Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Duplisismi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
441
kaksinkertainen), kone, jolla voidaan huomata
ja osoittaa pieniä sähkömääriä. D. on yleensä
epätarkka ja siitä syystä vähäisessä
käytännössä; d:a voidaan tavallaan pitää n. s.
influenssikoneiden alkuperäisimpänä muotona. (R. J-a.)
Duplisismi (< lat. duplex = kahdenkertainen,
kaksinainen), se filosofinen mielipide, että kaikki
olevainen on yhteydellinen tai samanlaatuinen,
mutta sillä on kaksi eri puolta eli se ilmenee
meille kahdella tavalla, nim. ulkonaisille
aisteillemme ulottuvaisena eli aineellisena ja sisällisesti
tajunnassamme sielullisena. vrt. Monismi,
Paralleeliteoria; vastakohtia ovat
Dualismi, Materialismi, Spiritualismi.
A. Gr.
Duployé [dypluajë’], Émile (s. 1833), ransk.
pappi ja pikakirjoittaja, on keksinyt sen
pika-kirjoitusjärjestelmän, jota Ranskassa tätä nykyä
enimmin käytetään ja joka sieltä on levinnyt
muuallekin. Tämän järjestelmän, joka perustuu
matemaattisiin viivoihin, D. julkaisi yhdessä
veljensä Gustave D:n kanssa 1864 kirjassa
„Sténo-graphie Duployé".
Dupont de l’Étang [dypö da leta’r)], Pierre
Antoine (1765-1840), kreivi, ransk. kenraali,
runoilija, yleni 1797 divisioonakenraaliksi,
lähetettiin 1808 taistelemaan Espanjan kapinallisia
vastaan, pakotettiin sam. v. antautumaan
Bai-lenissa, minkä vuoksi hänet Napoleonin käskystä
vangittiin ja tuomittiin menettämään virkansa
ja arvonsa. Ludvik XVIII nimitti hänet
pää-riksi ja sotaministeriksi, josta toimesta hän
kuitenkin jo sam. v. luopui. Vv. 1815-30 melkein
keskeymättä edustajakamarin jäsenenä; on
kirjoittanut m. m. runoelman ,,L’art de la guerre"
(1839) ja muistelmia.
Du Pont de Nemours [dypö’ da namü’r],
Pierre Samuel (1739-1817), ransk.
taloustieteilijä, liittyi aikaisin fysiokraattien
koulukuntaan, jonka vapaamielisiä aatteita hän
innokkaasti ajoi elämänsä loppuun asti; toimitti
fysiokraattien hengessä 1765-66 aikakauskirjaa
„Journal de 1’agriculture, du commerce et des
finances" ja 1768-72 „Ephémérides du citoyen";
julkaisi kokoelman oppi-isänsä Quesnay’n
kirjoituksia nimellä „Physiocratie, ou constitution
naturelle du gouvernement le plus avantageux
au genre humain" (1767) — siitä tämän
koulukunnan nimi — ja vähää myöhemmin
kirjoituksen ,,Origine et progrès d’une science nouvelle".
Oleskeltuaan jonkun aikaa ulkomailla, m. m.
Badenin markkreivin luona, D. ministeriksi
nimitetyn fysiokraatin Turgofn kutsumuksesta palasi
Ranskaan 1774 ja otti Turgofn apulaisena
toimeliaasti osaa tämän suunnittelemain
uudistusten toimeenpanemiseen. V. 1789 D. valittiin
säätykokoukseen, jossa hän saavutti tuntuvan
vaikutusvallan. Hirmuvallan aikana häntä
pidettiin vankeudessa; tuli sittemmin vanhojen
neuvoskunnan jäseneksi, mutta oli pakotettu
fiuctidorin 18 p:n jälkeen (1797) lähtemään
Ameriikkaan. Palattuaan Ranskaan
keisarivallan aikana D. kirjailijana yhä edelleen esiintyi
taloudellisen vapauden horjumattomana
puoltajana; julkaisi 1809-11 ystävänsä Turgofn
teokset. V. 1814 D. tuli väliaikaisen hallituksen
sihteeriksi ja valtioneuvoston jäseneksi; siirtyi
satapäiväisen keisarivallan aikana 1815
uudelleen Ameriikkaan, jossa kuoli. D:lla on suuret
442
ansiot fysiokraattien mielipiteitten tunnetuiksi
tulemisesta. Hänen tärkeimmät kirjoituksensa
ou julkaistu kokoelmassa „Collection des
prinei-paux économistes" (1846). [G. Schelle, „D. et
1 école physiocratique".] J. F.
Dupont-White [dypöui’t], Charles Brook
(1807-78), ransk. taloustieteilijä ja valtiollinen
kirjailija, toimi ensin asianajajana, vv. 1848-70
ylisihteerinä oikeusministeriössä. D. on
julkaissut useita teoksia, joissa hän arvostelee
vapaamielisen koulukunnan vapaakilpailu-oppia ja
puolustaa valtion sekaantumista taloudelliseen
elämään. Hänen julkaisuistaan mainittakoon:
„Essai sur les relations du travail avec le capital"
(1S46), „L’individu et l’état" (1856), ,.La
centralisation" (1860).
Duport [dypö’r], Jean Louis (1749-1819),
ransk. sellisti ja sellosäveltäjä, uudenaikaisen
sellotekniikan perustaja; muutti
vallankumouksen puhjetessa Berliiniin, palasi 1806 takaisin
Pariisiin, oli v:sta 1815 hovisoittokunnan
soolosellistinä. 7. E.
Duppauerkaura ks. Kaura.
Dupré [dyprë’], Jules (1811-89), ransk.
taidemaalari, yhdessä Théodore Rousseau’n
kanssa n. s. Barbizon-koulun tunnelmamaiseman
varsinainen perustaja. Hän oli kokonaan
itseoppinut taiteilija, nuorena hän harjoitti
posliinimaalausta isänsä tehtaassa ja joutohetkinään
piirusti ja maalasi ahkerasti luonnon mukaan.
Hän kuvasi ennen muuta taivasta, sen
yhtämittaa muuttuvia pilvimuodostuksia ja
värivaihte-luita eikä kukaan Barbizon-maalareista ole
saanut ilmaan sitä loistavuutta ja kuulakkuutta
kuin hän. Sen hän saavutti käyttämällä niin
paksulta väriä, että hänen taulunsa läheltä
katsoen näyttävät melkein kohokuvilta. Mielellään
hän maalasi varsinkin ukonilma- ja
myrskytun-nelmia, mutta osasi myöskin kuvata luonnon
lempeämpiäkin hetkiä. — Vanhoilla päivillään
D. asui Isle-Adamissa Oise-joen varrella ja sai
nähdä impressionistien astuvan hänen
alkamaansa uraa pitemmälle kuin hän itse oli
ajatellutkaan. Hänen tauluistaan mainittakoon
,,Patoluukku", „Tammi", „Lammikko", ,,Karilla"
sekä kaksi suurta dekoratiivista maisemaa
„Aamu" ja ,,Ilta" (Louvressa). F. h.
Duprez [dyprë’], Gilbert Louis
(1806-96), ransk. tenorilaulaja, aikansa parhaita
sävel-draamallisia kykyjä, etenkin resitatiiviin ja
yleensä lausutukseen nähden. Oli 1842-50
opettajana Pariisin konservatorissa, perusti
sen-jälkeen oman laulukoulunsa. 7. K.
Dupuit [dypyV], Arsène Jules Émile
Juvénal (1804-66), ransk. insinööri ja
taloustieteilijä, toimi v:sta 1850 Pariisin kaupungin
pääinsinöörinä, v:sta 1855 teiden ja siltain
ylitarkastajana. D., joka oli etevä tie- ja
vesi-rakennusinsinööri, rupesi myöskin tutkimaan
kulkulaitosten taloutta, vieläpä arvo-oppiakin.
Kirjoituksessaan „De la mesure de l’utilité des
travaux publics" hän on ensimäisenä esittänyt
n. s. rajahyötyteorian (vrt. Arvo).
Dupuy [dypyi’], Charles Alexandre
(s. 1851), ransk. politikko, 1874-80 filosofian
opettajana moniaissa lyseoissa, sittemmin
koulun-tarkastajana; tuli 1885 edustajakamarin
jäseneksi, 1892 Ribofn kabinettiin opetusasiain
ministeriksi, muodosti Ribofn luovuttua 1893 kabi-
Duplisismi—Dupuy
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
