Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Erysimum ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
801
Erysimum—Erzgebirge
802
1. Sphærotehca-sienen
koteiorakko. Oikealla
kaksi
kuromaitiö-jonoa
Erysimum, ukonnauris, kasvisuku
ristikukkaisten heimossa. Keltakukkaisia,
suikea-lehtisiä yrttejä. Meillä 2 lajia, joista E.
cheir-anthoides yleinen rikkaruoho viljelyksissä.
Erysipelas [-%’-] (kreik.), ks. Ruusu.
Erysiphaceæ, kotelosieniheimo, jonka
edustajat loisivat korkeammilla kasveilla muodostaen
näiden pinnalle tavallisesti
valkoisen,
lukinverkoutapai-sen peitteen, „homeen".
Lisääntyvät jonoissa
muodostuvilla kuromilla (kuva 1) ;
talvehtivat sienirihmojen ja
tummissa, pisteentapaisissa
kotelorakoissa (kuva 2)
syntyneiden itiöiden avulla.
Kotelorakot varustetut
yksinkertaisilla (kuva 1) tahi
haaraisilla (kuva 3)
lisäkkeillä. — Muutamat lajit
viljelyskasveille vaaralliset.
Unci-nula necator, jonka kuroma-aste on
tunnettu nimellä Oidium Tuckeri,
on vuodesta 1845 alkaen
hävittänyt viini-istutuksia kaikkialla
Euroopassa ja P.-Ameriikassa. U.
Sa-licis elää pajuilla. Meillä tavallista
ruusu hometta (Sphcerotheca
pannosa) joka hävittää ruusunlehtiä,
nuoria versoja ja kukkasilmuja,
vastustetaan rikkikukalla. K a
r-v i a i s m a r j a h o m e, Sphcerotheca
mors uvce, on Pohj.-Ameriikasta
tämän vuosisadan kuluessa levinnyt
yli suurimman osan Eurooppaa. Sen
sienirihmat peittävät
tumman ruskean huovan tavoin
karviais- ja
viinimarjapensaiden hedelmiä, lehtiä ja
oksia, jotka lopuksi ovat
melkein paleltuneen
näköiset. Kipeiksi huomatut
oksat ovat heti poltettavat.
Podosphcera leucotricliaa,
joka uhkaa omena- ja
päärynäpuita, vastustetaan
menestyksellä bordeaux-liuoksella. Erysiphe on heimon tavallisin suku.
ks. liitekuvaa Kasvitaudit. J. J. L.
Erysiphe ks. Erysiphaceæ.
Eryteemi (kreik. ery’thcma), punoittuma,
ihotauti, jossa esiintyy punaisia
ve-rekkäitä täpliä tahi jossa iho on
laveammalta tavallistaan
verek-käämpi. M. O-B.
Erythræa, rantasappi,
kasvisuku Gentianaceæ-heimossa;
matalia, punakukkaisia yrttejä, joilla
on syvään 5-liuskainen verhiö,
suppilomainen teriö, tyhjennettyään
kierteisesti vääntyneet
heteenpon-net, variseva vartalo. Suomessa 3
lajia, joista E. litoralis ja E.
pulchella, edellinen yleisempänä,
jälkimäinen harvinaisempana,
kasvavat merenrannoilla etelä-osassa
maatamme. f.J. A. ~W.)
Erythrea ks. Eritrea.
Evythrina, korallipuu,
2B. II. Painettu -’/, 10.
2. Erysiphe
lamprocarpa
pillikkeen
lehdellä.
E. litoralis.
kasvisuku liernekukkaisten heimossa;
tropiikeissa kasvavia puita tai pensaita, joilla on
pari lehtiset, 3-lehdykkäiset lehdet ja kauniit,
helakanpunaiset kukat tertuissa. Oksat usein
piikkisiä. Muutamia lajeja, esim. brasilialaista
E. eristä yallia,, viljellään korituskasvina. Eräitä
lajeja pidetään lämpimissä maissa kahvi- ja
kaa-kao-istutusten varjostuspuina ja pippurikasvin
tukina. (J. A. W.)
Erythroxylon ks. C o c a.
Erytriini, aineosa useissa värijäkälissä
(Roccella); on itse väritön mutta muodostaa
ammoniakin kanssa punaisen väriaineen, jonka
kalkki-yhdistys on pourpre jrangais. — Alkalien
vaikutuksesta e. hajoaa orselliinihapoksi ja e r y t r i
i-t i k s i, kiteytyväksi, sokerinkaltaiseksi
neli-arvoiseksi alkoholiksi. Edv. Hj.
Erytrosyytti (kreik. erythro’s = punainen, ja
lchyto’s = vuodatettu), punainen verisolu. vrt.
Veri.
Eryx, Sisilian länsirannikolla lähellä
Drepa-nonia (nyk. Trapani) oleva vuori, jonka huipulla
oli kuuluisa Aphroditen temppeli. Sen
itärin-teillä oli samanniminen kaupunki, jonka
omistamisesta roomalaiset ensimäisen puunilaissodan
aikana kauan taistelivat karthagolaisten kanssa,
kunnes 241 e. Kr. saivat sen valtaansa. Vuoren
nyk. nimi on Monte San Giuliano. E. R-n.
Erza, Mordvan kansan toisen pääheimon nimi.
ks. Mordva, Mordvalaiset.
Erzberger, Mathias (s. 1875), saks.
poli-tikko, on v:sta 1896 toiminut Etelä-Saksan
katolisessa työväenliikkeessä; valittiin 1903
valtiopäiville ja on keskipuolueen toimeliaimpia
jäseniä. Hänen kiivaat hyökkäyksensä
siirtomaahallintoa vastaan 1906 etupäässä aiheuttivat
val-tiokansleri Bülovvin ja keskipuolueen välien
rik-kumisen ja valtiopäivien hajoituksen jouluk. sam.
vuonna: julkaissut m. m. ,,Die Zentrumspolitik
im Reichstag" (1904).
Erzgebirge (,,malmivuoret"), Keski-Saksassa,
Böömin ja Saksin rajalla kulkeva 125 km:n
pituinen vuorijono, joka etelässä äkkijyrkkänä
päättyy Egerin hautasyvänteeseen.
Pohjoisestapa in katsoen se tuskin esiintyy vuorijonona,
vaikkakin keskikorkeus on 750-1,000 m; niin
tasaisesti se viettää luodetta kohti. Vain
paikka paikoin kohoaa tästä yksitoikkoiselta
ylä-tasangolta näyttävästä vuorimaasta korkeampia
huippuja, kuten Fichtelherg (1,204 m) ja
Keil-berg (1,244 m) etelässä Zscliopaun lähdepaikoilla,
tai yksinäisiä basalttikeiloja. E., jonka
vuori-perä etupäässä on kidemäisiä liuskeita ja
graniittia, on hyvin malmirikasta. Vuorityö, joka
aikaisemmin tuotti runsaasti hopeaa, lyijyä,
kuparia, vismuttia, sinkkiä, nikkeliä, kobolttia ja
tinaa, kukoisti täällä varsinkin 16:nnella vuosis.
muuttaen maanviljelykseen osittain
kelpaamattoman E:n seuduksi, joka on Saksan tiheimmin
asuttuja. Nykyään, kun malminsaanti on käynyt
vähäpätöiseksi, elävät asukkaat, joita
korkeim-missakin seuduissa on n. 100, muualla 200, jopa
300 km2llä, valmistaen nypläys- ja punoustöitä
sekä puutavaroita tai harjoittaen verka- ja
koneteollisuutta. Niistä harvoista paikoista, missä
vielä vuorityötä harjoitetaan, mainittakoon
Frei-berg, josta saadaan hopeaa ja jossa on
maailmankuulu vuoriakatemia. E:n vilkasta liikennettä
edistävät teollisuuskaupunkeja yhdistävä tiheä
3. Microsphaeria-sienen
haaraisilla lisäkkeillä
varustettu koteiorakko.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
