Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Delibes ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
•227
Delisle—De Long
228
tarvitsee määrätä ainoastaan joko planeetin tulo
auringon näkyvälle pinnalle tai sen poistuminen
siitä. (V. .V. K.)
Delisle [dali’1], Léopold Victor (s. 1826),
ransk. paleografi ja historioitsija, oli 1874-1905
Pariisissa olevan kansalliskirjaston johtajana,
v:sta 1857 Acadömie des inscriptions’in jäsen.
D. on julkaissut suuren joukon oivallisia
luetteloita käsikirjoituksista sekä lähdekokoelmia.
Hänen julkaisuistaan mainittakoon: ,,Catalogue
des actes de Philippe Auguste" (1856).
Delitzsch [-?,-]. 1. Franz Julius D.
(1813-90), saks. orientalisti ja teologi, s. Leipzigissä 23
p. helmik. 1813, k. 4 p. maalisk. 1890, toimi
teologian professorina Rostockissa (1846),
Erlange-nissa (1850) ja Leipzigissä (v:sta 1867).
Luennoillansa, jotka kokosivat lukuisan
kuulijakunnan kaukaisista maista (Suomestakin), ja oman
persoonallisuutensa voimalla sekä etenkin
arvokkailla teoksillansa hän vaikutti suuresti viime
vuosisadan protestanttiseen teologiaan ja
eksegetiikkaan. Suomessa eksegetiikan professorit
Ingman ja Tötterman vaikuttivat D:n
suuntaan. D:n kanta oli yleensä oikeauskoinen ja
vanhoillinen. Niinpä hän vastusti uudempaa
raamatunkritiikkiä tunnetussa Vanhan
testamentin selityssarjassa, jonka hän julkaisi yhdessä
C. F. Keilin kanssa ja jossa hänen selittämiänsä
ovat Psaltari (1859-60; 4:s pain. 1884), Jobin
kirja (1864 ja 1876), Jesaia (1866; 4:s pain.
1889), Sananlaskut (1873), Korkea veisu ja
Saarnaaja (1875). Mutta elämänsä ehtoolla D.
tuntuvasti muutti kantansa ja otti omikseen
Well-hausenin koulun tärkeimmät kriitilliset
periaatteet, kuten huomaa teoksista ,,Neuer Commentar
iiber die Genesis" (1887) ja ,,Messianische
Weis-sagungen" (1890). Uuden testamentin ja
Jeesuksen aikuisten olojen ymmärtämistä D. edisti
teoksilla „Der Brief an die Hebräer" (1857), ,,Jesus
und Ilillel" (1867 ja 1879), „Jüdisclies
Hand-werkerleben zur Zeit Jesu" (1868 ja 1879) ja „Ein
Tag in Kapernaum" (1871 ja 1886) y. m.
Kaikissa teoksissaan D. osoittaa hyvin perusteellisia
ja monipuolisia tietoja. Huomattava on
erityisesti hänen harvinaisen hyvä perehtymisensä
Talmudiin ja rabbiinilaiseen kirjallisuuteen.
Todisteena siitä ovat taokset ,,Zur Geschichte der
jiidischen Poesie" (1836) ja ,,Anekdot.a zur Gesch.
der mittelalterliclien Scholastik unter Juden und
Moslemen" (1841) sekä „Rohlings Talmudjude
beleuchtet" (7:s pain. 1881) y. m. kirjaset, joissa
hän paljasti juutalaisvihaajien vääristelyjä.
Julita laisia hetystä D. suuresti harrasti. Hän perusti
„Institutum Judaicum" 1. ,,Delitzscliianum"
nimisen seminaarin juutalaislälietyssaarnaajien
valmistusta varten 1886, toimitti aikakauskirjan
„Saat und Hoffnung" v:sta 1863 ja julkaisi 1877
hepreankielisen Uuden testamentin käännöksen,
jota joukottain on levinnyt juutalaisten
keskuuteen. Kirjallisuudessakin näkynyt väite, että D.
itse oli juutalaista syntyperää, on perusteeton.
2. F r i e d r i c h D. (s. 1850), edellisen poika,
saks. assyriologi, oli mukana Ranskan ja Saksan
välisessä sodassa 1870-71 ja sai reserviluutnantin
arvon. D. opiskeli ensin etupäässä sanskriittia
mutta antautui sitten assyriologian tutkimiseen
E. Sc-hraderin johdolla. Näitten
nuoruudenopin-tojen todisteena on teos
,,Indogermanisch-semi-tisclie Wurzelverwandtschaft" (1873 ja 1884). V.
1878 D. pääsi ylimäär. professoriksi Leipzigiin,
jossa hän kasvatti tieteellisen assyriologisen
tutkijakoulun. V. 1893 D. muutti vakinaisena
professorina Breslauhun ja 1899 Berliiniin, jossa hän
samalla toimii kunink. museoitten
länsiaasialai-sen osaston johtajana ja Saksan
Orient-Gesell-schaftin tointen järjestäjänä, jona hän 1902 kävi
Babylonissa. D:n tärkeimmät teokset ovat
„As-syrische Studien" (1874), ,,Ass. Lesestücke"
(1876; 4:s pain. 1900), „Wo lag das Paradies?"
(1881), ,,Prolegomena" (1886), „Ass.
Gramma-tik" (1889; 2:n pain. 1906), „Ass.
Handuörter-buch" (1896), ,,Die Entstehung des ältesten
Schriftsystems" (1897), „Das babyl.
Weltschöp-fungsepos" (1896), „Hiob" (1902), „Die babyl.
Chronik" (1906), esitelmät „Babel und Bibel"
(ks. Babel-bibel) ja „Im Lande des einstigen
Para-dieses" (1903) y. m. Yhdessä P. Hauptin kanssa
hän julkaisee sarjaa „Assyriologische Bibliothek"
(v:sta 1881) ja ,,Beiträge zur Assyriologie und
semit. Sprachwissenschaft" (v:sta 1889). D. on
Suomen tiedeseuran ja Suom.-ugr. seuran
kunniajäsen. K. T-t.
Deljanov [-&’-], Ivan Davydovits
(1818-98), ven. ministeri, tuli 1858 Pietarin
opetus-piirin kuraattoriksi ja 1882 Venäjän
kansan-valistusministeriksi. Hänen ministeriaikanansa
annettiin m. m. määräys, joka mitä suurimmassa
määrässä vaikeutti vähävaraisten
kansanluokkien lasten pääsyä oppikouluihin, sekä
rajoitettiin oppi- ja korkeakouluihin pyrkivien
juutalaisten prosenttimäärä. D. korotettiin 1888
krei-villiseen arvoon. J. ,J. M.
Delkredere-takaus (it. del credere, ransk.
du-croire, engl. guaranty 1. guarantee), kauppaoik.,
etenkin komissionitoimessa tavallinen
takaussitoumus. Asiamiehen 1. komissionäärin
sanotaan olevan delkredere-vastuussa, kun hän on
sitoutunut tavaran myyjälle vastaamaan
kauppasumman asianmukaisesta ja oikeasta
suorittamisesta. Tavallisesti asiamies saa tästä takauksesta
erityisen korvauksen, joka yleensä sovitaan
määrätyksi prosentiksi kauppasummasta (vrt.
Kaupjiakaaren 18: 6). O. K:nen.
Deloksen probleemi, kuuluisa geometrinen
tehtävä, jossa vaaditaan harpin ja viivoittimen
avulla piirrettäväksi sellaisen kuution särmä»
jonka tilavuus on kaksi kertaa niin suuri kuin
tunnetun kuution tilavuus. Kun Ateenassa
kerran raivosi rutto, pyydettiin, Plutarkhoksen
kertomuksen mukaan, neuvoa Delos-saarella olevalta
oraakkelilta, joka vastasi, että Apollon
kuution-muotoinen alttari oli tehtävä kaksi kertaa
suuremmaksi. Tästä johtuu probleemin nimi.
Vanhan ajan matemaatikot etsivät turhaan
ratkaisua ; sittemmin on todistettu että tehtävä on
mahdoton suorittaa ainoastaan harpin ja
viivoittimen avulla. Sitä vastoin se kyllä voidaan
ratkaista käyttämällä esim. toisen asteen käyriä.
J.L-g.
De Long \dalo’r\], George Washington
(1844-81), amer. napaseuduntutkija, lähti 1879
„Jeanette"-laivalla San Fransiscosta
Beringinsalmen kautta Pohjois-jäämerelle. Laiva jäätyi
täällä pian kiinni, ja 2 v. myöhemmin, laivan
särkyessä jäihin, D. ja suurin osa miehistöä
kuolivat nälkään. V. 1882 Melville löysi
matkallaan D:n päiväkirjat, jotka julkaistiin 1883
(„The voyage of the Jeanette"). (V. v. F.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
