- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
297-298

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Didelphys ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)

koorin opettaminen, näytelmän harjoittaminen ja
näyttämöllepano), viralliset muistiinpanot
draamallisista tai koori-kilpailuista (Ateenassa).
Aristoteleen julkaisemat d.-luettelot olivat mitä
tärkeimpiä kirjallisuushistoriallisia lähteitä;
niistä johtuvat m. m. muutamien kreik.
näytelmien johdannoissa olevat asialliset tiedot. —
Muutamia marmoriin hakattuja d.-luettelojen
murtokappaleita on säilynyt. O. E. T.

Didelphys ks. Aineiasrotta ja
Opossum

Diderina, kylä Novgorodin kuvernementissa
Venäjällä, jossa talvella 1615-16 Englannin ja
Hollannin välityksellä pidettiin pitkiä
rauhansovitteluja Venäjän ja Ruotsin välillä,
aikaansaamatta kuitenkaan muuta, kuin 3-kuukautinen
aselepo.

Diderot [didrō’], Denis (1713-84), ransk.
kirjailija, synt. Champagnen maakunnassa sepän
poikana, eli
nuoruudestaan asti Pariisissa
riippumattoman
kirjailijan vapaata
elämää, alussa ajoittain
sangen vaivaloisesti
elättäen itseään
opetusta antamalla ja
satunnaisilla
kirjallisilla tuloilla. Herätti
huomiota teoksellaan
„Pensées
philosophiques” (1746), joka
ankarasti vastustaa
positiivista,
perinnäistä kristinoppia,—
uskoa „vihan ja koston
jumalaan”, — mutta
myöskin vastustaa ateismia. Oli sitten „Suuren
ensyklopedian” (tietosanakirjan) päätoimittajana,
joka teos ilmestyi 1751-72 (17 isoa osaa tekstiä ja
11 osaa kuvatauluja). Se on tullut kaikkien
tietosanakirjojen esikuvaksi; mutta sen päämerkitys
on siinä, että se on 18:nnen vuosis. suuren
henkisen vapautus- ja kumousliikkeen voimakkain
ilmaus. D. osoitti sen toimittamisessa tavatonta
monipuolisuutta ja tiedonrikkautta, sekä sen
ohessa erinomaista kestävyyttä ja sitkeyttä.
Painatusta täytyi ajoittain toimittaa salaa,
koska virallisesti teoksen jatkaminen oli
kielletty, uhattiin ottaa painos ja käsikirjoitukset
takavarikkoon j. n. e. Vaikka useimmat
avustajat, m. m. d’Alembert (vrt. t.), väsyivät ja
luopuivat, saattoi D. vaikeuksista huolimatta
teoksen päätökseen. Mielipiteissään D.
asteettain siirtyi yhä jyrkempään kantaan, joka
ilmenee ensyklopediassakin. Hän alkoi verrattain
maltillisena, — jumalaan-uskovana ja johonkin
määrään ihanteellisella maailmankatsannolla, —
muuttui sitten jyrkäksi epäilijäksi yliaistillisiin
asioihin nähden ja kannatti ankarasti
mekaanista maailmankäsitystä, joka lähenee
materialismia, mutta kuitenkin säilyttää panteistisen
aatevivahduksen. Hän antoi myöskin apuansa
1770 ilmestyneeseen teokseen „Système de la
nature”, — „materialismin raamattuun” (vrt.
Holbach). — D. on vielä kirjoittanut lukuisia
muita teoksia, — näytelmiä („Le fils naturel”,
1757, „Le père de famille”, 1758), joiden
kirjallinen arvo on keskinkertainen, mutta jotka ovat
merkilliset sen takia, että ne tahallaan rikkovat
ranskalaisessa näytelmäkirjallisuudessa
vallinneita jäykän klassillisia sääntöjä ja tavoittelevat
vapaampaa, luonnollisempaa runoilutapaa sekä
valitsevat kansanomaisempia aiheita („drame
bourgeois”), romaaneja, jotka osaksi ovat
tunnetut kevytmielisestä hengestään, filosofisia ja
esteettisiä kirjoituksia. Elämänsä loppupuolella
D. sai taloudellista kannatusta Venäjän
keisarinnalta Katariina II:lta ja oleskeli 1773-74
Pietarissa mahtavan suosijattarensa luona. —
D:n kootut teokset julkaisi Assézat y. m.,
20 os., 1875-77. [Reinach, „Diderot” (1894) ;
Morley, „D. and the eneyclopaedists” (2 os., 2
pain., 1886) ; Collignon, „D., sa vie, ses œuvres,
sa correspondance” (Par. 1895).] A. Gr.

illustration placeholder
Diderot.


Didius Julianus [dī- -ā’-], oik. Marcus D.
Severus J. (n. 133-193) Rooman keisarina
v. 193 j. Kr., etevän lakimiehen Salvius
Julianuksen (ks. t.) sukulainen. D., rikas senaattori,
joka oli saavuttanut valtion korkeimmat virat ja
luottamustoimet, tuli Pertinaxin (ks. t.) murhan
jäljestä keisariksi maksamalla suuren
rahasumman pretoriaanisotilaille, mutta joutui 66 päivää
hallittuaan sotilaskapinan uhriksi. K. J. H.

Dido [dīdō], Karthagon tarunomainen
perustaja. Tarinain mukaan D. l. Elissa,
Tyyroksen kuninkaan Muttonin l. Beloksen tytär, oli
naimisissa Acherbaan l. Sichæuksen kanssa. Kun
D:n veli, kuningas Pygmalion oli surmannut
lankonsa, pakeni D. tyyrolaisjoukon seurassa
Afrikkaan, missä hän numidien kuninkaan
Iarbaan alueelle perusti Byrsan linnan sekä
sittemmin Karthagon (ks. t.) n. 900-880 e. Kr Koska
D. ei tahtonut suostua avioliittoon Iarbaan
kanssa, astui hän vapaaehtoisesti polttoroviolle.
Roomal. runoilijan Vergiliuksen mukaan
(Æneis-runoelmassa) D. rakastuu Karthagoon tulleeseen
Æneas sankariin sekä surmaa itsensä Æneaan
lähdettyä salaa tiehensä. D. lienee alkuaan ollut
jumalatar Astarte l. Tanit. K. J. H.

Didrikin-tarina ks. Dietrichin-tarina.

Didron [dīdroη], aatelissuku, tuli 1600-luvun
alussa Ranskasta Ruotsiin ja kirjoitettiin 1649
Ruotsin ritarihuoneeseen. Suvun haara tavataan
1600-luvulla Suomessakin. D.-suvun jäsenistä
huomataan vapaaherra ja kenraaliluutnantti
Johan Fredrik D. (1686-1747), joka oli
huomattava puhuja vapaudenajan valtiopäivillä,
kuului Fredrik kuninkaan ystäviin ja
hattupuolueen vastustajiin; otti myöskin osaa Suomen
sotaan 1741-42, jota oli vastustanut. (K. G.)

Didus ks. Drontti.

Didyma (kreik.), Apollonin pyhäkkö n. 1 1/2
penink:n päässä Miletoksesta (Vähän-Aasian
Jooniassa), kreikkalaisten tärkeimpiä oraakkeli
paikkoja, myöskin tunnettu Brankhidain
pyhäkön nimellä. Pyhäkköön johtavaa tietä
reunustivat sfinksit, jalopeurankuvat, istuvaiset
kuvapatsaat y. m. Osa näitä taideteoksia (n.
7:nneltä tai 6:nnelta vuosis. e. Kr.) on tätä
nykyä Lontoon British Museumissa. Temppeli oli
joonilaistyylinen. Paikan nyk. nimi on Jeronda.

Didymi on kahden eri alkuaineen
neodymin (at.-p. = 143,6) ja praseodymin
vanhentunut nimitys (at.-p. = 140,5) ; näitä
tavataan useissa harvinaisissa kivennäisissä,
varsinkin ceriitissä (vrt. Ceriumi). Molemmat
alkuaineet kuuluvat n. s. harvinaisiin metalleihin.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:48:15 2024 (aronsson) (diff) (history) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/2/0167.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free