Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Fenestra ... - Fennoskandia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1021
Fenestra—Fennoskandia
1022
mies, joka monessa kohdin, esim.
kasvatusopillisissa mielipiteissään, oli paljon aikansa edellä.
Hugenotteja kohtaan hän kuitenkin osoitti suurta
suvaitsemattomuutta. — Kirjailijana F. oli
Ludvik XIV:n aikakauden etevimpiä. Hänen
teoksensa ilmestyivät koottuina useasti, esim.
1851-52. [Funck-Brentano, ..Fénélon"] G. R.
Fenestra [-ne’-] (lat.), ikkuna,
ikkunanmuo-toinen aukko. F. e o c h 1 e æ 1. r o t u n d a,
täry-ontelon ja luisen simpukan välillä oleva pyöreä,
pieni, erityisen kalvon peittämä aukko. F. v e
s-t i b u 1 i 1. o v a 1 i s, täryontelon ja sokkelon
eteisen välillä oleva jalustimen täyttämä aukko.
Feniläiset ks. Feeniläiset.
Fenix ks. P h o i n i k s.
Fenix-saaret (engl. Phoenix Islan d s),
kymmenen pientä koralli-saarta (pinta-ala 42
km2, n. CO as.) Tyynessä valtameressä,
päiväntasaajan pohjoispuolella, luoteeseen
Ellice-saa-rista. Kasvi- ja eläinkunta, paitsi lintumaailmaa,
on köyhä, guano-kerrosteu takia Englanti on
saaret vallannut. Hallinnollisesti F. kuuluvat
Fidzi-saariin. E. E. K.
Fenkoli (Faeniculum officinale),
sarjakukkaisiin kuuluva, 1-2 m:u korkuinen putkikasvi
Välimeren maissa. Lehdet 3-moninkertaisesti
pari-lehtiset, lehdykät kapeita, hapsimaisia, kukat
keltaisia, hedelmä pitkulainen. F:n
aniksen-makuisia »siemeniä" käytetään leivän mausteina,
f.-öljyn ja -veden valmistukseen. (J. A. W.)
Fenkolivesi (aqua fæniculi) saadaan fenkolin
hedelmistä vedellä tislaamalla. Ei aivan kirkas
neste, jota käytetään silmävetenä.
Fenkoliöljy (olcum fæniculi), fenkolin
hedelmistä höyryllä tislattu eetterinen, väritön,
väkevän aromaattinen öljy; om. p. 0,96, sekoittuu
alkoholiin; käytetään lääkkeiden maun
parantajana sekä kaasujen poistajana suolistosta
(kar-minatiivina).
Fenni (lat.), suomalaiset, ks. Finn.
Fennia. 1. Suomen uuslatinainen nimitys.
2. Palovakuutusosakeyhtiö F.
Helsingissä aloitti toimintansa 31 p:nä toukokuuta
1882 (säännöt vahv. "/, 1881, muutokset valiv.
K/10 1903). Yhtiölle, jonka tarkoituksena on
tähän asti ollut antaa vakuutuksia tulen ja
palon, ukkosen lyömän tahi räjähdyksen
aikaansaamien vahinkojen varalta, on senaatin
päätöksellä 17/u 1909 myönnetty myös oikeus antaa
sisäänmurto- ja varkaus-, takaus-, lasi- sekä
liikkeenkeskeytysvakuutuksia. Yhtiön rahastot
olivat 1908 lopulla: pohjarahasto 1.400,000 mk;
takausrahasto 2,600,000; vararahasto 750.000;
takausraliastositoumiiksien kuolettamisrahasto
•’’2,000; eläkerahasto 70,000; käyttämättömäin
voittovarain rahasto 316,985:56;
vakuutusrahas-tot 749,310: 42 ja suorittamattomien
palovahinkojen vararahasto 135.924: 56 eli yhteensä
6,054.220 mk 54 p:iä. Yhtiön vastuumäärä oli
saman vuoden lopulla 370,148,885 mk, joista
ulkomaisen liikkeen osalle 142,040,994 mk ja
yhtiön kertyneet vakuutusmaksut siltä vuodelta
tekivät 1.633 676: 94, joista ulkomaisen liikkeen
osalle tuli 746,318: 75.
3. Suomen maantieteellisen seuran (ks. t.)
v:sta 1S89 julkaisema Suomen maantiedettä
käsittelevä tieteellinen julkaisusarja.
Fennofiilit (mlat. fenno = suomalainen, ja
kreikan philos = ystävä), »suomalaisystävät", on
yhteisenä nimenä 1700-luvun suomalaisille
tutkijoille, joiden tieteellisen työn tarkoituksena oli
etupäässä Suomen historian ja suomen kielen,
yleensä kaiken kotimaisen tutkiminen.
Fenno-fiileillä ei ollut valtiollisia
suomalais-harrastuk-sia. Huomattavimmat fennofiilit olivat Taneli
Juslenius ja Henr. Gabriel Porthan. 77. O.
Fennofobia (mlat. fenno = suomalainen, ja
kreik. pliobos = kauhu), suomipelko. —
Fenno-fobi, Suonien pelkääjä t. vihaaja; sanaa
käytetään varsinkin Suomen Venäjällä esiintyvistä
vihollisista.
Fennomaani (vrt. F e n n o m a n i a),
»suomi-kiihkoinen", suomenmielinen.
Fennomania (mlat. fenno = suomalainen, ja
kreik. mani’a = kiihko), »suomikiihko",
suomenkielisyys (ks. t.). Sana esiintyy ensi kerran
1810 ruots. aikakauskirjassa »Lyceum".
Fennoskandia (F e n n o-S c a n d i a), W.
Ram-sayn, teoksessaan »tiber die geologische
Entwicke-lung der Halbinsel Kola" ehdottama ja yleisen
käytännön saavuttanut nimitys sille geologisesti
ja maantieteellisesti yhtenäiselle, ympäristöstään
jyrkästi eroavalle alueelle, jonka muodostavat
Norja, Buotsi, Suomi, Venäjän-Karjala ja
Kuolla n-niemimaa.
F:n erikoinen luonto ilmenee ensiksikin siinä,
että sen vuoriperän pääosa on kiteisiä liuskeita
ja eruptiivisia syvävuorilajeja. iältään
enimmäkseen joko arkeiseen tai proterozooiseen sarjaan
kuuluvia. Nuorempia sedimenttivuorilajeja, jotka
Venäjällä, Pohjois-Saksassa ja Tanskassa
muodostavat maankuoren päällimäisen kerroksen,
on F:ssa verrattain pienillä, hajanaisilla alueilla.
Geologisesti tämä merkitsee sitä, että alue on
ympäristöjensä suhteen kohonnut. Eri aikoina,
vanhimmista geologisista kausista alkaen, on
näillä seuduin useat kerrat ollut mannerta.
"Rapautuminen ja juoksevan veden työ ovat silloin
hävittäneet lie kerrostumat, joita toisina aikoina
oli tänne syntynyt, sekä paljastaneet ennen
syvällä maankuoren sisässä olleet ikivanhat
muodostumat. Naapurimaat sensijaan ovat
vastaavina aikoina enimmäkseen olleet meren
peittä-minä. — Toinen silmäänpistävä erilaisuus F:n
ja useampien muiden seutujen välillä on se, että
täällä ovat irtonaiset maalajit levinneinä
kiin-teälle. tuorepintaiselle vuoriperustalle, joka siellä
täällä pistää kallioina näkyviin maakerroksen
alta, kuu taas useimmissa muissa maissa
vuori-perustan rapautunut pintakerros on paikoillaan
monen kymmenen metrin vahvuisena. Edellisen
laatuinen maanmuoto voi syntyä ainoastaan
maa-jään toiminnan tuloksena. F. lähimpine
ympäristöineen onkin kerran ollut yhtenä ainoana
sisämaan jäätikkönä.
Geologiset vaiheet. Enimmät F:n
vuorilajit ovat liuskeisia. Semmoisiksi ne ovat
tulleet vuorenpoimuutumisissa (ks.
Poimuvuoret), jotka näillä seuduin vanhoina
geologisina aikakausina ovat olleet erittäin
merkityksellisiä. Liuskeisuuden suunta 1. kulku
merkitsee yleensä muinaisen vuorijonon
pituussuuntaa. Alkuaan pinnallisiakin vuorilajeja on
poimutuksessa pusertunut syvälle maankuoreen,
vuorijonon »juuriksi", ja sen sisusosiin on
tunkeutunut eruptiivisia vuorilajimassoja.
Kuluttavat vaikuttimet ovat sitten saattaneet
tasoittaa vuorijonon, paljastaa sen juuret, vieläpä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
