Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ferdinand ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1033
Ferdinand—Ferla
1034
perustaja. Eräs vastustuspuolue Unkarissa
korotti kuitenkin kuninkaaksi Siebenbiirgin
ruhtinaan Johan Zapolyan; hänen ja hänen
suojelijansa sulttaani Solimanin kanssa oli F:llä
kestettävänä koko myöhempänä
hallituskautenaan ankaria taisteluita (Wienin piiritys 1529),
jotka päättyivät siten, että Unkari jaettiin F:n
ja turkkilaisten kesken. V. 1531 F. valittiin
roomalaiseksi kuninkaaksi. Oli sen jälkeen
veljensä sijainen useimmilla valtiopäivillä ja tuli
hänen jälkeensä keisariksi 1556 (kruunattiin
1558). Vaikka F. oli innokas katolilainen, osoitti
hän suurta suvaitsevaisuutta protestantteja
kohtaan (vaikutti tuntuvasti Passaun sovinnon
(1552) ja Augsburgin uskonrauhan (1555)
aikaansaamiseen). [W. Maurenbrecherin kirjoitus F:sta
teoksessa „N. Allg. deutsche Biographie".]
2. F. II (1578-1637), edellisen pojanpoika,
keisarina 1619-37. Hänen serkkunsa keisari
Matias sai hänet valituksi Unkarin ja Böömin
kuninkaaksi, mutta kun böömiläiset 1618 olivat
tehneet kapinan Matiasta vastaan ja F. tämän
kuoltua oli tullut hänen seuraajakseen, eivät he
enää halunneet tunnustaa häntä kuninkaakseen,
vaan ryhtyivät taisteluun häntä vastaan. Pian
tämän jälkeen valittiin F. keisariksi; böömiläiset
olivat sillä välin valinneet Pfalzin Fredrikin
kuninkaakseen. Katolisen liigan tukemana F.
pääsi Böömin herraksi. Valloitetussa maassa
ryhdyttiin protestantteja ankarasti sortamaan.
F. tahtoi nyt myöskin masentaa Pohjois-Saksan
protestantit ja varsinkin sittenkuin Wallenstein
oli astunut hänen palvelukseensa, hän esiintyi
erittäin ylimielisesti. Solmittuansa rauhan
Tanskan Kristian IV:n kanssa 1629 hän julkaisi n. s.
restitutsioniediktin, jolla määrättiin, että
protestanttisten ruhtinasten oli annettava takaisin
kaikki 1552 jälkeen anastamansa kirkolliset
alueet. Mutta kun F. samalla ilmeisesti osoitti,
että hänen aikomuksensa oli Wallensteinin avulla
supistaa saksalaisten ruhtinasten valtaoikeuksia
j.i lisätä keisarin valtaa, pakottivat ruhtinaat
hänet erottamaan Wallensteinin. Kustaa Aadolfin
ja ruotsalaisten esiintyminen (v:sta 1630) teki
täydellisesti tyhjäksi keisarin vallanhimoiset ja
kiihkovaltiolliset hankkeet. F. oli
uskonkiihkoinen jesuiittain kasvatti, lahjoiltaan
keskinkertainen, mutta muuten rehellinen, hyvää
tarkoittava ja yksityisessä elämässään moiiteeton
ruhtinas. [Stieven kirjoitus teoksessa „Allg. deutsche
Biographie", Bitter, „Deutsche Geschichte im
Zeitalter der Gegenreformation und des
dreissig-jährigen Krieges".]
3. F. III (1608-57), keisarina 1637-57, edellisen
poika; samoin kuin isänsäkin jesuiittain
kasvattama innokkaaksi katolilaiseksi, oli Wallensteinin
kuoleman jälkeen keisarin sotajoukon
nimellisenä ylipäällikkönä ; F. ja Gallas voittivat
ruotsalaiset Nördlingenin tappelussa 1634.
Hallitsijaksi päästyään hän harrasti rauhaa, joka
tehtiinkin Westfalenissa 1648; oli Puolan
liittolaisena sodassa Kaarle X:tä Kustaata vastaan.
E. M-a.
Ferdinand (1402-43), „lujamielinen ruhtinas",
Portugalin prinssi, kuningas Juhana I:n poika,
meni 1437 Avizin ritarikunnnan suurmestarina
Afrikkaan sotaan uskottomia vastaan, mutta
joutui tappiolle. Oltuaan ensin maurien
panttivankina, joutui hän. kun Portugalissa sopimuksen
ehdot hyljättiin, orjaksi; suurella
kärsivällisyydellä hän kesti kohtalonsa, kunnes kovan
kohtelun seurauksista kuoli. Calderon on häntä
ylistänyt näytelmässään „I1 principe constante".
K. G.
Ferdinandea (Neri ta, Julia) tuliperäisen
purkauksen kautta 1831 syntynyt,
ympärimita-ten 5-6 km suuruinen saari Välimeressä, Sisilian
lounaisrannikon ja Pantellarian-saaren välissä.
Napolin ja Englannin riidellessä sen
omistamisesta se samana vuonna katosi, näyttäytyäkseen
uudelleen hetkeksi 1833. (E. E. K.)
Ferencz Jözsef, Unkarin kuningas, ks.
Frans Josef.
Fergana [-&’-], maakunta Venäjän
Keski-Aasiassa, käsittää Fergana-alanteen
reunavuori-neen Syrdarja- ja Narym-jokien ympärillä, osan
Alai- ja Trans-Alai-vuoristoa sekä Pamirin
ylänköä, yhteensä 143,400 km’; 1,828,700 as. (1907),
joista Pamirissa ainoastaan 2,000. N. 60 % as.
sartteja, 18,s % karakalpakkeja, 10,2 % tadzikeja
ja 4,4 % uzbekeja(ks. n.). Runsaista, huolella
harjoitetun maanviljelyksen tuotteista
mainittakoon, paitsi vehnää, hirssiä, riisiä, hedelmiä
ja viiniä, ennenkaikkea puuvilla, jonka
viljelys nopeasti edistyy: 1899 oli puuvilla-istutuksia
n. 169,259 ha, 1901 253,425 ha; puuvillan
vienti-arvo nousi yli 120 milj. markan. V. 1902 vietiin
silkkiä Venäjälle 31,900 kg. Karjanhoito
ei vastaa maan omia tarpeita. Paitsi jaloja
metalleja, tavataan naftaa, kivihiiltä ja suolaa.
Tehdasteollisuus voittaa alaa vielä nytkin
tärkeältä käsiteollisuudelta. Liikennettä välittää
yksi rata Andidzanista lähtien länteenpäin. F:n
pääkaupunki Novyj Margelan. — Aikaisemmin
Kokandin kaanikuntaan kuuluttuaan F. joutui
1648-68 Venäjälle, joka 1891 ja 1895 liitti siihen
eteläpuolella olevan alueen ja Pamirin.
E. E. K.
Ferghana ks. Fergana.
Fergusson ffägasonj. J a m e s (1808-86),
engl.-skotl. arkeologi ja kirjailija. Oleskeli
liikemiehenä Intiassa, jossa syventyi vanhaan intial.
rakennustaiteeseen. Teki sittemmin useita
matkoja Aasiassa ja Euroopassa tutkien
arkeologiselta ja taidehistorialliselta kannalta etupäässä
muinais- ja keskiaikaa. Tutkimustensa tulokset
F. on esittänyt erittäin laajassa, monipuolisessa
ja auktoritatiivista arvoa saavuttaneessa
kirjai-lijatuotannossaan, jossa hän paitsi intial.
arkkitehtuuria ja mytologiaa sekä klassillista
taide-arkeologiaa on myös käsitellyt uudempaakin
tyylinhistoriaa ja rakennustaidetta sekä
julkaissut teoksia uudenaikaisen linnoitustaidonkin
alalta. Pääteos: ,,History of architecture in ali
countries" (3:s painos 1894, 5 os.). E. R-r.
Feriæ [fë-J (lat.), juhlapäivät, juhla-,
joutoaika.
Ferik [-V-] (arab., = osasto), divisioonan (fi
r-k a n) päällikkö Turkin sotaväessä. K. T-t.
Ferla (Färla), ruots. aatelissuku, joka jo
1200-luvulla esiintyy valtaneuvostossa.
Kuolemansa kautta on tullut tunnetuksi ritari
valta-neuvos Kaarle Niilonpoika, jonka
mahtava Bo Joninpoika Grip 1381 surmasi
fransis-kaaniluostarin kirkossa Tukholmassa. Hänen
poikansa valtaneuvos J uhan a Kaarle n poika
mainitaan usein unionitaistelun aikana
(1436-56) ja oli vuoden ajan Turun linnanisäntänä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
