- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
93-94

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Curassao-fosfaatti ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

93

Curassao-fosfaatti—Curie

94

vastamyrkkyä on kofTeiini; hätätilassa siis
myöskin väkevä kahvi. M. 0-B.

Curassao-fosfaatti, miltei puhdasta
kalsium-fosiaattia, jota saadaan Curagao-saarella
esiintyvistä kerroksista. Jalostetaan superfosfaatiksi.

P. E.

Curator [cürä’-J (lat. cürä’re = hoitaa),
hoitaja, holhooja, asiamies; myös muinaisessa
Roomassa useiden virkamiesten nimitys keisariajalla,
ks. myös Kuraattori. K. J. H.

Curatus [cürä’-] (lat. cürä’re = hoitaa) ks.
Kirkkoherra.

Curculigo recurvata, Amaryllidaceæ-heimoon
kuuluva, Jaavasta tuotu, meillä hyvin yleinen
ruukkukasvi. Lehdet 1 m:iin pitkiä, pitkittäin
poimuisia; vähäpätöiset, keltaiset kukat
puhkeavat lehtihangasta maan tasalla.

Curculionidae ks. K ä r s ä k k ä ä t.

Curcuma, inkiväärikasville läheinen
kasvisuku Aasian troopillisista osista, mutta
viljelyksen kautta levinnyt myös Ameriikkaan.
Tärkeimmällä lajilla C. longalla, on mukulamainen,
maanalainen varsi, jota rohdoksena käytetään
nimellä rliizoma Curcumæ, k u r k k u m a. Tämä
sisältää kurkkumiinia, ainetta, joka
puhtaana esiintyy keltaisina kiteinä. Sillä
värjättyä n. s. kurkkumapaperia käytetään
kemiallisessa analyysissä boorin reagenssina. Intiassa
käytetään kurkkumaa keltaisena ihomaalina,
myös curryn (ks. t.) maustamiseen ja
värjäämiseen.

Curel [kyrc’l], Francois de (s. 1854),
ransk. näytelmänkirjoittaja, on käsitellyt hyvin
omintakeisia aiheita ja rohkeita probleemeja.
C:n draamat eivät ole kirjoitetut suurta yleisöä
varten, eikä hän näyttämöllä koskaan ole
saavuttanut yleistä suosiota. Sen sijaan ovat hänen
näytelmänsä kirjallisesti arvokkaat, syvälliset ja
aaterikkaat. Hän on julkaissut seuraavat
näytelmät: „La Figurante" (kirj. 1891, esitettv
1893), „L’amour brode" (kirj. 1891, esit. 1896),
„L’envers d’une sainte" (1892), „Les Fossiles"
(kirj. 1892, esit. 1900), „L’invitée" (1893), „La
nouvelle idole" (esit. 1899), „Le repas du lion"
(es. 1897), „La fille sauvage" (1902). [Roger
Le Brun, „Les Célebrités d’aujourd’hui" ; T.
Söderhjelm, „TJppsatser och kritiker" ; J. Hahl,
..Nykyajan näytelmäkirjoittajia".] J. TI-l.

Cures [-Ö-], sabiinien vanha pääkaupunki
Italiassa, koilliseen Roomasta Tiberin
itäpuolella, nyk. kylä Correse. K. J. 77.

Curettage [Jcyretä’z] (ransk.), kyretillä (ks. t.)
toimitettu emän puhdistaminen, kaavinta,
,,raap-paus". M. O-B.

Curette [kyrc’t] (ransk.) ks. K y r e 11 i.

Curia [-U-] (lat.). 1. Muinaisessa Roomassa
10 sukukunnan (gens) muodostama kansanosasto.
Nämä osastot olivat alkuaan kansankokousten
(ks. Comitia curiata) ja sotajoukon
perustana, mutta menettivät aikaisin kaiken
valtiollisen merkityksen. Kunkin c:n etunenässä oli
esimies curio ja sen uhritoimituksia hoiti pappi
fia men curialis. Samoin kuin Roomassa säilyi
curia-jako muissakin kaupungeissa vielä
keisariajalla.

2. C:n kokouspaikka, myöhemmin varsinkin
senaatin kokoushuone. C. H o s t i 1 i a,
Comiti-umin varrella, tarinan mukaan rakennettu
kuningas Tullus Hostiliuksen aikana, hävitetty

v. 52 e. Kr. C. I u 1 i a, Julius Cæsarin
aloittama, Augustuksen vihkimä 29 e. Kr., osaksi
säilynyt. C. Pompeii, Julius Cæsarin
kuolinpaikka. vrt. C æ s a r, Kuuri a. K. J. 77.

Curiatii [-ä’tii], Curiatiukset, tarinan tieten
kolmoset Alba Longan kaupungista, jotka
kuningas Tullus Hostiliuksen aikana taistelivat
roo-mal. kolmosveljeksiä, Horatiuksia vastaan
ratkaistakseen riidan Alba Longan ja Rooman
ylivallasta ja joutuivat tappiolle. K. J. 77.

Curie [kyrl’]. 1. Pierre C. (1859-1906),
ransk. fyysikko, 1878-82 fysiikan apulaisopettaja
Pariisin yliopistossa, sitten, ensin opettajana,
myöhemmin professorina Pariisin
fysikaalis-kemiallisessa laitoksessa; nimitettiin 1900
dosentiksi ja 1904 fysiikan professoriksi Sorbonnen
yliopistoon. C. on tutkinut lämmönsäteilyä ja
pietsosähköä sekä aineitten magneettisia
ominaisuuksia eri lämpötiloissa. V:sta 1897 hänen
tutkimuksensa
kohdistuvat radioaktiivisiin aineisiin, joista
töistä hän yhdessä
puolisonsa kanssa sai
puolet
Nobel-palkin-nosta fysiikassa 1903.
B. kuoli
tapaturmaisesti Pariisissa.

(W. B.)

2. Marie C.
syntyään M a r y a
S k 1 o d o w s k a (s.
1867), edellisen
puoliso, puolal.-ransk.
fyysikko ja kemisti.
Opiskeli Sorbonnen
yliopistossa, jossa
hän 1893 suoritti lisensiaattitutkinnon
fysiikassa, 1894 matematiikassa sekä promoveerattiin
1903 tohtoriksi. V.
1900 hän nimitettiin
Sèvres’in
korkeamman opettajatarsemi-naarin professoriksi
sekä miehensä
jälkeen professoriksi
Sorbonnen
yliopistoon. M. C. on tullut
kuuluisaksi
radioaktiivisia aineita
käsittelevien
tutkimustensa kautta.
Kun hän yhdessä
miehensä kanssa oli
huomannut, että
„uraanipechblende’’
nimisellä
mineraalilla on suuremmat radioaktiiviset
ominaisuudet, kuin mitä sen uraaninpitoisuus edellytti,
koetti hän etsiä syytä tähän ja hänen onnistui
vihdoin ,,uraanipechblende"stä valmistaa
kahden siihen asti tuntemattoman varsin
radioaktiivisen metallin, radiumin ja poloniumin
suoloja. Radiumia täytyy nykyisen
katsantokannan mukaan pitää alkuaineena, kun sitävastoin
toistaiseksi ollaan eri mieltä siitä, onko
polo-niumi alkuaine. Varsin täydellisen selonteon
omista ja miehensä tutkimuksista M. C. on
kirjoittanut aikakauskirjaan ,,Annales de chimie et

Pierre Curie.

Marie Curie.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:26:40 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/2/0061.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free