- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 2. Confrater-Haggai /
1111-1112

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Flamsteed ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1111

Flankki— Flegmaattinen

1112

Flaubert

voi hajoittaa vihollisen aseman, ennenkuin tämä
ehtii valmistautua puolustamaan itseäusä.

M. v. H.

Flankki (ransk. [lane = sivu, kylki). 1.
Linnoituksissa ne lyhyemmät valliosat, joilta on
tarkoitus ampumisella pyyhkäistä bastionien välissä
olevia kaivoksia. —- 2. ks. Sivusta.

Flanköörit (ransk. flanqueurs), yksityiset
ratsumiehet, jotka lähetetään suljetusta
joukko-osasta tiedustelemaan vihollisen liikkeitä.

,1/. v. 77.

Flatulenssi (lat. flätus = tuuli, puhallus),
puh-kuisuus (ks. t.).

Flau (saks.), voimaton, heikko, raukea.

Flaubert [fl,obä’r], Gustave (1821-80),
ransk. romaaninkirjoittaja, opiskeli ensin
lääketiedettä, mutta siirtyi
kirjallisuuden alalle,
missä hänellä aluksi
oli esikuvinaan
etenkin Victor Hugo ja
Byron. Pian hän
kuitenkin siirtyy
roman-tismista tutkimaan ja
kuvailemaan todellista
elämää. F:n
ensimäinen todellisuuskuvaus
on laaja romaani
,,Madame Bovary"
(1857). Tämä teos on
Goncourt veljesten,
Zolan y. m.
edustaman naturalistisen
suunnan uranaukoja.
.,Madame Bovary" kertoo, tarkasti kuvaten
jokapäiväisen elämän pienimmätkin piirteet,
tarinan maalaisneitosesta, jonka kasvatus on ollut
pintapuolinen, mutta jonka mielikuvituksessa
kummittelee romanttisia haaveita elämänonnesta.
Hän joutuu naimisiin hyväntahtoisen, mutta
jokapäiväisen maaseutulääkärin kanssa.
Tavoitellessaan kuvittelemaansa suurta elämänonnea
hän eksyy siveellisesti luisuvalle tasolle ja tekee
viimein räikeän todellisuuden painamana
itsestään lopun. Samalla se kuvaa tekijän aikuista
erityistä poroporvarillista yhteiskuntaa, sekä
yleensä sitä typeryyttä, ahdasmielisyyttä ja
poroporvarillisuutta, jota tekijä luuli
huomaavansa kaikkialla aikalaisissaan. — ,,Madame
Bovary’’-aihe on vaikuttanut ranskal. ja osaksi
eurooppalaiseen kirjallisuuteen, missä se usein
muunneltuna on esiintynyt. F:n seuraava teos
on ,,Salammbö" (1862; myös suom.), kuvaus
muinaisesta Karthagosta, historiallinen romaani,
johon hän sovellutti uuden todellisuusromaanin
tekotavan ja jota varten hän teki laajoja
aines-keräilyjä ja esitöitä, kävi m. m. vartavasten
Tunisissa. F: n muut teokset ovat ,,L’éducation
sentimentale" (1869), kertomus keskinkertaisen
lahjakkaasta nuoresta miehestä, joka innokkaan
nuoruudeupyrkimyksensä rauettua vajoaa
pikkukaupungin yksitoikkoisen elämän siveelliseen
tylsämielisyyteen; ,,La tentation de
Saint-Antoine" (1874), historiallis-fantastinen visioni,
nerollinen, mutta vaikeatajuinen; kertomukset
,,Un cæur simple", .,La légende de
Saint-Julien-1’Hospitalier" ja „Hérodias" (kaikki 1877) ;
satii-rillinen romaani ,,Bouvard et Pécuchet" (1881)
ja poliittisaiheinen näytelmä „Le Candidat"

(1874). F. on tyylin mestarina Ranskan
kirjallisuuden etevimpiä. Teostensa sepittämiseen ja
viimeistelyyn hän omisti äärettömästi työtä,
noudattaen mitä ankarimpia, usein
tarpeettomiakin ja ehkäiseviä sääntöjä, mutta hänen kielensä
on värikästä ja joustavaa, sen poljennossa on
omituinen soitannollinen teho. Sekä hänen
jälkeisensä realismi että taas sitä seuraava
romantiikka osoittavat hänen vaikutustaan.
Kokonaispainos hänen teoksiaan ilmestyi 1885 (8 nid.).
Hänen kuoltuaan ilmestyi vielä hänen
kirjeenvaihtonsa George Sandin kanssa (4:s pain. 1889)
ja hänen kirjeensä („Correspondance") vv:lta
1830-80 (1887-93, 4 nid.). [Tarver, „G. F. as seen in
his works", j. n. e. (1895) ; E. Faguet, „Flaubert"
(1899) ; ten Brink, „G. F." (1901) ; Hj.
Christensen, ,.G. F. En studie over fransk romantik og
realisme" (1902) ; ,,Torsten Söderhjelm, „Gustave
Flaubert" (1906).] J. II-l.

Flauto (it., = huilu), urkuäänikerta, joka
esiintyy monilla eri lisänimillä ja niiden mukaisilla
eri sointivivahduksilla, esim.: fl. amabile
(suloinen), fi. dolce (vieno), traverso eli traversiere
(poikkipuolinen), major (suuri, avoääninen),
octaviante (oktaavia korkeampi, 4-jalkainen),
j. n. e. — Huiluäänikerrat edustavat uruissa
pehmeän heleätä sointiväriä. I. K.

Flavio Biondo
ä- -o’n-J, lat. muoto Flavius
Blondus (1388-1463), it. muinaistieteilijä ja
historioitsija, kotoisin Forli’sta. toimi neljän
paavin yksityissihteerinä, kirjoitti useita [-Rooman kulttuurioloja ja historiaa käsitteleviä,
ajakseen ansiokkaita teoksia, m. m. ,,Italia
illu-strata", ,,Roma instaurata", ,.Roma triumphans".
[A. Masius, , Flavio Biondo" (1879).] K. J. 77.

Flavius [-Cl-], sabiinien maasta Reatesta (nyk.
Rieti) polveutunut suku, jonka jäsen T. Flavius
Vespasianus (ks. t.) tuli Rooman keisariksi v. 69
j. Kr. vrt. myös Titus ja D o m i t i a n u s.

K. J. 77.

Flaxman [ßäkamon], John (1755-1826), engl.
kuvanveistäjä ja piirustaja. Kuuluu Sergelin,
Canovan ja Thorvaldsenin rinnalla veistotaiteen
uusklassillisen. antiikkista plastillisuutta
tavoittelevan suunnan tunnetuimpiin edustajiin.
Oleskeli 1787-94 Roomassa ja oli sittemmin Lontoon
akatemian professorina. Kreikkalaisten
mal-jakkokuvien mukaan F. on kehittänyt
reliefi-tyyliä, on tehnyt antiikkisaiheisia tai
ihanteellisia kuvanveistoksia sekä monta
hautamonumenttia (Lontoon Westminster Abbey’n ja P.
Paavalin kirkoissa). Kuuluisimmaksi F. tuli
kont-tuuri- 1. ääripiirustuksillaan, joilla hän kuvitti
Homerosta, Dantea, Aiskhylosta ja Hesiodosta.
Kirjoittanut ,,Lectures on sculpture" (1829, uusi
pain. 1866). E. R-r.

Flebiitti (kreik. phleps, gen. phlebo’s = suoni),
laskimon tulehdus, laskimon seinämissä esiintyvä
taudillinen ilmiö, joka saattaa olla joko äkillistä
tahi pitkällistä laatua. ’ M. O-B.

Flebitis ks. Flebiitti.

Flegma (kreik.), alk. lima, nilja;
Hippokra-teen perustama, muinaisaikana vallitseva oppi
temperamenteista oletti, että „flegmaattinen" eli
tyyni luonteenlaatu johtuu siitä, että ruumiissa
taikka veressä on paljon niljaa; f. sentähden =
tyyneys, hidasluonteisuus. -— Kein. ks. Tislaus.

Flegmaattinen (ks. Flegma). tyyni- eli
hidäsmielinen; flegmaattisen temperamentin eli

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:48:15 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/2/0600.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free