Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Filosofia
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1075
Filosofia
107(5
asiassa matematiikka, tähtitiede, lääketaito,
kielitiede, historia, järjestelmällinen lainoppi. Mutta
luonnontieteet yleensä, erittäinkin fysiikan
yleiset, perustavat opit, luettiin vielä uuden ajan
alkaessa enimmäkseen filosofiaan. Uuden ajan f:n
alkajat Fr. Bacon, Descartes ja Hobbes, sekä
uudenaikaisen luonnontieteen perustajat Galilei
ja vielä Newtonkin käyttävät usein sanaa
»luonnonfilosofia" osoittaakseen luonnontieteitä. Se
loistava kukoistus, johon luonnontutkimus uudella
ajalla nousi, on sitten saanut koko sarjan aivan
itsenäisiä luonnontieteitä muodostumaan.
Myöskin »henkitieteet", jotka tutkivat ihmisen
henkisiä toimintoja ja niiden tuotteita, ovat yhä
enemmän eronneet f:sta; aivan viime
vuosikymmeninä kokemusperäinen sielutiede,
historiallisesti ja sielutieteellisesti selittävä uskontotiede
sekä »sosiologia", s. o. vertaileva
yhteiskuntaoppi. ovat eronneet tahi ovat eroamaisillaan
itsenäisiksi erityistieteiksi. F:n ominaiseksi alaksi
ovat siten jääneet pääasiassa vain nuo
»äärimäi-set kysymykset". Filosofian tulee sen mukaan,
nojautuen erityistieteiden tuloksiin, yhdistää ne
kaikki ristiriidattomaksi maailmankuvaksi ja
elämänkatsannoksi.
Tämä laaja tutkimustehtävä jakaantuu eri
peruskysymyksiin, joiden mukaan voimme
erottaa f:n eri osat. Ominainen f:n tehtävä, joka
järjestelmällisessä tieteellisessä tutkimuksessa
vaatii ratkaisunsa ensiksi, kaikkien muiden
filosofisten johtopäätöksien perustuksena, on
kysymys tiedon alkuperusteista, filosofinen
tiet o-o p p i cli logiikka (laajassa
merkityksessä). Mitkä tunnusmerkit lopulta
todistavat meille, että jokin tietomme eli
vakaumuksemme 011 tosi, pätevä? Mitä »totuus" oikeastaan
merkitsee? y. m. semm. Tieto-opin alaosastona
on ,,muodollinen logiikka" (ks. Logiikka),
jota aina Aristoteleen ajoista asti on käsitetty
johdannoksi f:aan. F:n toinen pääosa on m e t
a-fysiikka, joka käsittelee kysymystä
olevaisen alkuperusteista — mitä aine, sielu ja
maailmantapahtumassa vaikuttavat voimat
oikeastaan ovat, miten maailmantapahtuman alku on
ajateltava, y. m. semm. Tieto-oppi ja
metafysiikka. muodostavat yhdessä teoreettisen
(tieteisopillisen) f:n. Kolmanneksi f. koettaa
selvittää niitä periaatteita, joiden mukaan
arvostelemme olevaista ja ihmisten tekoja. Tärkeimmät
sellaiset arvosteluperusteet ovat siveelliset
aatteemme, joiden selvittäminen on etiikan eli
s i v e y s o p i n (ks. t.) tehtävä. Kuitenkin
myöskin kysymys esteettisten arvostelujen perusteista
ja syvimmästä merkityksestä on filosofinen
tutkimustehtävä, jota käsittelee filosofinen
estetiikka (ks. t.). N. s. p raktillinen eli
käytännöllinen f. koettaa selvittää ohjeita
.käytäntöä", s. o. inhimillistä toimintaa varten
ja on sentähden luontevimmin käsitettävä
merkitseväksi samaa kuin etiikka.
Usein erotetaan useampiakin f:n osia, niinkuin
esim. luonnonfilosofia, oikeusfilosofia,
uskonnonfilosofia, »yhteiskuntafilosofia",
historianfilosofia. Nämä tutkimushaarat ovat oikeastaan
väliasteita puhtaan f:n (metafysiikan ja filosofisen
etiikan) ja erityistieteiden välillä. On sangen
vaikeata ja tavallaan mahdotontakin määritellä
tarkka raja ..alkuperusteita" etsivän f:n ja yhtä
erikoisalaa tutkivan erityistieteen välille. Eri-
tyistieteiden syvemmät tutkistelemukset saavat
puoleksi filosofisen luonteen. Ne muodostavat
tosiasiain selittämiseksi yleisiä teorioja ja
hypoteeseja, jotka menevät ulkopuolelle havaittavien
tosiasiain alaa ja omalta kannaltaan koettavat
selvittää koko maailmankäsitystämme.
Sentähden on erotettu filosofisessa pyrkimyksessä
maailmanselitykseen niin sanoaksemme kaksi eri
kerrostumaa tutkimuksia: 1) luonnonfilosofia sekä
henkitieteiden filosofia, kumpikin eri liaaroineen.
jotka lähemmin liittyen erityistieteisiin
koettavat niistä johtua yleisempiin johtopäätöksiin, ja
2) metafysiikka, joka lopullisesti koettaa
selittää tosiolevaisen olemusta ja alkuperusteita eli
koettaa muodostaa lopullisen maailmankatsannon
ottamalla huomioon yhfaikaa olevaisen kaikkia
puolia.
Edellä esitettyä käsitystä f:n luonnosta 011
vastustettu sillä väitteellä, että tiede ei ollenkaan
voi ratkaista noita »äärimmäisiä kysymyksiä",
että siis kaikki metafysiikka on mahdoton. Sen
johdosta monet ajattelijat ovat määritelleet f:aa
toisin, esim. niin että sen ominaisena tehtävänä
on vain tutkia kysymystä tietämisen olemuksesta
ja laeista sekä määrätä tietomme rajat, tahi että
sen tutkimusala on sisäinen maailma, kaikki
mikä itsetajunnassa meille ilmenee. F:n koko
tähänastisesta kehityksestä on kieltämättä
selvinnyt, ettei tieteellinen tutkimus suinkaan voi
täydellisesti vastata noihin »äärimmäisiin"
kysymyksiin. Mutta ihmismieltä viehättää
kuitenkin ikuisesti niihin kysymyksiin
syventyminen eli niiden selvittäminen sen verran kuin
mahdollista 011. Sentähden on luonnollista ja
tieteellisesti oikeutettua muodostaa
metafyysilli-s i ä k i n hypoteeseja, Tosin suuret
meta-fyysilliset perusolettamukset jäänevät vain
hypoteeseiksi. Lienee ainaiseksi mahdotonta
sitovilla tieteellisillä todisteilla osoittaa yhtä niistä
ainoaksi oikeaksi. Mutta ihmisajatus tahtoo
ainakin saada selville, mitkä metafyysilliset
olettamukset ovat mahdolliset eli ajateltavissa sekä
missä kohdin jokainen niistä saa tukea
tosiasioista tahi kohtaa vaikeuksia. Sentähden f.
yleisenä »prinsiippitieteenä" tullee aina olemaan
olemassa ihmiskunnassa, vaikka onkin
kieltämätöntä, että sen ydinosa, metafysiikka jäänee aina
olemaan vain vastakkaisten hypoteettisten
maail-mankatsantojen vertailevaa pohtimista.
F:n historiallisessa kehityksessä on tosin
pontevasti esitetty sitä väitettä, että f. muka voi
saavuttaa täydellisen varmuuden, vieläpä aivan
toisenluontoisen ja korkeamman kuin
erityistieteet, Laajalle levinnyt ratsionalistinen eli
järkiperäinen oppisuunta on opettanut, että f. voi
»puhtaalla ajattelemisella", lähtemällä yhdestä
tai harvoista jär jellemme ilmeisistä periaatteista,
rakentaa kokonaiskäsityksen kaikesta olevaisesta,
kun erityistieteet sitävastoin menettelevät
kokemusperäisesti. Tämän mielipiteen mukaan f. eroo
menetelmänsä puolesta perinjuurin
kokemustieteistä, ja sillä on myöskin toinen tutkimusesine:
sen tietolähteenä 011 epäaistillinen järki ja se voi
muodostaa käsityksen absoluuttisesta olevaisesta
ja siitä lähtien osoittaa, kuinka äärellinen
olevainen johtuu ehdottomasta
maailmanperustuk-sesta. Tätä perusaatetta ovat eri tavoin
kehittäneet esim. Spinoza, Chr. Wolff. Hegel, Boström.
Mutta sellainen jyrkkä ratsionalistinen kanta on
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
