Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Edelcrantz, Abraham Niklas - Edelfelt, Albert Gustaf Aristides
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
489
Edelfelt
490
koon hänen laulunsa Ruotsin kansalle („Ode tili
svenska folket", 1786) ja hänen Englannin
kansallislaulun („God säve the king")
käännöksensä, joka kauan pysyi Ruotsin kansallislauluna.
Suurempi merkitys on kuitenkin E:n
luonnontieteellisillä keksinnöillä, joista mainittakoot
optillinen telegrafikone (1794), parannettu
ilmapumppu, puristuskone. Lisäksi E. saattoi
Ruotsissa käytäntöön englantilaiset höyrykoneet. Hän
pääsi myöhemmin kuninkaallisten näytelmäin
ylijohtajaksi, oli kauppakollegin presidenttinä
ja oman suunnitelmansa mukaan järjestetyn
maanviljelysakatemian johtajana. E. aateloitiin
1789 ja tuli 1815 vapaaherraksi. Ruotsin
akatemian jäsen 1786, Tukholman ja useiden
ulkomaisten tieteellisten ja kirjallisten seurojen jäsen.
E. oli lahjakas ja monipuolinen mies, joka
runsaassa määrin nautti aikalaistensa ihailua ja
kunnioitusta. [Jenny af Forselles, „A. N.
Clew-berg-Edelerantz och hans omgifning".] G. R.
Edelfelt [é-], Albert Gustaf Aristides
(1854-1905), suom. maalari, s. 21 p. heinäk. 1854
Albert Edelfelt.
Kiialan kartanossa Porvoon pitäjässä, k. 18 p.
elok. 1905 huvilassaan Haikon kartanon luona
lähellä Porvoota. Hänen isänsä oli syntyään
ruotsinmaalainen, Suomessa toiminut arkkitehti,
viimein yleisten rakennusten ylihallituksen
yli-tirehtööri Karl Albert E. (k. 1869), äiti
porvoolaisen kauppiaan tytär Alexandra Augusta
Brandt. Lapsuusaikansa E. vietti
Hämeenlinnassa, tuli 1867 Helsinkiin, jossa suoritti
ylioppilastutkinnon 1871. Aluksi E. opiskeli historiaa
ja kielitiedettä, ja vasta jonkun ajan
epäröi-tyään hän päätti antautua yksinomaan taiteen
alalle, johon hänellä pienestä pitäen oli ilmeiset
taipumukset. Jo 1868-71 hän sai taideopetusta
Helsingissä Taideyhdistyksen piirustuskoulussa
ja samalla hän myös opiskeli B. Lindholmin ja
Saksasta tulleen B. Reinholdin sekä myöhemmin
A. v. Beckerin johdolla. E. esiintyi ensi kerran
1872 Taideyhdistyksen näyttelyssä, lähti seur. v.,
saatuaan matka-apurahan yleisistä varoista,
jatkamaan taideopintojaan Antverpeniin. Syksyllä
1874 E. muutti Pariisiin, jossa hän erinomaisella
kielitaidollaan ja maailmanmiehen käytöksellään
niin hyvin menestyi, että hänestä siellä ennen
pitkää tuli Suomen taiteen loistavin edustaja ja
sen etujen paras valvoja ulkomailla, ja jossa hän
myöhemmin niin usein oleskeli, että hänen voi
sanoa jakaneen elämänsä Suomen ja Pariisin
kesken. Täällä hän nyt École des beaux-arts’issa
sai opettajakseen J. L. Gérömen, joka laski
vankimman pohjan hänen tulevalle kyvylleen hallita
taiteen apukeinoja täydellisemmin kuin kukaan
suomalainen häntä ennen. V. 1875 E. maalasi
Suomessa näyttelijätär H. Ch. Raa-Winterhjelmin
(Kansallisteatterissa) ja kreivi A. Aminoffin
muotokuvat, saaden niistä hopeamitalin Suomen
yleisessä näyttelyssä Helsingissä 1876. Keväällä
1876 E. oli Italiassa, mutta sairastui siellä
pahasti. Kun hän taas seur. v. oleskeli Pariisissa,
päätti hän helsinkiläisten taiteenystävien, m. m.
Z. Topeliuksen ja B. O. Schaumanin,
kehoituksesta antautua harjoittamaan historiamaalausta,
jota tähän aikaan pidettiin miltei kaikista
taiteen aloista korkeimpana ja johon E:llä sekä
perinnäisen että ominpäin hankkimansa
tavattoman laajan humanistisen sivistyksen perusteella
oli erikoiset edellytykset. Talvella 1877 hän
maalasi yleisesti tunnetun, historiallista idylliä
esittävän taulunsa „Kuningatar Blanka".
Luultavasti J.-P. Laurens’in vaikutuksesta E.
senjäl-keen ryhtyi historiallisen draaman esittämiseen
ja asetti 1878 Pariisin salongissa näytteille ison
maalauksensa ,,Herttua Kaarle herjaa Klaus
Flemingin ruumista" (Ateneumissa), josta hän
sai Suomen valtion palkinnon
henkilökuvamaa-lauksessa. Sam. v. hänet kutsutaan ,.vapaaksi
kunniajäseneksi" Pietarin taideakatemiaan.
..Kirsikat" niminen naiskuva, jonka tapaisia,
joskus enemmän ulkonaisesti siroja kuin
taiteellisesti huomattavia maalauksia E. on
myöhemminkin tehnyt useampia, on v:lta 1879, jolloin hän
myöskin maalasi verrattain vähäpätöisen
historiallisen taulunsa „I\ohtaus Nuijasodasta" (E:n
lahjoittama Cygnaeuksen galleriaan). Tätä
taulua voi kuitenkin pitää ikäänkuin siltana, siihen
ulkoilmamaalaukseen ja kansankuvaukseen,
mihin E. nyt siirtyi liittyen siihen
äärimmäisyys-suuntia välittävään naturalistiseen taiteeseen,
jonka johtajana oli nuori Bastien-Lepage ja
kannattajina m. m. Dagnan-Bouveret ja Sargent.
Tästä lähtien ei E. antanut maalaustensa
sisällykselle entistä määräävää merkitystä,
seikkaperäinen kuvaamistapa muuttui suuripiirteiseksi
ja pelkkä todellisuus, silmin nähtävä luonto sekä
ennen kaikkea ilman ja valon ynnä värivoiman
1. -valöörin esittäminen tuli hänen
pyrkimystensä päämääräksi. Ensimäisellä näitä
uudistuksia osoittavalla taulullaan, isolla kansanelämän
kuvauksella ,,Lapsen hautajaiset" (1879, Antellin
kokoelmissa) E. ensi kerran saavutti todellista
menestystä Pariisissa. Tämän taulun
inaisema-ja henkilöaiheet ovat, niinkuin E:n
kansan-kuvissa yleensä, otetut Porvoon saaristosta.
Seuraavista tämänlaatuisista kuvista mainittakoon
,,Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa" (1881,
Luxembourgin museossa Pariisissa), ,,Merellä",
esittävä kalastajaa ja tämän tytärtä
purjeveneessä (1883, Göteborgin museossa), v:lta 1884
kaksi taulua, jotka kuvaavat päivänpaisteisella
rannalla leikkiviä lapsia, „Lauantai-ilta" (1885,
Kööpenhaminan taidemuseossa) ja ,,Ruokolahden
eukkoja kirkonmäellä", joka on E:n paraiinpia
j kuvia tältä alalta ja josta hän Pariisin maail-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
