Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Vilnon kysymys ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1 179
1480
tu a Zeligowski’n joukkojen vähentämistä 15,000
mieheen ja Liettuan joukkojen palauttamista
rajoilla maan sisäosiin. Vilnon alueen hallinto
jäisi ennalleen. Riita ratkaistaisiin kuukauden
päästä Puolan ja Liettuan välillä pidettävässä
suoranaisessa neuvottelukokouksessa Brysselissä.
Seuraavan esityksen valaisemiseksi
lausuttakoon sananen kansallisuusoloista Vilnon alueella.
Puolalaiset ilmoittavat kategorisesti, että alueella
on puolalaisia 63 %, liettualaisia 10 %. Kun
Liettuaan ei koskaan tiedetä sanottavassa
määrässä siirtyneen puolalaista väestöä ja
kaupunkien ja kauppalain porvaristo on pääosaltaan
juutalainen, epäilyttää tämä tiedonanto jo
semmoisenaan. Asian todellisen laidan tuo virallinen
ven. tilasto esille, joskaan ei se, mitä
liettualaisiin tulee, ole luotettava, se kun on tehty
pahimman liettualaissorron aikana. V:u 1897 tilaston
mukaan asui alueella puolalaisia 8,17 %,
liettualaisia 17.6 v:n 1909 tilaston mukaan
puolalaisia 15,27 %, liettualaisia 12,9 %. Pääväestö oli
valkovenäläisiä, 56,0.*, % ja sitäpaitsi juutalaisia
12.72 isovenäläisiä 4,94 % j. n. e. On kyllä
totta, että kaupunkien ei-juutalainen porvaristo
ja maaseudun ylempi ja alempi aatelisto ja osa
papistoa puhuu puolaa, mutta suurin osa niistä
on todellisuudessa puolalaistuneita liettualaisia.
Tosiasiaksi kuitenkin jää, että liettuan kieltä
puhuu tätä nykyä suhteellisesti pieni väestön osa
Vilnon läänissä ja itse Vilnon kaupungissa
vieläkin pienempi. Historia osoittaa, että Liettuan
mahtavuuden aikoina asema ei ollut tällainen,
liettualaisten asuma-alat ulottuivat silloin paljoa
kauemmas itään kuin nykyjään, mutta
vuosisatoja kestänyt puolalainen yliherruus, joka
Viillossa, maan hallinnollisessa ja sivistyksellisessä
keskuksessa, oli paljoa tuntuvampi kuin muualla,
on tehnyt tehtävänsä. Puolalaisuuden ylivaltaa
vahvisti myös liettualaisiin kohdistettu ven. sorto
vv. 1863-1905.
V. k:n kolmas vaihe alkaa Brysselin
konferenssista, joka Kansainliiton neuvoston
päätöksestä pidettiin toukokuussa 1921 ja jossa Puola
ja Liettua välittömästi neuvottelivat
Kansainliiton belg. edustajan P. Hymansin johtaessa
puhetta. Tällöin syntyi n. s. ensimäinen Hymansin
ehdotus olojen järjestämiseksi Liettuassa. Tämän
mukaan oli Liettuasta muodostettava kaksi
kant-tonia, Kovnon ja Vilnon, joilla olisi Sveitsin
mallin mukaan yhteinen keskushallitus. Puola ja
Liettua tunnustaisivat toisensa täydellisen
riippumattomuuden. Valtioiden eteläinen raja kulkisi
n. s. Curzonin linjaa Niemenille, sitten
Druzke-nikin, Staran, Rudan, Jezionyn kautta Berezinan
laskukohtaan ja siitä koilliseen Riiassa sovittuun
Venäjän ja Puolan väliseen rajaan. Liittovaltion
pääkaupungiksi tulisi Vilno.
Vähemmistökansal-lisuuksille Liettuassa taattaisiin laajat vapaudet
uskontoon, kieleen ja kokoontumisoikeuteen
nähden. Taloudellinen liitto tehtäisiin ja Liettua
takaisi Puolalle vapaan pääsyn merelle ja vapaan
kauttakulkuoikeuden. Sotilaallinen puolustusliitto
solmittaisiin. Valtion viralliset kielet olisivat
puola ja liettua. Yhteistä ulkopolitiikkaa varten
muodostettaisiin kuusijäseninen neuvosto, johon
kumpikin valtio, Puola ja Liettua, nimittäisivät
kolme jäsentä. Kun itse ajatuskin
federatiivisesta valtiosta oli aivan uusi ja outo Liettuassa,
oli luonnollista, että tämä ehdotus, jonka lopulli-
sena tarkoitusperänä liettualaisten mielestä oli
kansallisen Liettuan valtion hävittäminen ja
alueen puolalaistuttaminen ja liittäminen
Puo-I laan, sai Liettuassa yksimielisen hylkäävän
tuomion. Kun Puolakaan lopuksi ei hyväksynyt sitä
edes neuvottelujen pohjaksi, vaan pani ehdoksi,
i että Vilnon alueen väestöä oli siitä kuultava.
: päättyivät neuvottelut tuloksettomina.
Syysk. 3 p. 1921 esitti Hyrnans Genevessä
Kansainliiton kokouksessa neuvotteleville riitapuolille
toisen, edellisestä muutamissa suhteissa
poikkeavan ehdotuksensa. Tämän mukaan olisi Vilnon
alueesta muodostettava autonominen kanttoni.
jota hallittaisiin samaan tapaan kuin Sveitsin
kanttoneja, joten sen tulisi saada oma
eduskun-, tansa j. n. e. Liettuan hallitukselle jäisivät
siihen nähden samat oikeudet kuin Bernin
liittohallituksella 011 Sveitsissä. Pääkaupungiksi tulisi
Vilno. Sitäpaitsi sisälsi ehdotus säädöksiä
virallisista kielistä, sotilas- ja taloudellisista
sopimuksista j. n. e. Liettuan yleinen mielipide väkiin-,
I tui kuitenkin lopulta siitä, että tämänkiu
ehdotuksen hyväksyminen tietäisi Liettuan
itsenäisyyden tuhoutumista ja ovien avaamista
puolalai-suudelle. Liettua siis hylkäsi tämänkin
ehdotuksen.
V. k. odottaa edelleen ratkaisuansa. Että se •
on Liettualle ollut tuhoisa yksin sentähden, että
se kolmen v:n ajan on pitänyt maailmansodan
raunioista vasta kohoamassa olevan nuoren
valtion asujaimiston ainaisessa epätietoisuudessa ja
sotatilassa, silloin kun koko kansan voimat olisi
ollut käytettävä luovaan ja rakentavaan työhön,
on selvää. Sitäpaitsi se on synnyttänyt
epäluuloa ja vihaa kahden naapurikansan välille, joilla
itse asiassa on suuret yhteiset edut valvottavina.
Myös on liettualaisuus Vilnon läänissä paljon
kärsinyt puolalaisten sortotoimenpiteistfi.
Että Vilnon läänin kaksi muuta
pääkansalli-suutta, valkovenäläiset ja juutalaiset, ovat
itse-näisyyskysyinyksessä asettuneet liettualaisten
kannalle, voi päättää siitä, että ne samoinkuin
liettualaiset viime joulukuussa virallisesti
päättivät olla ottamatta osaa alueella puolalaisten
toimesta äsken toimeenpantuihin
eduskuntavaaleihin. — On uskottavaa, että paitsi
kansallisuuskysymystä on Puolan ja sitä tukevan Ranskan
politiikkaan V. k:ssä suuresti vaikuttanut halu
säilyttää Puolan rajalta Väinäjoelle ulottuva,
valkovenäläisen alueen halki kulkeva
sotilaallisesti tärkeä käytävä, jonka pääpaikka Vil 110 on.
[Délégation de Lithuanie, „Exposé du conflit
lithuano-polonais" (1921); A. Voldemar.
,,Rela-tions russo-lithuano-polonaises" (1920); P.
Klimas, ,,Le gouvernement de Vilna. Considérations
statistiques et etnographiques"; llépublique |
<»-lonaise, ministöre des aifaires ét rengöres,
,.T)oeu-ments diplomatiques, concernant les relations
polono-lithuaniennes" (1921); P. Klimas, ,,Le
développement de 1’état lituanien" (1919):
Liet-I tualaisia sanomalehtiä vv :lta 1919-22.J A. R. N.
* Vilppula. 6,890 as. (1919). V:sta on Mänttä
eronnut itsenäiseksi seurakunnaksi 1 p. toukok.
1921 ja kunnaksi 1 p. tammik. 1922. Lisäksi ovat
I valtioneuvoston päät. 12 p:ltä jouluk. 1921
Mäntän tehtaat ympäristöineen järjestettävät taaja
väkiseksi yhdyskunnaksi (vrt. Mänttä, Täyd.).
[Aamulehti 11:0 28, 1912.] K. J. V.
*Wilskman, Atle (1883-1921), I. E. W:n (k-.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
