Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Espanjan-kärpänen - Espanjankärpäslaastari - Espanjankärpässalva - Espanjan perimyssota
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
857
Espanjankärpäslaastari—Espanjan perimyssota
858
nonnettuina näitii hyönteisiä käytetään
vetolaas-tarin valmistamiseen (ks.
Espanjankärpäslaastari). Samaan sukuun kuuluu monta
sataa lajia; useimmat Afrikassa ja Ameriikassa.
U. S-s.
Espanjankärpäslaastari (Emplastrum
cantha-ridisj n. s. Espanjan-kärpäsistä valmistettu
laastari, joka iholle asetettuna vähän ajan kuluttua
synnyttää siihen rakkoja. Käytettiin paljon
taka-aikoina siinä luulossa, että ihoa näin
ärsyttämällä voitiin vaikuttaa loitommallakin
ärsytetystä kohdasta oleviin taudiuilmiöihin.
Laastarin ihoa ärsyttävä vaikutus perustuu
erääseen kantaridiini nimiseen aineeseen, joka
varomattomasti käytettynä vikuuttaa munuaiset ja
aikaansaa myrkytyksen. M. O-B.
Espanjankärpässalva, salvan 1. voiteen
muotoon saatettu kantaridivalmiste. vrt.
Espanjankärpäslaastari.
Espanjan perimyssota (1701-14) syntyi
Espanjan viimeisen Habsburgin-sukuisen
kuninkaan Kaarle II:n kuoltua. Jo hänen eläissään
oli Euroopan valtioiden hallitusten kesken paljon
keskusteltu siitä, kuka tulisi hänen
seuraajakseen. Ranskan kuningas Ludvik XIV vaati
Espanjan kruunua pojanpojalleen Filip Anjou’lle,
koska Ludvik oli ollut naimisissa Espanjan
kuninkaan Filip IV:n vanhimman tyttären kanssa;
keisari Leopold I oli itse Filip III:n
tyttärenpoika ja naimisissa Filip IV:n nuoremman
tyttären kanssa, jonka vuoksi hän vaati Espanjan
kruunua toiselle pojalleen Kaarlelle, jolla sitä
paitsi Habsburgin sukuun kuuluvana tuli olla
parempi perintöoikeus kuin muilla. Kolmas
ehdokas oli Baierin perintöprinssi Joseph
Ferdinand, jonka äiti oli Leopold I:n ja hänen
espanjalaisen puolisonsa tytär. Kun Englanti ja
Hollanti pelkäsivät Bourbon’in tai Habsburgin suvun
paisuvan liian mahtavaksi, jos jompikumpi niistä
saisi Espanjan, niin Vilhelm III ehdotti 1698,
että Joseph Ferdinand tulisi Espanjan
kuninkaaksi, mutta Espanjan Euroopassa olevat
lisämaat jaettaisiin Ranskan ja Itävallan välillä.
Kaarle II ei tahtonut tietää jaosta, vaan
määräsi Baierin perintöprinssin perillisekseen;
mutta kun tämä äkkiä kuoli, tekivät Vilhelm III
ja Ludvik XIV vielä uuden jakoehdotuksen, jota
keisari ei kuitenkaan hyväksynyt. Kaarle II
määräsi nyt Filip Anjou’n perillisekseen, ja
hän tulikin Kaarlen kuoltua (1700) Espanjan
kuninkaaksi Filip V:n nimellä. Ainoastaan
Leopold sitä aluksi vastusti, mutta kun Ludvik XIV
loukkasi Vilhelm III:ta muun muassa
tunnustamalla Stuartin-sukuisen Jaakko III:n Englannin
kuninkaaksi, tekivät Englanti ja Hollanti
keisarin kanssa 1701 Haagissa liiton, johon Preussi
ja useimmat muut Saksan valtiot sekä Portugal
yhtyivät. Vilhelm III:n kuoltua 1702, hänen
seuraajansa Anna ja Alankomaiden
neuvospen-sionääri Heinsius noudattivat samaa politiikkaa.
Ludvik XIV:n liittolaisina olivat vain Baierin
ja Kölnin vaaliruhtinaat sekä alussa Savoijin
herttua, joka sittemmin siirtyi toiselle puolelle.
Sota alkoi 1701 Pohjois-Italiassa, jossa
Itävallan ylipäällikkö Savoijin prinssi Eugén
taisteli joltisellakin menestyksellä ranskalaisia
vastaan. Alisen Reinin varsilla taas englantilainen
sotapäällikkö Marlborough’n herttua samaan
aikaan valloitti Maas-virran varrella olevat linnoi-
tukset sekä Kölnin vaaliruhtinaskunnan. Sillä
välin oli Etelä-Saksassa Baierin vaaliruhtinas
liittynyt ranskalaiseen kenraaliin Villars’iin, ja
voittanut Höchstädtin luona Baierissa
keisarillisen sotajoukon 1703. Seur. v. 1704 yhtyivät
Eugénin ja Marlborough’n joukot Baierissa ja
saivat suuren voiton Höchstädtin luona. Tämän
jälkeen molemmat sotapäälliköt taas erosivat, ja
Marlborough taisteli Belgiassa, sai voiton
Ramil-lies’n luona ranskalaisista 1706, otti haltuunsa
Brysselin ja huudatti Kaarle III:n kuninkaaksi.
Eugén taas voitti ranskalaiset Pohjois-Italiassa
Torinon luona 1706, jonka johdosta he jättivät
1707 koko Italian. Espanjassa englantilaiset
olivat valloittaneet Gibraltarin 1704 ja sam. v.
Kaarle tuli Espanjaan, jossa Valencian,
Katalonian ja Aragonian asukkaat tunnustivat hänet
kuninkaaksi; 1706 englantilais-portugalilainen
joukko valtasi Madridinkin, mutta pian se ja
eteläiset maakunnat jälleen joutuivat Filip V:n
haltuun.
Seuraavien vuosien tärkeimmät sotatapahtumat
olivat Alankomaissa. Ludvik XIV, jonka varat
jo rupesivat loppumaan, yritti vielä 1708 saada
Alankomaat valtaansa; mutta ranskalaiset
kärsivät suuren tappion Oudenarden luona, ja
seuraavana vuonna 1709 Malplaquefn luona. Ludvik
XIV oli jo aikaisemminkin tarjoutunut rauhaa
tekemään, ja nyt hän lupasi suostua luopumaan
Espanjasta ja muutamista Ranskan maistakin;
mutta liittolaiset vaativat häntä vielä Ranskan
sotavoimilla karkoittamaan pojanpoikansa
Espanjasta. Siihen hän ei voinut suostua. Ja pian
asiat kääntyivät Ludvik XIV:lle edullisemmiksi.
Veudöme sai voiton Villa Vigiosan luona
Espanjassa 1710; mutta tärkeämpi oli Englannissa
1710 tapahtunut ministerinmuutos, jonka kautta
rauhaa harrastava tory-puolue pääsi valtaan;
Itävallassa taas Josef I kuoli 1711, jolloin Kaarle
tuli hänen seuraajakseen: mutta liittolaiset eivät
tahtoneet hänelle enää Espanjaa antaa, peläten
Habsburgin vallan kasvavan liian suureksi.
V:n 1712 alussa alkoi Utrechtin rauhankongressi.
Kun Filip V oli luopunut oikeudestaan Ranskan
kruunuun, tehtiin aselepo ja sitten Utrechtissa
1713 Englannin, Hollannin ja Ranskan kesken
rauha, johon Portugal, Savoiji ja Preussikin
yhtyivät. Siinä päätettiin, että Filip V sai
Espanjan, jota ei saatu milloinkaan yhdistää
Ranskaan; Englanti sai Pohjois-Ameriikassa olevat
ITudsonbay-maat, New-Foundlandin ja Nova
Scotian ; Espanjalta se sai Gibraltarin ja
Minor-kan saaren sekä muutamia kauppaetuja Espanjan
ameriikkalaisissa siirtomaissa; Preussi sai osan
Geldernin maakunnasta, joka oli kuulunut
Alankomaihin sekä Neuhätelin Sveitsistä;
Savoijin herttua sai Sisilian ja joitakuita
rajalinnoi-tuksia sekä kuninkaan nimen; Hollanti sai
niinikään muutamia linnoituksia. Sen jälkeen kuin
liittolaiset olivat luopuneet, yritti Saksan keisari
vielä jatkaa taistelua; mutta hän ei saanut yksin
mitään aikaan, jonka vuoksi hänkin suostui
rauhaan, joka tehtiin Rastattissa 1714. Keisari sai
Espanjalle kuuluneet lisämaat Euroopassa:
Belgian, Napolin, Milanon, Mantovan ja Sardinian;
Baierin ja Kölnin vaaliruhtinaat saivat takaisin
maansa. [V. Noorden, ,,Europäische Geschichte
im 18 Jahrhundert"; Hippeau, ,,Avénement des
Bourbons au tröne d’Espagne"; Gaedeke, ,,Die
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
