Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Dubarry ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
419
Dubois—Duc d’Albe
420
Paul Dubois.
nuu käytöksensä vuoksi. Kun Orléans’in herttua
Ludvik XIV:n kuoltua tuli sijaishallitsijaksi,
saavutti D. suuren merkityksen. Hän sai aikaan
(1717) Hanskan vanhan vihollisen, Englannin,
kanssa sopimuksen; seur. v. liittyi samaan
liittoon Saksan keisari ja 1719 myös Hollanti, joten
syntyi n. s. neliliitto (qvadrupelallianssi). Paavi
Innocentius X nimitti hänet 1720 Ranskan
tulokkaimman hiippakunnan, Cambray’n,
arkkipiispaksi ja 1721 kardinaaliksi; 1722 hänet
nimitettiin Ranskan .pääministeriksi. Valtiomieheuä
D. osoitti suurta kykyä, mutta toiminnassaan
myös itsekkäisyyttä, kooten itselleen suuria
rikkauksia. [Bliard, ,,D., cardinal et premier [-mi-nistre".]-] {+mi-
nistre".]+} K. O. L.
Dubois [dybuä’], Paul (1829-1905), ransk.
kuvanveistäjä ja taidemaalari, polveutui äidin-
puolelta kuvanveist.
Pigallesta, antautui vasta
27-vuotiaana taiteilijaksi.
Hän opiskeli
pääasiallisesti omin päin Italiassa,
jossa varhaisrenesanssin
ja varsinkin Donatellon
ja Verrochion jalo ja
realistisen terve
muoto-aisti ja rytmikäs
viiva-käsittely ratkaisevasti
vaikuttivat hänen
taiteeseensa. Hän kuvasi
mielellään nuoria, solakoita
mies- ja naisvartaloita;
sellaisia ovat esim. hänen
teoksensa ,,Narcissus"
(1863, marmorista 1874),
hieno pronssikuva »Firenzeläinen laulaja
1400-luvulta" (1865) sekä erittäin elävä Jeanne
d’Arc’in ratsastajapatsas (pystytetty 1889
Re-my’ssä, myöhemmin Reims’issä ja Pariisissa).
Mutta että D. osasi huomata kehittyneempienkin
muotojen suloa, todistavat sellaiset veistokset
kuin „Eeva" (1873) ja »Armeliaisuus".
Suurisuuntaisen, taiteelliselta sommittelultaan ja
suoritukseltaan mestarillisen teoksen D. on
luonut kenraali Lamoricières’in marmorisessa
hautapatsaassa (Nantes’in tuomiokirkossa, 1878).
Ylevä yksinkertaisuus, hillitty tasasuhtaisuus
ja hieno aisti ovat sen miehuutta, armeliaisuutta,
uskoa ja viisautta esittävien sivukuvien
tunnusmerkillisiä ominaisuuksia. Sekä
kuvanveistäjänä että myöskin maalaajana D. oli sitäpaitsi
etevä muotokuvantekijä. Erinomaisen kaunis
kokoelma — 19 teosta — hänen veistoksiaan,
edustaen parhainta mitä Ranskan uudempi
kuvanveistotaide on tuottanut, on Kööpenhaminan
Glyptoteekissa. — Vv. 1878-1905 D. oli »École
des beaux-arts" laitoksen johtajana. F. L.
Du Bois-Reymond [dybuaremö’ ], É m i 1
Heinrich (1818-96), saks. fysiologi, 1858
(Johannes MUllerin seuraajana) professori
Berliinissä, 1851 Berliinin tiedeakatemian jäsen, v:sta
1867 sen vakituinen sihteeri. D. on tullut
kuuluisaksi uranaukaisevien tutkimustensa tähden
sähkövirroista hermoissa ja lihaksissa sekä
täsmällisten fysikaalisten menetelmäin
sovellutta-jana tieteeseensä. Hän edusti
fysikaalismekaa-nista suuntaa fysiologiassa ja oli innokas
vitalismin ja neovitalismin vastustaja. D. oli myös
etevimpiä yleistajuisten, luonnontieteellisten esi-
telmien pitäjiä. Näistä ovat mainetta
saavuttaneet varsinkin »Cber die Grenzen des
Naturer-kennens" (jossa usein mainittu »ignorabimus") ja
»Die sieben Welträtsel" (8 pain., 1898). Vv.
1856-77 hän toimitti yhdessä Reichertin kanssa sarjaa
»Archiv für Anatomie und Physiologie" ja v:sta
1877 »Archiv für Physiologie". Teoksia:
»Unter-suchungen über die tierische Elektrizität" (2 nid.,
1848-84) ; »Gesammelte Abhandlungen zur
allge-meinen Muskel- und Nervenphysik" (2 nid.,
1875-77); »Reden" (1885-87). [Engelman,
»Gedächt.-nisrede auf Emil D.-B." (1898).] (J. A. W.)
Duboscqin-kaarilamppu [dyboskin-] ks.
Sähkölamppu.
Dubuque (dubjiVkJ, kaupunki Yhdysvalloissa,
lowan valtiossa, 40,812 as. (1904). Sijaitsee
Mississipin oik. rannalla, rautateiden
risteyskohdassa. Harjoittaa etupäässä saha- ja
olut-teollisuutta. Katolisen ja anglikaanisen piispan
istuin. Taide- ja tiedeinstituutti.
Duc, L. L é o u z o n le, ks. L é o u z o n.
Du Cange [dykä’z], Charles du Fresne
(1610-88), ransk. filologi ja historioitsija.
Kirjoitti m. m. kaksi erittäin arvokasta sanakirjaa:
»Glossarium ad scriptores mediæ et infimæ
lati-nitatis" (1678; uusin painos 1883-88) ja
»Glossarium ad scriptores mediæ et infimæ græcitatis"
(1688; uusin painos 1891). O. E. T.
Duccio di Buoninsegna [dutso di -se’njaj
synt.- ja kuolinvuosi epävarma, teokset n. v:ilta
1282-1320), it. taidemaalari, varhaisemman
siena-laisen maalaajakoulun etevin edustaja, oli
jonkun verran nuorempi kuin firenzeläinen Cimabue,
jonka taiteen kanssa hänen teoksillaan on niin
paljon yhteisiä piirteitä, että muutamat tutkijat
väittävät 0:n nimissä kulkenutta Madonna
Rucellai’ta D:n maalaamaksi. Hänen
pääteoksensa on kumminkin 1311 temperaväreillä
maalattu suuri Sienan tuomiokirkon muinainen
alttaritaulu (nyt Sienan kirkollisessa museossa).
Etusivu »Maëstà" esittää Pyh. Neitsyttä
lapsineen valtaistuimellaan enkelien ja pyhien
ympäröimänä; takasivulla on Kristuksen kärsimisen
historia kuvattuna 26 taulussa. Näiden
täydennyksenä oli vielä alttarin jalustassa, predeliassa,
joukko pieniä tauluja; yksi niistä »Jeesuksen
syntymä", on Berliinin museossa. Sommittelultaan
ja suoritukseltaan pääkuva noudattaa täysin
perinnäisiä, osaksi bysanttilaisia periaatteita,
mutta yksityishenkilöiden, varsinkin enkelien ja
naisten käsittelyssä ja värityksessä on
huomattavissa uusi itsenäinen piirre. Hänen
henkilönsä tekevät paljoa
luonnollisemman ja
inhimillisemmän vaikutuksen kuin
bysanttilaisen taiteen jäykät,
elottomat henkilöt. D:ta
on sanottu viimeiseksi
vanhanajan, Giottoa
en-simäiseksi nykyaikaiseksi maalaajaksi.
F. L.
Duc d’Albe [dykda’lb]
1. d i k t a a 1 i (saanut
nimensä keksijästään
Alban herttuasta),
vankka pollari,
muodostettu pohjaan upote-
Duc d’Albe.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
