Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Eukaristia ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
917
Eukaristia—Euler
918
Eukaristia (kreik. eukharisti’a = kiitollisuus,
rukouksessa lausuttu kiitos) ks. Ehtoollinen.
Eukiniini, kiniinin etylihiililiappoesteri,
värittömiä veteen vaikeasti liukenevia kiteitä;
käytetään samoihin tarkoituksiin kuin kiniiniä ks. t.
Euklides /-£’-/ (kreik. Eukle’idës) M e g a r
a-lainen, kreik. filosofi, Sokrateen oppilas,
tiedetään eläneen n. 430-399, syntymä- ja kuolinaika
tuntemattomat. E. lienee ensin kuulunut Elean
oppikuntaan, yhtyi sitten Sokrateeseeu, jonka
kuoleman jälkeen hänen oppilaansa lähtivät
Ateenasta Megaraan Euklideen luokse. M e g a r a n
o p p i k u n t a, jonka E. perusti, näyttää
yhdistäneen Sokrateen filosofiaan muutamia
elealais-ten filosofein aatteita. A. Gr.
Euklides [-V-] (kreik. Eukle’idës), kreik.
matemaatikko (s. n. 300 e. Kr.). Eli ensin Ateenassa,
missä perehtyi Platonin filosofiaan, senjälkeen
Aleksandriassa Ptolemaios I:n hovissa. Tarkkoja
tietoja hänen elämänvaiheistaan puuttuu.
Meidän päiviimme säilyneistä E:u kirjoituksista ou
kuuluisin „Stoikheia", mikä sisältää mittausopiu
alkeet 13 kirjassa. Teos sisältää E:n edeltäjien
sekä hänen omat tähän tieteen alaan kuuluvat
tutkimuksensa. Kirja herätti ilmestyessään
suurta huomiota ja sitä pidetään vielä
erinomaisena oppikirjana. — E:n muista teoksista
ansaitsee • mainitsemista „Dedomena" (lat.
„Data"), mikä sisältää mittausopillisen
(geometrisen) johdannon matemaattiseen analyysiin.
Siinä on m. m., joskin geometrisessä asussa,
toisen asteen yhtälöiden ratkaisu. Sitä paitsi on
vielä tallella E:n kirjoituksia, mitkä
käsittelevät tähtitiedettä sekä fysiikkaa. — Paraimmat
laitokset E:n kootuista teoksista ovat
toimittaneet Gregory (1703), Peyrard (1814-18) sekä
Heiberg ja Meuge (1879). R. J-a.
Eulenburg [öilenburhjj. Ernst (s. 1847),
saks. musiikkikustantaja. Tunnettu on hänen
laaja helppohintainen ja pienoiskokoinen
orkes-terisävellyskokoelmansa, jota käyttämällä
kuulija voi mukavasti konsertissa nuoteista seurata
orkesterin esityksiä ja verrata sävellysten
soitinnusta niiden todelliseen kaikuvaikutukseen. Siinä
on siten hyvä väline vakavan
musiikkiharrastuksen viljelemiseen. I. K.
Eulenburg [öilenburlij], 1. Friedrich
Albert von E. (1815-81), kreivi, preussil.
valtiomies, oli 1859-62 lähettiläänä Kiinassa,
Japanissa ja Siamissa; sai 1861 Kiinan ja
Japanin kanssa aikaan kauppasopimuksen; rupesi
1862 sisäasiainministeriksi Bismarckin
ministe-ristöön ja kannatti tarmokkaasti viimemainittua
hänen taistelussaan Preussin edustajakamaria
vastaan; ryhtyi 1872 panemaan toimeen kauan
vaadittua paikallisen hallinnon uudistusta, mutta
luopui 1878, kun Bismarck vastusti hänen
esittämäänsä kaupunki- ja kunnallisasetusta;
julkaissut kokoelman puheita nimellä „Zehn Jahre
in-nerer Politik" (1872).
2. Botho von E. (s. 1831), kreivi, preussil.
valtiomies, oli 1865-70 Preussin edustajakamarin
jäsenenä, valittiin 1867 Pohjois-Saksan liiton
valtiopäiville. Oltuaan korkeissa hallintoviroissa
hän tuli E. l-.n jälkeen sisäasiainministeriksi,
jossa virassa ollessaan ajoi perille sosialistilain ja
jatkoi hullintoreformia, mutta erosi jo 1881 ; tuli
1892 Preussin ministeripresidentiksi ja sam.
vuonna uudestaan sisäasiainministeriksi, mutta rii-
taantui valtiokanselri Caprivi’n kanssa
„kumous-puolueita" vastaan suunnatun lakiehdotuksen
johdosta, minkä jälkeen molemmat erosivat 1894 ;
nimitettiin 1899 Preussin herrainhuoueen jäseneksi.
3. Philipp zu E. und Hertefeld
(s. 1S47), ruhtinas, preussil. diplomaatti, oli
lähettiläänä m. m. Wienissä (1894-1902) ; tuli
1900 Preussin herrainhuoneen perinnölliseksi
jäseneksi; pääsi keisari Vilhelm II:n suureen
suosioon, vaikutti Caprivi’n kukistumiseen ja
juonitteli myöskin Hohenlohea ja Bülowia
vastaan, mutta menetti herransa suosion ja virkansa
sen hyökkäyksen johdosta, minkä Max. Harden
1907 teki E:n johtamaa hovikamarillaa vastaan.
E. sekaantui tämän jälkeen väärän valan
tekemisestä syytettynä erääseen häväistysjuttuun. Hän
on julkaissut muutamia runokokoelmia
,,Skal-dengesänge’" y. m. J. F.
Eulenspiegel [öilenspigal] (saks., =
„pöllön-peili"), Tili, vanhan, mutta vieläkin elävän
saks. kansankirjan sankari, alkujaan luult.
todellinen henkilö, jonka mainitaan syntyneen v:n
1300 vaiheilla ja kirjavan kiertelijä-elämän
jälkeen kuolleen 1350. Möllnissä, lähellä
Lyypekkiä, näytetään hänen hautakiveänsä, johon on
kuvattu peili ja pöllö. Häneen liitettiin
kaikenlaisia keppostarinoita, joissa E:n sukkeluus
saattaa häpeään hengellisiä ja maallisia herroja,
porvareita, veronkantajia y. m. ja joista puhuu
talonpoikien iva kaupunkilaisia ja virkamiehiä
kohtaan. Kadonnut alasaksankielinen
alkumuo-dostelma n. v:lta 1500 on pohjana
yläsaksalai-selle, jonka tekijäksi on erehtyen sanottu Thomas
Murneria. Vanhin säilynyt painos on v:lta 1515.
Fischartin runomuotoisesta tarinan käsittelystä
toimitti Simrock hyvän uusinnon nimellä ,,Ein
kurzweilig Lesen von Tili Eulenspiegel, nach den
ältesten Quellen" (1878). Uudenaikaisia
muodos-teluja ovat niinikään laatineet useat runoilijat,
esim. A. Böttiger- ,,Till E. modernes
Helden-gedicht" (1850) ja J. Wolff: „Till E. redivivus,
ein Sclielmengedicht" (1875). Käännöksiä ja
mu-kailuja kaikilla sivistyskielillä.
Euler [öilarj. Carl Philipp (1828-1901),
pi eussiläisen kouluvoimistelun
vaikutusvaltaisimpia edistäjiä. Harjoitettuaan alkujaan
historiallisia opintoja E. kutsuttiin 1860 opettajaksi
Berliinin kunink. keskusvoimistelulaitokseen. Suurta
huomiota herätti aikanaan hänen ja opiston
silloisen johtajan Hugo Eothsteinin välinen
„barri-taistelu" (R. oli voimistelunopetuksesta
kokonaan poistanut nojapuut ja rekin, jonka johdosta
E. useiden fysiologien kannattamana vaati
näiden telineiden uudelleen käytäntöön ottamista).
Bai ritaistelu päättyi siten, että Rothstein
lingi-läisine systeemeineen joutui alakynteen ja erosi
1863. Kun mainitun keskuslaitoksen siviiliosasto
1877 erotettiin itsenäiseksi opistoksi, nimitettiin
E. tämän johtajaksi. Hän toimi myös aika-ajoin
voimistelunopettajana eräissä seminaareissa ja
lukioissa. Opetuksessaan E. pyrki
ennakkoluulottomasti valitsemaan eri järjestelmistä kaiken,
minkä hän niissä huomasi olevan
varteenotettavaa. — E:n lukuisista kirjallisista tuotteista
mainittakoon ,,F. L. Jahn, sein Leben und
Wir-ken" (1881), „Geschichte des Turnunterrichts"
(1891) sekä laaja käsikirja ,,Encyklopädisches
Ilandbuch des gesamten Turnwesens" (3 os.,
1894-96). Virkatoverinsa Friedrich Gebhard
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
