Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Elsner ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
635
Elysium—Eläimet
636
vien ja pahojen lopullisesta palkasta. Tämän
käsityskannan mukaisesti Pindaros kuvaili,
mitenkä ne ihmiset, jotka ovat nuhteettomasti
eläneet kolme elämänjaksoa (maan päällä,
manalassa ja jälleen maan päällä) vihdoin Zeuksen
tietä myöten tulevat autuaitten saarille ja siellä,
Kronoksen linnan ääressä, yhdessä muinaisajan
jalojen sankarien kanssa viettävät iäti surutonta
elämää. — Myöhemmin E:ia ajateltiin manalassa
olevaksi; näin esim. Platon ja Vergilius. —
Uudempien aikojen runoudessa e. (elysium,
ely-see) usein esiintyy onnelan merkityksessä
ylipäätään. — Pariisissa „E:u kentät"
(Champs-Élysées) on erään puiston nimi. O. E. T.
Elysium [ely’-] (lat.) ks. E 1 y s i o n.
Elythropappus ks. Sarvikuono pensas.
Elzevir [-1-] (myös Elzevier, Elsevier t.
Else-vir), kuuluisa alankom. kirjanpainaja- ja
-kus-tantajasuku. Toiminimen varsinainen perustaja
on Lodewijk E. (1540-1617), jonka aikana jo
aloitettiin ulkomainen kauppa. Hänen 7:stä
pojastaan antautui 5 kirjakauppiaiksi ja hänen
pojanpoikansa Isaak (s. 1596) osti kirjapainon
ja kohosi Leidenin yliopiston kirjanpainajaksi.
Tämän enon Bonawenturan ja vanhemman
veljen Abrahamin (1592-1652) aikana
toiminimi ja kirjapainoliike oli kukoistavimmillaan.
Kirjain ulkoasusta pidettiin tarkkaa huolta.
Tältä ajalla ovat E:n kustannuksella julkaistut
kuuluisat klassikoiden painokset. Leidenin
liikkeen maine siirtyi sittemmin erään tämän saman
suvun jäsenen Antverpeniin perustamalle
liikkeelle. Elzevirien suurenmoisesta tuotannosta
pidetään kirjapainotaidon kannalta katsoen
huo-mattavimpina 12-taitteisia klassikkojulkaisuja
(painetut pienellä antikvalla n. s.
elzevir-kirjasimilla). [Berghman, „Études sur la
bibliographie Elzevirienne" (1885).]
Eläimellinen lämpö, elävän ruumiin lämpö,
joka syntyy kudoksissa tapahtuvasta
ravintoaineiden palamisesta. Useilla eläimillä ruumiin
oma lämpö vaihtelee tarkasti ympäristön
lämmön mukaan, jonka vuoksi niitä sanotaan
vaihtolämpöisiksi (poikilothermisiksi).
Tällaisia ovat kalat, sammakkoeläimet ja
matelijat, jotka meidän ilmanalassamme koskettaessa
tuntuvat kylmiltä ; tästä nimi kylmäveriset.
Nisäkkäät ja linnut säilyttävät melkein saman
korkean lämmön riippumatta ympäristön
läm-mönvaihteluista, jonka vuoksi niitä sanotaan
lämminverisiksi eli
tasalämpöisiksi (homoiothermisiksi). Korkein oma lämpö
40-45° C on linnuilla, nisäkkäillä se on 37-39° C.
Ihmisen ruumiinlämpö kainalokuopassa
mitattuna on 36,5-37,5° C (sisäosissa 7,-1° C
korkeampi). Se on alhaisempi nukkuessa (36.5° C),
korkeampi (37,5° C) syönnin jälkeen ja työssä
ollessa; kohoaa kuumeessa 42° C asti. Kiniini,
salisyliliappo, alkoholi alentavat ruumiinlämpöä.
K. M. L.
Eläimellinen rokotusaine ks. Rokotus.
Eläimet muodostavat kasvien kera sen osan
luontoa, jota sanotaan elolliseksi; ne ovat ne
eliöt, jotka käyttävät ravinnokseen orgaanisia
ja näihin yhdistyneitä epäorgaanisia aineita, ja
joilla on liikuntokyky ja kehittynyt tunto.
Alhaisimmat eläinmuodot liittyvät suorastaan
alkueläimiin, joista keskenään läheisistä sukulaisista
toiset lähenevät enemmän todellisia kasveja, toi-
set eläimiä. Elollisen maailman voi käsittää
»uureksi puuksi, jonka tyven muodostavat
yksisoluiset elimistöt ja joka on jakaantunut
kahdeksi suureksi rungoksi, kasvi- ja eläinkunnaksi,
joiden välillä erilaisuudet käyvät sitä
suuremmiksi kuta ylhäisempiä oksia niissä verrataan
toisiinsa.
Eläinten alkeisosana on solu. Alkueläinten
(Protozoa) ruumiin muodostaa yksi solu,
varsinaisissa eläimissä (Metazoa), jotka syntyvät
yhdestä solusta, munasolusta, lukuisat
jakaantumalla lisääntyneet solut yhdistyvät kudoksiksi,
joissa solut itsenäisyytensä kustannuksella ovat
eri tehtäviä varten monin tavoin muuttuneet.
Kudoksien päälaatujen mukaan erotetaan
epi-telikudosta, sidekudosta, lihaskudosta ja
hermokudosta. Eläinten eri elimien rakenteen
muodostavat tavallisesti useimmat solukko- eli
kudos-lajit.
Yksinkertaisimpain kudoseläinten
alkuperäinen ruumiinmuoto on kaksinkertaisen
soluker-roksen (ulkolehden ja sisäleliden) muodostama
pussi, jonka avonainen pää toimii suuna ja
peräaukkona. Ruumiin alkuperäinen
pituusakseli kulkee näillä suun ja tälle vastakkaisen,
usein alustaan kiinnikasvettuneen navan kautta,
ja sen ympäri eri elimet ovat säteettäisesti
järjestyneet. Korkeammissa eläimissä elimet taas
ovat yleensä järjestyneet niin, että halkileikkaus
jakaa eläimen kahteen symmetrisesti 1.
vasta-muotoisesti yhtäläiseen osaan (antimeeriin) ;
näitä eläimiä, joissa paitsi etu- ja takapäätä
voi erottaa selkä- ja vatsapuolen, oikean ja
vasemman ruumiinpuoliskon, sanotaan
kaksi-kylkisiksi (bilateraalisiksi). Segmenteeratuissa
eläimissä (niveleläi missä) samanlaiset elimet
uudistuvat perättäisessä jonossa, niin että
poikkileikkauksilla voi jakaa ruumiin useihin toisiansa
seuraaviin osastoihin (metameereihin), jotka
ovat keskenään joko yhdenkaltaiset
(homonomi-set) kuten esim. kastemadolla tai sangen
erilaiset (heteronomiset) niinkuin esim. hyönteisillä.
Yleensä nähdään verratessa korkeampia eläimiä
alempiin, että elämälle tarpeelliset toiminnot yhä
jyrkemmin kohdistuvat määrättyihin
ruumiinosiin ja koska viimemainittujen työnä on vain
määrätyt toiminnot, niin ne rakenteensa
erilaisuuden mukaan suorittavat niitä täydellisemmin,
ja elimistö kokonaisuudessaan nousee
korkeammalle elämänasteelle.
Ruoansulatuseliminä on
yksinkertaisimmassa tapauksessa ruumiin seinän ja lähinnä
sen sisäleliden muodostama pussimainen ontelo,
jolla on yhteinen aukko ravinnon ottoa ja
tähteiden poistoa varten. Sienieläimillä on sen
seikan yhteydessä, että uiko- ja sisälehden
välillä on paksu välikerros, alkuperäinen
ruumiinontelo jakaantunut lukuisiin kammioihin, joihin
ravinto virtaa ruumiinseinän läpi kulkevien
reikien, seinähuokosten, kautta. Polttiaiseläimillä
johtavat sädemäiset kanavat ravintonesteen
mainitusta ontelosta ruumiin ääriosiin.
Korkeammilla eläimillä suoli on erotettu
ruumiin-seinästä erikoisella ontelolla (sekundäärinen
ruumiinontelo 1. ccrloma) ja on erilaistunut
etu-suoleksi 1. emättimeksi, keski- 1. mahasuoleksi,
jossa varsinainen ruoansulatus tapahtuu, ja
peräsuoleksi, jonka loppupää on avonainen.
Ravinnon hienontamista ja sulattamista varten niillä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
