Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Daun ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
177
Daun—David
178
Charivari"-lehteen. D:n erikoisala oli
valtiollinen ja yhteiskunnallinen satiiri ; lukemattomissa
kynä- ja kivipiirroksissa hän jakoi teräviä ja
kirpelöiviä ruoskaniskuja ympärilleen.
Varsinkin Ludvik Filipin porvarillinen hallitus sekä
sen ajan poroporvarillinen yhteiskunta olivat
hänen säälimättömän ja purevan ivansa esineenä.
Jo nuorena hän oli läheltä tutustunut
tuomareihin ja asianajajiin sekä näiden temppuihin, ja
intohimoisella kärkevyydellä hän esitti
huomionsa sarjassa murhaavia
tuomioistuinkohtauk-sia. Kun Napoleon III nousi Ranskan
valtaistuimelle, alkoi D., innokas tasavaltalainen kun oli,
ampua vihansa myrkytettyjä nuolia häntä ja
hänen kätyreitään vastaan, ikuistaen
viimemainitut erityiseksi tyypiksi „Ratapoil"
veistoksellaan, josta tunnettu historioitsija Michelet
lausui, että D. oli sillä naulinnut bonapartelaisen
aatteen ainiaaksi häpeäpaaluun. — D:n
piirrosten vuoksi hänen aikalaisensa unohtivat hänen
taulunsa eivätkä he niitä ymmärtäneetkään.
Sillä ne olivat luonnosmaisen rivakasti tehtyjä,
kaikki epäolennainen oli jätetty pois ja pääasia
kiinnitetty muutamalla rohkealla vedolla ja
värejä säästäen kankaalle. Mutta sommittelun
suurisuuntainen voima ja luonteenkuvauksen
lahjomaton todenmukaisuus ja terävyys ovat
verrattomia esim. tauluissa ,,L’amateur", jossa
taiteilija kuvaa vanhaa itsekästä
taiteenharrastajaa kokoelmiensa keskellä tai ,,Le défenseur’’,
jossa epäilyttävää naista puolustavan
asianajajan paatos on esitetty mukaansatempaavalla
vauhdilla. —- D:n yksinkertaisen
monumentaalinen käsittelytapa ei kuitenkaan ole jäänyt
vaikuttamatta: jo Millefn taiteessa huomaa siitä
Selviä merkkejä, ja myöhemmin ovat hänen
jälkiään seuranneet Degas sekä tunnetut
pila-kuvienpiirtäjät Forain ja Toulouse Lautrec.
[A. Alexandre, „Honoré I)., 1’homme et 1’æuvre"
(1888) ; H. Frantz ja O. Uzanne, „D. and
Ga-varni" (1904).] F. L.
Daun, Leopold Joseph, kreivi von D.
(1705-66), itävalt. sotamarsalkka, otti osaa
Itävallan sotaan Italiassa ja Reinin varsilla
1734-35, Turkin sotaan 1737-39, Itävallan
perintö-sotaan 1740-48, ja vihdoin seitsenvuotiseen
sotaan, jossa hän voitti Fredrik II:n joukot
Koli-nin luona 1757; voitettiin sen jälkeen Leuthenin
taistelussa, mutta sai taas voiton Hochkirchin
taistelussa (1758), ja pakoitti 11,000-miehisen
preussilaisen joukon antautumaan Maxenin
taistelussa (1759)’. V. 1760 D. kärsi tappion Torgaun
luona, jonka jälkeen hän ei antautunut
taisteluun, vaan piti vain silmällä vihollista. D. oli
varovainen sotatoimissa, jonka vuoksi häntä on
verrattu roomalaiseen Fabius Maximus
Cuncta-toriin. K. O. L.
Dauphin [dofä’] (lat. delphinus), alkuaan
Al-bon’in ja Viennen kreivin arvonimi, jonka suvun
jäsenet olivat Dauphinén hallitsijoita; sittemmin,
v:sta 1349, Ranskan kruununperillisen arvonimi.
Silloin näet Dauphinén hallitsija, Humbert II,
luovutti maansa Ranskan jjrinssille Kaarlelle
(Kaarle V), erään kertomuksen mukaan sillä
nimenomaisella ehdolla, että kuninkaan
vanhimmalla pojalla aina siitälähin olisi
kruununperillisenä D:n nimi. D:n puolison nimenä oli
Dau-phine. Viimeinen D. oli Angoulemen herttua,
Kaarle X:n vanhin poika. — Ludvik XIV antoi
Bossuetfn ja IIuet’n kautta silloisen D:n,
poikansa Ludvikin, opetuksessa käytettäväksi (in
usum Delphini) toimittaa painoksen roomalaisia
ja kreikkalaisia klassillisia kirjailijoita, josta
painoksesta kaikki loukkaavat kohdat olivat
poistetut (ilmest. Pariisissa 1674-1730). G. R.
Dauphiné ]dofm&[ (lat. Delphinatus),
entinen Ranskan maakunta, käsittää nyt
pääasiassa Isèren, Drömen ja Ylä-Alppien
departementit ja rajoittuu idässä Alppeihin, etelässä
Provenceen, pohjoisessa ja lännessä Rliöneen.
Pinta-ala on n. 20,400 km2. D. on suurenmoinen
alppimaa, missä on paljo
luonnonmerkillisyyk-siä, kuten luolia, kuumia lähteitä y. m.; ennen
puhuttiin D:n seitsemästä ihmeestä. — Ennen
Rooman vallan aikoja tämä maa oli allobrogien
hallussa. D. muodostui usean pienen alueen
yhteenliittymisestä ja oli Burgundin eli Arelatin
kuningaskunnan lääninä. V. 1032 maa joutui
Arelatin kanssa Saksan valtakunnan yhteyteen,
mutta useat alueet tulivat jo silloin melkein
itsenäisiksi kuten Albon (ks. Dauphin). — D. oli
Ranskan protestanttisuuden päämaita. G. R.
Dauria, korkea vuoriseutu
Kaakkois-Sipe-riassa, Transbaikalian provinssissa,
Baikal-jär-ven itärannan ja Kiinan rajan välissä.
Argun-joki erottaa sen Kiinasta. (W. S-m.)
Dauvi ks. Tiikerihevoset.
Davenant [dävinont], C h a r 1 e s (1656-1714).
engl. taloustieteilijä ja finanssipolitikko, oli
1683-89 aksiisin hoitajana ja v:sta 1705 viennin ja
tuonnin ylitarkastajana. 1). on julkaissut useita
lentokirjasia taloudellisista kysymyksistä. Näistä
on tunnetuin „An essay upon the probable
me-thods of making peoples gainers in the ballance of
trade" (1699), jossa hän pitää tärkeänä edullista
kauppatasapainoa; hänen kantansa oli siis
merkantilistinen. Hänen kirjoituksensa ilmestyivät
yhtenä kokoelmana 1771: „The political and
com-mercial works of Ch. D." J. F.
Davenport [dàvnpöt], kaupunki
Yhdysvalloissa, Iowan valtiossa, Mississippi-joen varrella.
38,888 as. (1904). Kaunis silta joen yli
Illinoisin valtion puoliseen Rock Islandin kaupunkiin :
suuri teollisuus, koneiden ja
maanviljelystarve-kalujen valmistusta. Suurenmoinen viljakauppa.
Luonnont. akatemia y. m. opistoja. W. S-m.
David (hebr. ,,rakastettu"), Isäin poika,
Israelin suurin kuningas, Juudaan sukua, hallitsi
tavallisen laskun mukaan 1055-1015 e. Kr., mutta
todennäköisemmin puoli vuosisataa myöhemmin.
D., joka oli tunnettu uljuudestaan,
kauneudestaan ja soitannollisista lahjoistaan, kutsuttiin
hoviin keventämään Saul-kuninkaan
synkkämielisyyttä (1 Sam. 1614 ja seur.). Kuninkaan
aseenkantajana ja partiojoukkojen päällikkönä
D. sai mainetta taisteluissa filistealaisia vastaan
(1 Sam. 185 ja seur.). Tämä maine ja kansan
suosio herätti Saulissa katkeraa kateutta, johon
liittyi epäluulo, että D. tavoitti kruunua. Häntä
ei lepyttänyt sekään, että D. voitti puolisokseen
Saulin nuoremman tyttären Mikalin (1 Sam. 181T
ja seur.). Pelastaakseen henkensä D. vihdoin
pakeni Saulin luota (1 Sam .190-17; 20) Juudaan
vuoristoon, jonne kerääntyi hänen luokseen
vainon-alaisia ja oloihinsa tyytymättömiä henkilöitä 400
miestä. D. harhaili joukkoineen Etelä-Palestiinan
erämaissa (1 Sam. 23-26), kunnes oli pakoitettu
hakemaan filistealaisilta suojaa (Sam. 27, 29, 30).
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
