Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Francesca ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1185
Francesca—Franchi
1186
Anatole France.
1844), etevä ransk. kirjailija ja kriitikko.
Hänen kirjailemisensa perusluonne on skeptilli-
syys. Teoksessaan
,,Le jardin d’Épicure"
(1894) hän on
esittänyt filosofiaansa. Sen
mukaan on
tietämättömyys sekä onnen
että olemassaolon
ehto; muinaisen
viisaan lause „tunne
itsesi" on hänen
mielestään suurta
mielettömyyttä, kulttuuri on
oppinutta
raakalai-suutta, yksinkertainen iloitseminen
kauneudesta ja
luonnollinen sydämenhyvyys
ovat jotain
todellisempaa kuin tietokyvyn todellisuus. Mutta
tällä »tietämättömyyden filosofilla" on itsellään
laaja ja hieno sivistys, ja monipuolisen
kirjallisen kulttuurinsa nojalla hän kykenee
eloisasti siirtymään eri sivistys- ja aikakausiin ja
tunkeumaan niiden henkeen. F. ei ole
kirjoittanut ankarasti yhtenäisiä romaaneja, vaan on
pikemmin sovittanut toisiinsa episodeja ja
luonut mieltäkiinnittäviä mielikuvituksen tuotteita,
joissa kiehtovan taiteellisesti leikittelee
aiheidensa esineillä. Suuri osa hänen teostensa
viehätysvoimaa johtuu hänen kielensä ja tyylinsä
avuista. F:n pääteokset: „Alfred de Vigny"
(1868), runonäytelmä ,,Les noces eorinthiennes"
(1876), „Tocaste et le chat maigre" (1879), ,,Le
crime de Sylvestre Bonnard" (1881; suomeun.),
„Les désirs de Jean Servien" (1882), »Thais"
(1890), „La rötisserie de la reine Pédauque"
(1893), ,,Les opinions de Jéröme Coignard" (1893),
,.Le lys rouge" (1894) ; henkevä satiiri „Histoire
contemporaine" (1897-1901), jonka muodostaa
neljä romaania: „L’orme du mail", ,,Le
manne-quiu d’osier", „L’anneau d’améthyste" ja
»Monsieur Bergeret à Paris"; lisäksi „L’Affaire
Crain-quebille" (1902), „Vie littéraire" (1888-92, 4
nid.), »Opinions socialistes", (1902, 2. nid.),
»Jeanne d’Arc" (1907), »LTle des pingouins"
(1908), »Les sept femmes de Barbe-Bleue"
(1909), „Sur la pierre blanche". Akat jäs. 1896.
[F. Gregh, »La fenétre ouverte" (1902) ; A.
Reggio, „L’<ruvre de P. Bourget et la maniöre
d’Ana-tole France" (1902) ; A. Brisson, »Les prophètes"
(1903) ; A. Beauchamp, »Les contemp. célèbres"
(1905) ; E. Faguet, »Propas littér. III" (1905) ;
Stapfer, »L’art et la manière chez M. Anatole
France" (Biblioth. Universelle, 1904, XXXIII,
s. 225-232; 565-594); Pellissier, »Le socialisme
d’A. F." (Revue des Revues, 1905) ; B. Forrey,
»Anatole France" (Atlantic Monthly, 1906, s. [-394-406).]-] {+394-
406).]+} J. H-l.
Francesca f-tse’ska], Piero della, oik.
Piero di Benedetto de’ F r a n c e s c h i (n.
1420-92), it. maalaaja, kuuluu firenzeläis-umbrialaiseen
kouluun. Domenico Venezianon oppilas ja
apulainen Firenzessä, kutsuttiin n. v. 1469 Urbinon
hoviin. Oli oppinut taiteilija-teoreetikko, joka
tutki ja kehitti ilma- ja viivaperspektiivin
lakeja, laatien niistä vieläkin tallella olevan
kirjoitelman. ja oli hyvä opettaja (oppilaita m. m.
38. n. Painettu 2V«10.
Melozzo da Forli). Vaalean sopusointuisissa
väreissään F. saa aivan uudella tavalla esiin ilman
ja valon vaikutuksen, jonka vuoksi häntä onkin
sanottu ensim. ulkoilinamaalariksi ja jonka
vuoksi hänen voimakkaan realistinen
muodon-käsittelynsäkin, huolimatta jäykkyydestään, on
harvinaisen plastillista. F. sai
valonmaalaukses-saau mahdollisesti vaikutusta alankomaalaisilta,
joita hänen kuviensa laajat, erittäin
huomattavat maisemataustatkin muistuttavat. F:n
teoksista mainittakoon freskot: »Sigismondo
Mala-testa polvistuu suojeluspyhimyksensä edessä"
Riminin S. Francescossa (1451) ja pääteos »Pyh.
listin legenda" Arezzou S. Francescossa, sekä
öljymaalaukset: herttua Federigo da Urbinon ja
tämän puolison muotokuvat (Firenzen
Uffizi-gall.) ja »Kristus-lapsen syntymä" (Lontoon
National gall.). [Watters (1901) ja Wittiug (1902).]
E. R-r.
Francesca da Rimini [frantse’ska rl-],
Ravennan herran Guido da Polentan tytär.
Po-lenta- ja Malatesta-sukujen välisten
riitaisuuksien sovittamiseksi Guido naitti tyttärensä F:n
rumalle Gianciotto da Rimini’lle; tämä surmasi
F:n ynnä velipuolensa Paolon (vuosien
1285-1289:n välillä), joilla oli ollut rakkaussuhde.
Jo Dante lauloi suuren runoelmansa »Inferno"
osassa (V laulu) tämän naisen traagillista
kohtaloa. Uudemmista runoilijoista ovat monet
käsitelleet Fr. d. R.-aihetta, kuten Pellico, Heyse,
Greif, Uhland ja D’Annunzio. [Rondani, »Tl
ma-rito di Francesca da R." (1890). Luettelon koko
tätä aihetta koskettelevasta kirjallisuudesta
antaa Mazzoleni (Atti dell’ Ateneo, 16:s nid. 1901).]
J. H-l.
Francesco [-tse’slco], Frans nimen it. muoto.
Franche-Comté [frus kötc’] (ransk., =
»vapaa-kreivikunta", nim. Burgundin) Ranskan maakunta
v:een 1790, jolloin se jaettiin departementteihin
D o u b s, Jura ja Haut e-S a ö n e; n. 15,300
km3. — Cæsarin valloittamana alue joutui
Rooman valtakunnan yhteyteen ja roomalaisen
vaikutuksen alaiseksi. Oltuaan v:sta 451
burgun-dein hallussa se joutui heidän kukistuessaan
534 frankeille. Myöhemmin keskiajalla alue
siirtyi kädestä käteen. 1000-luvulla se
mainitaan varsinaisena kreivikuntana. 1300- ja
1400-luvuilla se oli yhdistetty Burgundin
herttuakun-taan. Kaarle Rohkean kuoltua 1477 se joutui
Rcnskalle. V. 1493 silloinen omistaja, Ranskan
Kaarle VIII luovutti maan sen perilliselle,
keisari Maksimilianin pojalle Filipille; 1556 F.-C.
joutui Habsburgein espanjalaiselle haaralle.
Nij-megenin rauhassa 1678 riisti sen itselleen
Ranska, johon F.-C. senjälkeen on kuulunut.
E. E. K.
Franchi [-ki], A u s o n i o (1821-95), it filosofi,
alkuansa Cristoforo Bonavino, synt.
Genovan seudulla, antautui papiksi, mutta huomasi
papillisissa toimissaan, erittäinkin ripissä,
katolisten oppien joutuvan ristiriitaan omantunnon
vaatimusten kanssa. Kääntyi 1850 julkisesti ja
jyrkästi vapaamieliseksi, otti uuden nimen, ,,Aus.
Fr.", vastusti sitten useissa teoksissa Italiassa
vallitsevia kirkollismielisiä ja spiritualistisia
filosofisia suuntia, niinkuin esim. Gioberti’n ja
Rosmini’n filosofiaa; yhtyi osaksi ranskalaisen
filosofin Ch. Renouvier’n ,,uus-kritisismiin".
Nimitettiin 1863 Milanon akatemian professoriksi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
