Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ehrensvärd ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
563
Ehrhard—Ehrlich
564
dän aljettua 1788 suuren laivaston ylipäälliköksi;
mutta 1789 saaristolaivaston päällikkyys hänelle
annettiin. Elok. 24 p. 1789 hän Ruotsinsalmessa
joutui tappiolle ja vetäytyi Svartholmaan. Kohta
tämän jälkeen hän otti eron toimestaan
jouduttuaan kuninkaan kanssa erimielisyyteen. Kustaa
lll:n kuoltua 1792 E. nimitettiin yliamiraaliksi,
mutta jo 1794 hän jälleen erosi. —
Virkamies-toimensa ohessa E. harrasti taidetta, omaksuen
pääasiallisesti uus-antiikkisen suunnan
katsantokannan, jonka etevin edustaja Winckelmann oli.
Montesquieu’n mielipiteitä ilmaston vaikutuksesta
ihmisten kykyihin ja tapoihin hän piti oikeina
ja koetti sovittaa niitä taiteenkin alalle. E. teki
kaksi vuotta kestävän matkan 1780-82 Italiaan
taideharrastuksia varten. Täältä saamiaan
vaikutelmia hän kuvailee teoksessaan „Resa tili
Italien". Hänen muut taidetta käsittelevät
teoksensa ovat „De fria konsters filosofi" ja
„Under-dänig promemoria", joista on ilmestynyt useita
painoksia, viimeinen Eichhornin toimittama
1866, jossa myös on E:n elämäkerta. [Monista
E:n elämää ja toimintaa käsittelevistä teoksista
mainittakoon P. D. A. Atterbom, „Svenska siare
och skalder" (I osa), G. Ljunggrén, ,,Jemförelse
emellan Ehrensvärd och Winckelmann såsom
konstfilosofer" (Svenska akad. „Handl. fr. år 1796"
XXIX), K. Warburg, ,,Karl Aug. Ehrensvärd:
En lefnadsbild frän gustavianska tiden".]
4. Gustaf Johan E. (1746-83),
vapaaherra, edellisen serkku, muistelmain kirjoittaja,
oli v:sta 1762 vänrikkinä meriväessä; erosi
sotapalveluksesta 1767, jolloin tuli kruununprinssi
Kustaan kamariherraksi, jona pysyi hänen
kuninkaaksi tultuaan v:een 1780. Sam. v. hän tuli
Ruotsin lähettilääksi Alankomaihin ja 1782
Berliiniin. E. oli läheisissä suhteissa aikansa
kirjallisiin henkilöihin, m. m. Olof Bergklintiin ja
K. K. Gjörwelliin ja kirjoitti viimemainitun
toimittamiin sanomalehtiin. Hän kirjoitteli
niinikään muistiinpanoja ja päiväkirjaa, jotka
valaisevat Kustaa III:n aikaa. Otteita näistä on
painettuna Wieselgrénin julkaisemassa „De la
Gardieska arkivet" sekä Geijerin toimittamassa
,,Gustavianska papperen"; E. V. Montan julkaisi
täydellisesti E:n „Dagboksanteckningar, förda
vid Gustaf III:s hof".
5. Albert Karl August Lars E.
(1821-1901), kreivi, K. A. Ehrensvärdin pojanpoika,
virkamies, filos. tohtori 1841 ; oli 1842-59
diplomaattisissa toimissa; sen jälkeen hän oli
maanviljelijänä v:een 1864, jolloin tuli Göteborgin ja
Bohuslänin maaherraksi. Tässä virassa
ollessaan hän harrasti uutterasti lääninsä sekä
taloudellista että henkistä vaurastumista. E. oli
kaikilla säätyvaltiopäivillä v:sta 1847 alkaen, ja
viimeisillä hän oli eduskuntamuutoksen
puolustajia; sittemmin hän oli v:een 1890 asti
Göteborgin ja Bohuslänin valitsemana edustajana
ensimäisessä kamarissa, esiintyen vapaamielisenä
ja edistyksen harrastajana. Vv. 1885-89 E. oli
ulkoasiainministerinä, jolloin hän koetti
tyydyttää norjalaisten vaatimuksia tekemällä
myönnytyksiä, jonka johdosta häntä usein moitittiin
ruotsalaisten taholta. K. O. L.
6. Tliomasine Christine E.-G y 1 1 e
m-bourg s. Buntzen (1773-1856), tansk.
kirjailijatar, oli ensin naimisissa P. A. Heibergin
kanssa, josta avioliitosta syntyi poika J. L. Hei-
berg (1791), mutta miehensä jouduttua
maanpakoon, hän haki hänestä eron mennäkseen
avioliittoon ruots. paronin, K. F. Ehrensvärdin kanssa,
joka osallisuudesta Kustaa III:n murhaan oli
joutunut maanpakoon ja Tanskassa otti käytäntöön
äitinsä sukunimen Gyllembourg. Tultuaan leskeksi
1815 hän eli poikansa kanssa hiljaista elämää,
kunnes muutti pojan äsken perustamaan omaan
kotiin, jonka harvinaisen sielukasta seurapiiriä
hän osaltaan rikastutti. Hänen ensimäinen
teoksensa on ,,Familien Polonius", joka (1827)
salanimellä ja erilaisilla otsakkeilla varustettuina
pikkunovelleina ilmestyi Heibergin lehdessä
„Kjø-benliavns flyvende post". Seur. v. sama lehti
painatti „En Hverdagshistorie", joka herätti niin
paljon mieltymystä, että kirjailijatar sen jälkeen
miltei vuosittain julkaistessaan jonkun uuden
novellin, nimittää itseänsä „Förf. tili „En
Hverdagshistorie". Hänen varsinainen nimensä tuli
julkisuuteen vasta hänen kuoltuansa. Hän otti
novelliensa aiheet kodin ja seuraelämän piiristä
ja osoittaa harvinaista kykyä huomata
vähä-pätöisimmissäkin situatsioneissa niihin
kätkeytyneen runollisuuden. Katsantokannaltaan hän
on humaani ja hieno, ja hänen tyylinsä osoittaa
suurta teknillistä taituruutta. Hänen kootut
teoksensa ilmestyivät 1849-51 (J. L. Heibergin
toimittamina) ; uusi painos 1866-67. [J. L.
Heiberg, „P. A. Heiberg og Thomasine Gyllembourg"
(1882) ; II. J«eger, „En gammel
Kjærlighedshisto-rie" (1891) ; II. Schwanenflügel, „P. A. Heiberg"
(1891).] E. H.
Ehrhard [èrhartj, Albert (s. 1862), saks.
katolinen teologi, kirkkohistorian professori ensin
Strassburgin pappisseminaarissa (1889), sitten
Würzburgin, Wienin, Freiburgin ja (v:sta 1903)
Strassburgin yliopistoissa ; tullut tunnetuksi
etevänä muinaiskristillisen kirjallisuuden tutkijana
(„Die altchristliche Literatur und ihre
Erfor-schung", 1900) ja vapaamielisen katolisuuden
edustajana (,,Der Katholizismus und das 20
Jahrhundert im Lichte der kirchlichen
Entwicke-lung der Neuzeit", 1902; „Liberaler
Katholizismus", 1902 y. m.). [E. Kaila, „Nykyaikaisia
liikkeitä katolisessa kirkossa" (1908).] J. G.
Ehrlich [èrlihj, Heinrich (1822-99), saks.
pianisti sekä musiikki- ja romaanikirjailija.
Pääteos: „Musikästhetik" (1881). I. K.
Ehrlich [crlilij, Paul (s. 1854), saks. lääkäri,
v:sta 1881 ylimääräisenä professorina Berliinissä
ja v:sta 1896 serumlaitoksen johtajana
Steglit-zissä, joka laitos 1899 siirrettiin Frankfurt am
Mainiin. E. on
kulkenut tienraivaajana
veritautien, varsinkin
n. s. leukemian, sekä
immuniteetti-opin ja
serumihoidon aloilla.
Keksimiensä
värjäys-menettelyjen avulla
hän on suuresti
edistänyt tietojamme
valkeista verisoluista sekä
varmentanut
käsitystämme lymfarauhasten
ja luuytimen
merkityksestä vaikeitten
verisolujen muodostumiseen
nähden. E. näytti ensi-
Paul Ehrlich.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
