynneistä, joita nykyisin
käsittelee valtiovarainministeriössä toimiva valuutt:.
tarkastaja, joka samalla valvoo, ettei luvatont;
v:aa harjoiteta. V. 1921 on lisäksi Suomen
pankki antanut erinäisiä määräyksiä valuutt t
kauppiaille, joita niiden on täytynyt noudatta...
V:n säännöstelyllä ei yleensä ole saavutettu
odotettua tulosta. Suomen markan jatkuvaa
laskemista sillä ei ole kyetty ehkäisemään. Sillä
on oikeutusta ainoastaan sikäli, kuin se tekee v:n
, harjoittamisen oikeuden erikoisluvasta
riippuvaksi. P. K ri
Valuuttalaina, ulkomailta otettu laina, joku
käytetään joko kotimaan valuutan (rahan)
kurssin tukemiseksi tai ulkomaan rahan määräisten
sitoumusten suorittamiseksi. — V:t olivat ennen
maailmansotaa harvinaisia. Niitä otettiin vain
silloin, kun rahajärjestelmän muutos jossakin
maassa oli toimitettava (Suomessa 1860-luvulia
siirryttäessä hopeakantaan) tai kun keskuspankin
asemaa ja sen kykyä ylläpitää vekselikursseja
tahdottiin vahvistaa (Suomen pankin
ohjesään-I nössä v:een 1914 ollut määräys ulkomaisen lai
nan ottamisesta pankin metallikassan
vahvistamiseksi). Maailmansodan aiheuttama rahaolojen
sekasorto sensijaan on tehnyt vroista varsin taval
lisen ilmiön. Sotaakäyneet vallat ottivat to en
simäisinä sotavuosina varsin suuria lainoja, joilla
suorittivat sotatarve- ja elintarvetilauksensa
ulkomailta, niin Venäjä Englannista ja Ranskasta
sekä Yhdysvalloista, Ranska ja Englanti
Yhdy.-valloista, Saksa puolueettomista maista j. n. e.
Suomi oli aluksi v:n antaja, antaessaan Venäjälle
vv. 1916-17 yhteensä 400 milj. mk:n suuruisen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
