Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Esihistorialliset ajanjaksot
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
133
Esihistorialliset ajanjaksot
812
dou ja supistumisen avulla. Ihmiset ovat
viettäneet ilotonta elämää. Maanviljelys ja karjanhoito
ovat olleet tuntemattomia, ja kotieläimiä ei ole
ollut, ei edes koiraa. Työkapiueena ja aseena
on pääasiassa ollut hiomaton, suuri,
mantelin-muotoiseksi isketty kivi, joka muoto yleensä
pysyy muuttumatta nämä aikakaudet (kuv. I: 1).
Mousteriläisajalta on myös iskettyjä
nuolenkärkiä ja piikaapimia. Mantelinmuotoinen ase
on tällöin ollut suhteellisen harvinainen ja kiven
käsittely kehittynyttä. Joissakin paikoin, esim.
Ranskan Abbevillen tulvakerrostumissa, on
tavattu eri kerroksissa päällekkäin löytöjä
kultakin nyt puheena olevalta ajalta, joten niiden
keskinäinen ikä on voitu tarkistaa sekä
geologisesti että muinaistieteellisesti. Näiden
paleo-liitti-ajan alkujaksojen asutusjätteitä on kautta
Belgian, Hanskan. Espanjan ja Portugalin,
Italian. Pohjois-Afrikan, Syyrian ja Palestiinan,
vieläpä Ilindustanin, Somali-maan ja
Etelä-Afrikan. Keskinen ja pohjoinen Eurooppa olivat jään
alla. Ihmisasuntoina olivat luontaiset luolat,
joihin vainajatkin lienee haudattu.
Sivistyshistoriallisesti edellisiä ajanjaksoja
verrattoman paljoa rikkaammat ovat myöhemmät
paleoliittiset aikakaudet. Niiden päälöytöalueet
ovat Länsi- ja Lounais-Banska. Se ihmisrotu,
joka tällöin on elänyt, on ollut lattea-otsainen,
poskipäät eteenpäin ulkonevat, leuka taakse
kaartuva, raajat järeätekoiset. Luurankoja tai
niiden osia on löydetty Eanskasta, Englannista,
K r a p i n a-luolista Kroatsiassa, S p y-luolista
Namurissa ja Diisseldorfin läheisestä N e a
n-derthalista, minkä viimemainitun mukaan
koko rotua kutsutaan
neaanderthalilai-seksi. — Haudatut ruumiit ovat olleet
punamullalla peitetyt ja koristuksina on käytetty
petojen hampaita. Metsästys on yhä ollut
pääelinkeinona, jonkinlaiset yhteiskunnalliset olot
lienevät jo vallinneet. Taidetuotteita on olemassa
pitkin koko aikakautta, vähimmin
aurignac-ajalta T r i 1 o b i t e-luolasta ja eniten
magda-leena-ajalta. Niitä on varsin runsaasti löydetty
eri luolista, merkillisiä, mestarillisia
luuveistok-sia tai luuhun piirrettyjä kuvioita, joskus
kalliomaalauksia. Ne kuvaavat naisvartaloja tai
villieläimiä, kuten hirviä, peuroja, puhveleja,
mammutteja, kaloja, joskus kasviaiheita tai
koristekuvioita, ja ovat ihmeteltävällä taidolla ja
aistilla muovaillut (kuv. I: 8-15). Piirros lienee
veistelyä vanhempi. Kuuluisimmat taidelöydöt
ovat luolalöytöjä: La Madeleine.
Bras-sempoy („B:n Venus"), Mas d’A z i 1
(Pyre-neillä).
Työkapineet ovat edellisen ajan kapineita jo
paljoa paremmat, hienommat ja vaihtelevammat
(kuv. I: 2-3). Ihan ajanjakson lopulta aletaan
tavata jokunen hiottukin ase. Luuaseet, neulat,
pistimet ja väkäkeihäät (kuv. I: 4-7) ovat hyvin
tavalliset, ja magdaleena-ajalta on
eriskummallisia .,k o m e n t o s a u v o j a" (kuv. I: 11), joita
on arveltu heimopäällikköjen valtamerkeiksi tai
joiksikin uskonnollisiksi suojuksiksi.
Saviastioista ei ole varmuutta. — Löytöjä tältä ajalta
on Eanskasta, Pyreneiltä, Englannista,
Sveitsistä. Määristä, Saksasta Nassaun y. m. luota,
Krakovan luota ja Ukrainasta, mutta ei Italiasta
eikä Kreikasta. Kieltämätöntä yhtäläisyyttä
sen sijaan on eräiden egyptiläisten naisvartalo-
kuvanveistosten ja samanlaisten
magdaleena-aikuisten länsieurooppalaisten välillä.
Tärkeimpiä paleoliittisen ajan tutkijoita ja
selvittelijöitä Euroopassa ovat olleet:
ranskalaiset de Quatrefages, G. Mortillet, Edv.
Piette ja abbé Breuil, sekä itävaltalainen
M. Hoernes.
Neoliittisella eli hiotun kiven
aikakaudella ei suinkaan kaikkia kiviesineitä hiottu,
kuten esim. ei koskaan veitsiä, sahoja, tikareita
y. m. — Siirtymisaikaa paleoliittisesta ajasta
neoliittiseen, jota aikaisemmin ei lainkaan
tunnettu, ja jolle sen vuoksi annettiin nimi „h i
a-t u s" = kuilu, sanotaan nyt Eanskassa c a m p i
g-ny Iäiseksi ajanjaksoksi. Tälle ajalle myös
rajoittuvat Mas d’Azilin löydöt. Eteläinen
Poh-jois-Eurooppa on pääasiassa tällöin tullut
asutuksi, ja tälle ajalle lukeutuvatkin
kølcken-nwddinyit, n. s. ateriatunkiot (kuv. I: 16)
Tanskan itärannikoilla. Ne ovat suuria,
vahvoja asumakerroksia, jotka ovat muodostuneet
osterin kuorista, luista ja yleensä ruuanjätteistä,
murtuneista kiviaseen kappaleista y. m. s., mikä
jää ihmisten pitempiaikuisille asuinsijoille.
Saviastiateollisuus näkyy vielä olleen hyvin
alkeellista; kotieläimistä ovat yhä muut olleet
tuntemattomia paitsi koirat. Kiviesineet ovat
hiomattomia, ja tyypillinen on muuan toiselta
puolen iskemällä teräväksi muodostettu ase,
ievykirves (kuv. I: 18), loppupuolelta
ajanjaksoa. Kokkenmoddingejä on myös Englannissa,
Portugalissa y. m., mutta Tanskaa
pohjoisempana ei tyypillisiä vanhoja sellaisia ole, joskin
yksityislöydöt Etelä-Kuotsissa näyttävät tämän
maan jo silloin alkaneen tulla asutuksi.
Manner-jää on lopullisesti vetäytynyt pois, ja nykyinen
geologinen aikakausi on alkanut. Suomesta ei
näitä varhaisia löytöjä ole, Suomen rannat olivat
tällöin suureksi osaksi veden alla. (Suomen
esihistoriasta ks. Suomi.)
Varsinaisen myöhemmän neoliittisen kiviajan
löydöt ovat sangen runsaat. Ase- ja
esinemuo-dot ovat hyvin vaihtelevat: kirveitä, talttoja
(n. s. ukonvaajoja), sahoja, veitsiä, keihään- ja
nuolenkärkiä, hioma- ja jauhinkiviä,
runsaskoris-teisia saviastioita y. m. on tavattu suunnattomat
määrät (kuvataulu II). Elämänehdot ovat paljoa
suotuisammat kuin ennen. Useimmat kotieläimet
ovat olleet tunnettuja, samoin viljalajit. Kauppa
on ollut vilkas etäistenkin seutujen kanssa, ja
esinemuodot ovat niin vaihtelevat, että niiden
uojalla on voitu tehdä päätelmiä
kansallisuuksiin ja aikakausiin nähden. Kaupan aiheuttajana
olivat vallankin aikakauden loppupuolella
Välimeren kansojen laajat retkeilyt metallien,
meripihkan, suolan y. m. haussa, joka kauppa
vähitel-iet kietoi yhteen Euroopan ja suuren osan Aasiaa
ja Afrikkaa, ja vähitellen lopetti kivikauden
levittämällä yhä laajemmalle metallien käyttöä.
Neoliittinen kivikausi on muuttumassa
pronssikautiseksi n. v. 2000 seutuvilla suurimmassa
osassa Eurooppaa siten että kivi ja metalli
taistelivat ylivallasta muutamia vuosisatoja ennen
tätä aikaa ja osaksi kauemminkin.
Neoliittiselle kiviajalle ominaisia ovat suuret
kivihaudat. n. s. megaliittiset
muistomerkit (kuv. 11:5-6,9), ja
paaluraken-n u k s e t (kuv. IT: 1-2). Edelliset ovat kahta lajia:
hautoja ja pystykiviä (menhir). Megaliitti-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
