Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Dansöösi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
159
Dante Alighieri
160
Ravennassa ystävänsä Guido Novella da
Polen-tan luona. Samaan aikaan D. oli kosketuksissa
Veronan herraan, Can Grande della Scalaan,
jota piti suuressa arvossa ja jolle omisti
paratiisin". V. 1321 D. valtiollisena asiamiehenä
läksi Venetsiaan, missä kovasti sairastui ja mistä
melkein kuolevana tuotiin Ravennaan. Täällä
hän kuoli 14 p. syysk. 1321. Hänen
hautajaisensa olivat juhlalliset, itse ruhtinas piti
hauta-jaispuheen.
D:n ulkomuotoa on Boccaccio D:n aikuisten
ravennalaisten tiedonantojen mukaan kuvannut
seuraavasti: ,,Runoilijamme oli keskikokoa ja
kulki vanhempana hieman kumarassa. Hänen
käyntinsä oli vakava ja vaatimaton. Hänellä
oli aina yllään hyvin siistit vaatteet, miten
kulloinkin oli ikänsä mukaista. Hänen kasvonsa
olivat pitkän-soikeat, hänellä oli kotkannenä,
silmät pikemmin suuret kuin pienet, vahvat
leukaluut, hieman esiin pistävä alahuuli, tumma
kasvojen väri, parta ja hiukset paksut, mustat
ja kutriset. Hänen ilmeensä oli aina
surumielinen ja mietiskelevä." D:n aikaisin teos on ,,La
vita nuova", viehkeän tunteellinen kuvaus hänen
nuoruudenrakkaudestaan. Se sisältää joukon
lyyrillisiä runoja, jotka alkaen v:sta 1283 ovat
kirjoitetut eri aikoina ja joita yhdistää
suorasanainen teksti. Tämä selittää osaksi runojen
syntyä ja merkitystä, osaksi kuivan skolastisesti
erittelee niitä. Tämä proosateksti on syntynyt
1292. „Vita nuova" painettiin ensi kerta
Firenzessä 1576. — Joltisenkin varmasti saattaa
katsoa Danten teoksen „I1 convivio"(„Pidot")
syntyneeksi vv:n 1306 ja 1309 välillä. D:n
alkuperäisen tarkoituksen mukaan tämän teoksen piti
tarjota koko aikansa tietämyksen ensyklopedia,
selittää 14 D:n filosofista ja didaktista canzonea
sisältäen 15 eri kirjaa. Mutta ainoastaan neljä
tutkielmaa (traktaattia) valmistui. Uusia
näkökohtia ja tutkimuksen tuloksia ei tältä teokselta
saa odottaa. Filosofina D. oli aikansa lapsi.
Filosofia on teologian alamainen. ,,I1 convivio"
painettiin ensi kerta Firenzessä 1490. ,,11
Canzo-niere" sisältää D:n lyyrilliset runot, „Vita
nuo-va"ssa ja „Convivio"ssa olevat sekä muut.
Eräiden oikeaperäisyys on vielä selvittämättä.
Neli-kirjaiseksi suunniteltu latinankielinen tutkimus
„I)e vulgari eloquentia" jäi samoin
keskeneräiseksi, valmiina oleva osa puhuu italialaisesta
kirjakielestä, eri tyylilajeista ja canzonen
rakenteesta. Tämä teoksen katkelma lienee syntynyt
D:n maanpaon alkuaikoina. Trissino julkaisi sen
ensin italiankielisenä painoksena (1529),
Carbi-nelli alkukielisenä (1577). Kriitillisen painoksen
toimitti P. Rajna (1896). Niinikään latinaksi
on kirjoitettu teos „De Monarchia", jonka
syntymäajasta ollaan enimmin epävarmoja.
Todennäköisesti D. sen kirjoitti viimeisinä
ikävuosinaan, ja se sisältää hänen valtiollisen
uskontunnustuksensa. Hän asettaa siinä
keisarinvallan yhtä oikeutetuksi kirkonvallan rinnalle
ja vaatii maallista yleismonarkiaa. Paras painos
tätä teosta ou Witten toimittama (1874).
Se teos, joka on tehnyt Danten nimen
kuolemattomaksi on „D i v i n a C o m m e d i a". D.
on antanut tälle runoteokselle nimen komedia,
,,se kun alkaa hirvittävänä ja rumana ja päättyy
kauniisti ja toiveiden mukaisesti". Lisänimen
„Divina" (jumalallinen) sai D:n „Commedia"
vasta hänen kuoltuaan; ensimäinen joka sitä
käytti oli Boccaccio. Runoelma on kirjoitettu
ilmestyksen muotoon. Siinä on kolme osaa:
„Manala", ,,Kiirastuli" ja ,,Paratiisi". Kussakin
osassa (cantica) on 33 laulua (canti),
johdanto-runoelman kanssa on lauluja yhteensä 100.
Runomittana on loppusoinnulliset terzina-säkeet.
Johdantorunoelmassa kerrotaan, miten D. unissa
näki olevansa synkässä laaksossa, josta turhaan
koetti päästä valoisemmille ilmoille, sillä siitä
häntä yhä estivät pantteri, leijona ja naarassusi
(synnin vertauskuvia). Neuvottomana hän
katselee ympärilleen löytääkseen pelastusta, huomaa
viimein matkan päässä erään henkilön, johon
turvautuu. Tämä on runoilija Vergilius, joka
kertoo, että D:n lemmitty, Beatrice, taivaasta on
huomannut D:n vaikean tilan, rientänyt
manalaan ja siellä antanut Vergiliukselle toimeksi
johdattaa D:n pois, mutta ei suoraan viemällä
häntä päivänvaloon, vaan vallan toista tietä,
henkimaailmojen läpi. Näin alkaa D:n ja
Vergiliuksen vaellus manalassa. Nuo kolme
piiriä, manala, kiirastuli ja paratiisi, käsittävät
koko maailmankaikkeuden, sellaisena kuin sitä
kuviteltiin Ptolemaioksen järjestelmän mukaan.
Manala muodosti maanpallon kuoren alla olevan
suppilonmuotoisen onkalon, jonka kapeampi pää
päättyi maapallon keskipisteeseen. Tässä
suppilossa sijaitsivat kadotettujen olopaikat, eri
,,piirit", kovempi rangaistusaste aina alempana.
Samoin oli ,,kiirastulella" ja ,,paratiisilla" eri
piirinsä.
Manalan, „Infernon" esikartanosta, missä
oleskelevat ne, jotka elämässä eivät ole olleet
hyviä eivätkä pahoja, he saapuvat manalan
ensimaiseen piiriin. Siellä he tapaavat sellaisia,
joilla ei ole ollut tilaisuutta Kristuksen kautta
saada pelastusta; näiden joukossa on useita
antiikin eteviä miehiä. Toisessa piirissä rangaistaan
niitä, jotka ovat tehneet syntiä luvattoman
rakkauden muodossa. Täällä D. ja V. tapaavat
Francesca da Rimini’n ja Paolo Malatestan, mikä
kohtaus antaa, aihetta näiden henkilöiden
traagilli-sen lemmentarinan kuvaamiseen. Seuraajissa
piireissä, missä rangaistukset käyvät yhä
tuskallisemmiksi, D. tapaa ainoastaan historiallisesti
tuntemattomia firenzeläisiä. Kuudennessa
piirissä jumalankieltäjät kituvat, kuten keisari
Fredrik II ja paavi Anastasius II, jotka loikovat
tulisissa ruumisarkuissa. Kahdeksas piiri on jo
manalan alimpia, joihin on suljettu vilpistä
syntiä telineet. Yhdeksännessä ja viimeisessä
piirissä kadotetut ovat jäätyneet iäiseen jäähän,
rangaistukseksi petoksesta isänmaata tai
esivaltaa kohtaan. Alinna jääkuilun sopukassa on itse
kolmipäinen Lucifer, joka kolmessa kidassaan
pureksii Brutusta, Cassiusta ja Judas Iskariotia
— runoilijan mielestä suurimpia pettureita.
Manalan synkeydestä Vergilius rientää pois
kantaen Dantea selässään. He saapuvat
,,Purga-torioon" (kiirastuleen), jossa niinikään on
yhdeksän piiriä, nimittäin esikartano, seitsemän
puhdistuspiiriä ja purgatorio-vuoren huipulla
oleva maallinen paratiisi. Ne eri
pulidistamis-rangaistukset, jotka ovat ehtona pääsylle
autuaiden valtakuntaan, eivät runoilijan kuvauksessa
saa varsin laveaa sijaa, joten tarjoutuu tilaisuu»
pitkiin astronomisiin, poliittisiin ja teologisiin
selontekoihin, jotka aiheutuvat keskusteluista
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
