Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Espanja
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
835
Espanja
838
rien. Kruununperimysoikeus 011
Bourbon-Anjou-suvulla, sen mies- ja naispuolisen haaran jäsenillä.
Maan lakia-säätävässä eduskunnassa (cortes),
on kaksi kamaria, senaatti ja edustajakamari.
Näistä senaatti edustaa maan suku- ja
virka-ylimystöä sekä rikkaimpia. Edustajakamari 011
kansanvaltaisempi. Cortes kokoontuvat joka
vuosi. Senaatin muodostavat korkeintaan 180
elinkautista jäsentä (hallitsijasuvun prinssit,
Espanjan valtaylimykset (grandit), joilla on
vähintäin 60,000 pesetan vuotuiset tulot,
korkeimmat valtion virkamiehet sekä kruunun
nimittämät senaattorit) ja 180 valtion virkakuntain ja
rikkaimpien (eniten verotettujen) kansalaisten
valitsemaa edustajaa, joista puolet eroaa joka
viides vuosi. Edustajakamariin valitaan
välillisillä vaaleilla, valitsijamiesten avulla, 1 edustaja
kutakin 50,000 as. kohti (nyk. 432 edustajaa).
Vaalioikeus (määrätyn varallisuus-sensuksen
perusteella) ja vaalikelpoisuus edustajakamariin
on 25 v. täyttäneellä miehellä, joka 2 v. on
asunut veroa maksavana kunnassaan.
Senaattoreiksi kelpaavia ovat sitävastoin ainoastaan ne
35 v. täyttäneet miehet, jotka kuuluvat
johonkuhun niistä luokista, joista kuninkaalla 011
oikeus nimittää elinkautiset senaattorit. Kuningas
nimittää senaatin puheenjohtajan eli presidentin
ja sen 4 varapresidenttiä; edustajakamari
sitävastoin valitsee itse presidenttinsä. Edusmiesten
toimikausi on viisivuotinen, ellei hallitsija sitä
ennen hajoita cortesia ja määrää uusia vaaleja
toimitettaviksi. Sekä kuninkaalla että cortesin
kummallakin kamarilla on alkuunpano-oikeus.
Valtioministeristö, johon kuuluu pääministeri
sekä 8 ministeriä, hoitaa maan hallintoa. Tämän
ohella on valtioneuvosto, joka antaa neuvoja
lakia säädettäessä ja ratkaisee pätevyysriitoja,
sekä erilaatuisia virkakuntia. Kuvernöörit
johtavat provinssien (yhteensä 49) hallitusta;
näitten, samoinkuin seurakuntienkin hallinto on
muodostettu ranskalaiseen malliin. Madridissa
sijaitsevalla ylimmällä siviili- ja
rikosasiain-tuomioistuimella on korkein tuomiovalta; lisäksi
maassa on 15 vetoamisoikeutta ja 500 alempaa
oikeutta sekä painojuttuja varten
valamiehen-oikeuksia. E:n raha-asiat osoittivat 1909 tuloja
1,080 milj. ja menoja 1,044 milj. mk:aa.
Valtionvelka nousi v. 1908 9,466 milj. mk-.aan. —
Madrid (ks. t.) 011 E:n pääkaupunki. —
Sotajoukko on järjestetty yleisen asevelvollisuuden
perustukselle (lait vv:lta 1885 ja 1901).
Palvelusaika, 21:stä ikävuodesta, on 12 vuotinen (3 v.
vakinaisessa väessä, 3 v. ensimäisessä ja 6 v.
toisessa reservissä). Lainmukaisesti sai 1,500
pestaa vastaan ostaa itsensä vapaaksi
sotapalveluksesta ; samoin veljekset saavat toistensa
sijasta suorittaa sotapalveluksen.
Sotilaslainsää-däntöön on kuitenkin nyk. ehdotettu muutoksia.
Sotaväessä on rauhanaikana n. 100,000 miestä.
Laivastoon kuului v. 1909 32 sotalaivaa. — Maan
värit ovat keltainen ja punainen.
Espanjan ennen laajoista siirtomaista
vain pieni osa enään on jäljellä. Paitsi
Kanarian-saaria, jotka nyk. provinssina luetaan
suorastaan emämaahan kuuluviksi, sillä vain on
vähäpätöisiä siirtokuntia Länsi- ja
Lounais-Afri-kassa, yht. 212,730 km2 ja 301,000 as.
Mainittavat ovat Fernando Poo ja Annobon saaret, Rio
Muni ja Rio de Oro siirtokunnat, sekä 4 vähäistä
aluetta Pohjois-Afrikassa, m. m. Ceutan
kaupunki ympäristöineen. Siirtokuntien
taloudellinen tila on huono; niitten tarpeet suoritetaan
osaksi emämaan kustannuksella. W. s-m.
Historia. Iberialais-rotuisia baskilaisia
(ks. t.) pidetään muinais-espanjalaisen väestön
jäännöksenä. Varmasti oli jo myöhemmällä
kivikaudella (11. v:een 2000 e. Kr.)
Pyreneitten-niemimaa iberialaisten hallussa, joka heimo
myös asui Etelä-Ranskassa ja Luoteis-Afrikassa.
Iberialaisten maahan foinikialaiset perustivat
Gadeiran 1. Gadesin (Cadizin n. 1100 e. Kr.)
y. m. siirtoloitaan länsirannikolle, ja jotenkin
samoihin aikoihin Kreikan alkuasukkaat n. s.
mykeneläiset sekä myöhemmin kreikkalaiset
saapuivat niemimaan itärannikolle. Näiden
kansojen vaikutuksesta iberialaiset alkoivat
omistaa itselleen sivistystä. On esim. löydetty
heidän aikakaudeltaan kuvateoksia, joilla on
taiteellinen arvo ja jotka osoittavat kansallista
omituisuutta. 6:nnella vuosis. e. Kr. kelttiläiset
hyökkäsivät maahan, ottaen varsinkin
pohjois-ja länsiosan niemimaasta haltuunsa. Itä- ja
eteläosa pysyivät pääasiassa iberialaisina,
keskiosa sai sekaväestön. Suurempaa valtiota ei
syntynyt, itse maantieteellinen muodostus kun edisti
hajanaisuutta, ja väestö pysyi jakaantuneena
pikkuvaltioihin, jotka sotivat keskenään. •— N.
240 e. Kr. karthagolaiset, jotka jo 6:nnella
vuosis. olivat saaneet haltuunsa E:n foinikialaiset
siirtokunnat, saivat entistä enemmän jalansijaa
maassa. He solmivat Barkas-suvun johdolla
liittoja alkuasukasten kanssa ja valloittivat laajoja
alueita itärannikolla, jonne perustivat
Barcelonan (Barkas-kaupungin) sekä Kartagenan (Uuden
Kartagön). Toisessa puunilaissodassa, jota osaksi
käytiin E:ssa, karthagolaiset kuitenkin taas
menettivät nämät alueensa, jotka joutuivat
roomalaisille (206 e. Ivr.). Myöhemmin nämät
pyrkivät laajentamaan valtansa yli koko niemimaan,
pääsivät voitolle lusitaaneista ja keltibereistä
(n. 147-133 e. Kr.), ja vihdoin Augustus kukisti
kantabrilaiset 19 e. Kr. Roomalaiset
rakensivat sotilasteitä ja perustivat uutisasutuksia,
joten E:sta pian tuli yksi roomalaisen sivistyksen
päämaita, mistä useat kelvolliset keisarit
(Trajanus, Hadrianus, Marcus Aurelius y. m.) ja
etevät kirjailijat (Seneca. Lucanus, Martialis,
Quin-tilianus y. m.) olivat kotoisin. Tähän aikaan
maanviljelys, kauppa ja teollisuus kukoistivat
maassa ja väestö oli lukuisa. Kristinusko levisi
aikaisin E:aan.
Viidennen vuosis. alussa j. Kr. hyökkäsivät
roomalaisen valtakunnan hajotessa alaanit.
vandaalit ja sveevit hävittäen maahan, ja 414
ilmestyivät heidän lisäkseen länsigootit, aluksi
roomalaisten liittolaisina. Nämät pian perustivat
itsenäisen valtakunnan, tunkien muut kansat
syrjään, ja myöhemmin kuningas Leovigild laski
koko niemimaan länsigoottien vallan alle
tekemällä lopun sveevien valtakunnasta (585). Hänen
poikansa Rekkared kääntyi kansoilleen
areiolai-suudesta katoliseen oppiin (586), jonka johdosta,
samoin kuin myös yhteisten lakien kautta
roomalaiset ja gootit sulautuivat yhdeksi
romaaniseksi kansaksi. Tosin tämän johdosta myös
katolisen papiston valta paisui liialliseksi, ja
tämä sääty liitossa aateliston kanssa esti
kruunua joutumasta perinnölliseksi, voidakseen joka
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
