Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Englanti
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
729
Englanti
71G
Gladstone ehdotti, että Irlannille annettaisiin
itsehallinto (Home-Rule): oma parlamentti ja
ministeristö, ja uusi maalaki. Tästä oli
seurauksena että vapaamielisestä puolueesta erosi suuri
joukko jäseniä (m. m. Ilartington, Goschen,
Bright, Chamberlain), jotka muodostivat
vapaamielisten unionistien puolueen, minkä jälkeen
alihuone hylkäsi Gladstonen
home-rule-ehdotuk-sen. Kun Gladstone liajoitettuaan parlamentin
oli joutunut uusissa vaaleissa tappiolle, pääsi
valtaan Salisburyn konservatiiveista muodostama
nnnisteristö (1886). Tämän aikana uudistettiin
paikallishallinto (1888): kreivikuntain hallinto
on siitä lähtien yleisillä vaaleilla valittujen
kieivikuntaneuvostojen käsissä. V. 1891 pantiin
toimeen maksuton opetus useimmissa
kansakouluissa. Irlanti pidettiin kurissa jyrkillä
pakkotoimilla samalla kuin säädettiin uusia maalakeja,
joiden tarkoituksena oli helpottaa vuokraajain
pääsemistä itsenäisiksi maanomistajiksi.
Ulkopolitiikan alalla hallitus etupäässä piti silmällä
E:n vallan laajentamista Afrikassa. V. 1890
tehtiin Saksan kanssa sopimus molempain maiden
Itä-Afrikassa olevien alueiden ja ,,etupiirien"
rajoista; samana vuonna samantapainen
Etelä-Afrikkaa koskeva sopimus Portugalin kanssa.
1892 valta joutui Gladstonen neljännelle
ministc-ristölle. Seur. vuonna Gladstone esitti uuden
home-rule-ehdotuksen, joka raukesi yliliuoneen
vastustukseen. Sittenkuin uusia piiri- ja
pitäjä-neuvostoja koskeva laki oli hyväksytty, Gladstone
luopui vapaamielisen ministeristön johdosta
(1894) ja hänen sijallensa tuli Rosebery. Tämä
kukistui 1895, minkä jälkeen Salisbury muodosti
sekaministeristön, jossa konservatiivien rinnalla
istuivat vajiaamielisten unionistien johtajat
Devon«hire, Goschen ja Chamberlain. Uusi
ministeristö harjoitti tarmokasta uiko- ja
siirtomaapolitiikkaa. Imperialismi esiintyi
voimakkaampana kuin milloinkaan ennen. M. m.
valloitettiin Ashantimaa (1896), Sudanin
mahdi-liike kukistettiin (1898) ja Egyptin valta
Sudanissa turvattiin; samaan aikaan torjuttiin
Ranskan yritys saada jalansijaa Itä-Sudanissa
(Fa-sodan juttu 1898). Etelä-Afrikassa syntyi
vakavia selkkauksia Transvaalin kanssa (Jamesonin
hyökkäys Transvaaliin y. m.). Niistä sai (1899)
alkunsa buurisota (ks. t.), joka päättyi (1902)
Transvaalin ja Oranjen tasavaltain valloitukseen.
Tämän siirtomaapolitiikan varsinaisena
johtajana oli Chamberlain, jonka imperialistisiin
harrastuksiin kuului itsehallinnolla varustettujen
siirtomaiden lähempi yhdistäminen toisiinsa ja
emämaahan. V. 1900 liittyivät Austraalian
koloniat liittovaltioksi (Commonwealth) samaten
kuin pohjois-ameriikkalaiset siirtokunnat jo
aikaisemmin (1867) olivat tehneet (Dominion of
Canada). Vv. 1897 ja 1902 pidetyt
siirtomaa-konferenssit tarkoittivat emämaan ja
siirtomaiden toisiinsa lähentämistä varsinkin
kauppapoliittisella alalla.
Hallitus ei laiminlyönyt sisäistäkään
reformi-työtä. Sosiaalipoliittista lainsäädäntöä
jatkettiin (laki työriitain sovittamisesta 1896, työssä
sattuneen tapaturman korvauksesta 1897 ja 1900,
työväenasunnoista 1899 y. m.; Irlannissa uusi
maalaki 1896 v. m.) ; 1902 hyväksyttiin paljon
riitaa synnyttänyt kansakoululaki, joka suosi
tunnustuksellisia kouluja, 1904 neljäs vaalilain
uudistus, joka lisäsi valitsijain lukua kahdella
miljoonalla; ihan yleinen ei vaalioikeus
vieläkään ole. Viktoria kuningattaren kuoltua (1901)
tuli hallitsijaksi hänen poikansa Edvard VII,
jonka mukana E:n valtaistuimelle pääsi
Saksi-Koburgin suku. V. 1902 Salisbury vetäytyi
syrjään ja pääministeriksi tuli Balfour.
Chainberlainin 1903 aloittama agitatsioni
suo-jelustullien hyväksi sai aikaan hajaannuksen
mi-nisteristössä ja lopulta sen kukistumisen (1905),
minkä jälkeen vapaamieliset
Campbell-B a n n e r m a n n i n johdolla astuivat
hallitukseen; v. 1908 tuli pääministeriksi A s q u i t h.
E:n ulkopolitiikka on jatkunut entiseen
suuntaan. Nykyisen kuninkaan aikana ja suureksi
osaksi hänen persoonallisesta vaikutuksestansa
E. on tekemällä liittoja ja sopimuksia useiden
valtain kanssa päässyt siitä eristetystä asemasta,
johon se oli joutunut 19:nnen vuosis. lopulla. V.
1902 tehtiin liitto Japanin kanssa, 1903-04
ystävälliset sopimukset Ranskan kanssa, minkä
jälkeen E. kannatti Algecirasin konferenssissa
(1906) Ranskan Marokon politiikkaa Saksaa
vastaan, jonka vaikutusvaltaa kansainvälisessä
politiikassa E:n diplomatia muutenkin on pyrkinyt
supistamaan koettamalla saattaa tämän vallan
mahdollisimman eristettyyn asemaan. Venäjää,
Pohjois-Ameriikan Yhdysvaltoja, Italiaa y. m.
E. sitävastoin on lähestynyt: v. 1907 saatiin
E:n ja Venäjän kesken aikaan Iveski-Aasian
olojen järjestelyä koskeva välipuhe, johon niiden
nykyinen yhteistoiminta Persiassa perustuu. Vv.
1906-07 Transvaal ja Oranje saivat
parlament-taarisen itsehallinnon; 1909 Etelä-Afrikassa
ole’-vat koloniat yhdistyivät valtioliitoksi. Samalla
kuin E:n ja sen itsehallintoa nauttivien
siirto-maitten väliset suhteet ovat tulleet yhä
paremmiksi on Itä-Intiassa tyytymättömyys E:n
valtaan kasvanut varsin uhkaavaksi.
Sisäisiin oloihin nähden nykyinen hallitus on
saavuttanut paraimmat tulokset
sosiaalipoliittisen lainsäädännön alalla. Näistä mainittakoon:
laki, joka vapauttaa ammattiyhdistykset
maksamasta työnantajille korvausta lakkojen
aiheuttamasta vahingosta (1906), vanhuuden-eläkkeen
myöntäminen (1908) ; myöskin on jatkettu jo
ennen aloitettuja pyrkimyksiä pienten
viljelys-tilain lisäämiseksi ja maapalstojen
hankkimiseksi maalaistyöväelle. Lupaustaan koettaa saada
laivaston ja maasotajoukon menot vähenemään
ministeristö ei ole voinut täyttää. Päinvastoin,
ne uudistukset, joihin tällä alalla viime aikoina
on ryhdytty, ovat kysyneet entistä enemmän
varoja, varsinkin kuin laivastoon nähden yhä
pidetään kiinni siitä, että E:n laivaston tulee
olla voimakkaampi kuin kahden Euroopan
suurimman merivallan laivastot yhteensä.
E:n valtiolaitos ja valtiollinen elämä on viime
vuosikymmenien kuluessa kehittynyt yhä
kan-sanvaltaisempaan suuntaan. Tästä lienee
ainakin osittain selitettävissä myöskin uuden
puhtaasti kansanvaltaisen puolueen esiintyminen
valtiolliselle kiistakentälle. Tarkoitamme E:n
työväenpuoluetta, jolla v:sta 1906 on ollut omat
edustajansa parlamentissa ja joka on hyväksynyt
sosialistisen ohjelman. Kansanvaltaisuuden
valtaan pääseminen E:n julkisessa elämässä tekee
nyöskin ymmärrettäväksi, minkä vuoksi
yli-huoueen olemassa-olo on joutunut viime aikoina
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
